 |
|
|
|
Boogie
|
|
|
|
|
Tohtori AivoTurmio
|
|
|
|
|
Juha Niemimäki, Ilkka Lehtoranta, J-P Jokela
|
|
|
|
|
Sami Ylönen
|
|
|
|
|
Tero Säärelä
|
|
|
|
|
Jarmo Piippo
|
|
|
|
Amigalle myytiin koneen huippuvuosina läjäpäin erilaisia kuvandigitoijia, joten käytettyjä konkareita voisi ajatella löytyvän yhä markkinoilta. Mutta onko niistä enää mihinkään?
|
| Tästä ei retrommaksi mene |
|
Skannerien ja digikameroiden yleistymisen myötä digitoijien alkuperäinen tehtävä, still-kuvien saaminen tietokoneelle, on melko täydellisesti hävinnyt maailmankartalta. Käyttöä niille saattaisi ehkä olla esimerkiksi henkilöllä, joka ei ole raskinut ostaa videoeditointi- tai tv-korttia, koska analogiset tv-lähetykset ovat pian loppumassa, mutta joka haluaisi silti satunnaisesti napsia yksittäisiä kuvia VHS-nauhoilta.
Tuttuja takavuosilta.
Jottei käytettyjä museovempeleitä tarvitsisi ostaa ihan silmät ummessa, vertailimme neljän, aikoinaan yleisen kaapparin ominaisuuksia ja kuvanlaatua analogisen kotivideokameran kuvan digitoinnissa. Testatut mallit olivat Digi-View Gold 4.0, Vidi-Amiga, Vidi-Amiga 12 RT ja Pro Grab 24RT Plus. Kaksi ensimmäistä ovat ei-reaaliaikaisia digitoijia, joten ne vaativat liikkumattoman kuvan, reaaliaikaiset (RT) mallit taas osaavat kaapata värikuvan myös elävästä videokuvasta.
Digi-Viewiä lukuun ottamatta digitoijilla pystyy kaappaamaan myös animaatioita, mutta toiminto ei ole oikeasti käyttökelpoinen nykyaikana, sillä kaappausnopeus jää yleensä muutamaan kuvaan sekunnissa. Laitteista jokainen on tarkoitettu vain classic Amigassa (A500 - A4000) käytettäväksi. Digi-View on esitelty aiemmin Sakussa #22, Vidi-Amiga ja Pro Grab Sakussa #25.
Sivun alkuun
Tämä pieni, umpeen valettu hartsipalikka oli suunniteltu käytettäväksi mustavalkoisen dokumenttikameran kanssa, jollaisella sai jo 80-luvulla tehtyä videota 600 juovan tarkkuudella. Suurin osa palikan onnellisista omistajista lienee kuitenkin itseni tavoin syöttänyt sille tavallisen kotivideon kuvaa.
Mustavalkoisen digitoinnin takia värikuvat joutuu tekemään ottamalla kaikki kolme RGB-osaväriä erikseen, pitämällä kunkin värin suodatinlevyä vuorotellen kameran linssin edessä. Samalla se tarkoittaa, ettei videonauhalta saa ilman lisälaitetta (RGB-splitteriä) talteen kuin mustavalkoisia kuvia. Digitointi tapahtuu hitaasti vasemmalta oikealle skannaamalla ja kestää suurimmalla resoluutiolla pitkästi yli minuutin.
Amiga 500:n valtakauden tuotteena Digi-Viewillä voi tulla vastaan toimintavaikeuksia uudemmissa koneissa ja käyttöjärjestelmissä. Ohjelma ei ehkä suostu käynnistymään, vaan valittaa liian vähästä muistista, vaikka muistia olisikin. Turbotetuissa koneissa prosessoria voi joutua hidastamaan komentamalla shellissä "cpu nocache noburst", sillä jos pystysuuntainen overscan on päällä lomitetussa kaappaustilassa, kuvan lomitus menee täydellä cpu-nopeudella sekaisin, eli vinoviivat näyttävät sahalaitaisilta.
Kaiken toimiessa oikeinkin voi kuvan leveydensäädön kanssa joutua viilailemaan, jottei lopputulos näyttäisi kutistuneelta. Lisäksi hyvänlaatuisestakin signaalista skannattaessa voi kuvassa esiintyä vaakaviivoissa pientä pystysuuntaista mutkittelua, joka näkyy paikallisena rosoisuutena.
Plussaa Digi-Viewille antaa nykyaikana enää yksi erikoisuus: camera-valikosta voi säätää digitoitavan alueen menemään kuvan näkyvän osan ulkopuolelle asti, esimerkiksi kuvan yläpuolella sijaitsevat teksti-tv:n dataa sisältävät juovat saa halutessaan näkyviin.
 |
|
Tätä ei näe ihan joka päivä.
Sivun alkuun
Tässä laitteessa on jo omaa muistia, joten mustavalkoinen kaappaus on reaaliaikainen. Värillinen kaappaus vaatii kuitenkin pysäytyskuvan, koska laite digitoi osavärit ajallisesti peräkkäin. Toimintoon ei onneksi sentään tarvita lisälaitteita kuten Digi-Viewin kanssa.
Vidi tuntuu liioittelevan kontrastia sen verran paljon, että kuvan vaaleat kohdat ylivalottuvat kokonaan valkoisiksi. Ohjelman kontrastisäädöllä sitä ei saanut riittävästi korjattua. Voi toki olla, että kyseessä oli yksilövika, sillä kotelossa näkyy olevan pari reikää trimmerien säätelyä varten, mikä kielii mahdollisesta virittelyn tarpeesta laitteen ikääntyessä. Päätin kuitenkin jättää niiden pyörittelyn väliin, tiedä vaikka lakkaisi kokonaan toimimasta.
Kaapattujen kuvien tallentaminen täysilaatuisena ei ole mahdollista, vaan parhaimmillaankin vain HAM8-muodossa. Vaikka digitoinnin tarkkuus onkin vain 12-bittinen, ei siihen silti haluaisi lisähäiriöitä HAM-kuville tyypillisen rosoisuuden muodossa. Nykyään toki rosoja voi vähentää helposti kuvankäsittelyohjelmissa, ja myös pelkkä JPEG-muotoon pakkaaminen tasoitti niitä yllättäen aika tehokkaasti.
Rinnakkaisportista saatavan käyttöjännitteen kapasiteetti ei ilmeisesti riitä Vidille, sillä se ottaa virtansa Amigan lisälevyaseman porttiin laitettavalla ylimääräisellä liittimellä. Testikoneessa ei ollut lisälevyasemaa kiinni, joten asia ei olennaisesti lisännyt harmaiden hiusten määrää.
Laitteen liittämistä suoraan rinnakkaisporttiin on estämässä D-liittimen päissä olevat lukitusruuvien vastakappaleet, joten laite on varmaankin tarkoitettu kytkettäväksi Amigaan välikaapelilla. Itselläni ei sellaista ollut vapaana, joten ruuvasin vastakappaleet irti, jolloin liitin meni kiltisti rinnakkaisporttiin sellaisenaan, ja kaikki toimi kuten pitää.
Sivun alkuun
Edellisen kaapparin isoveli on täysiverinen reaaliaikainen väridigitoija, vaikka edelleen vain 12-bittinen onkin. Sävyt riittävät kuitenkin tällä kertaa hyvin, kontrastiongelmia ei ole, ja kuvan terävyyskin on varsin kelvollinen. Lopullisen kuvan laatua rajoittaa jonkin verran HAM8-kuvaformaatti, kuten perus-Vidissäkin.
Säätämiseltä ei välty tämänkään kaapparin kanssa, nimittäin Y Offset piti laittaa arvoon 26 tai kuvan ylälaitaan jäi musta palkki, ja kuva loppui alareunassa kesken. Valoisuus- ja värisäädöt on kerrankin helppo saada aseteltua parhaimmilleen, koska niiden vaikutus näkyy suoraan myös värillisessä esikatselukuvassa.
Vidi RT vie jo sen verran tehoa, että se vaatii ulkoisen virtalähteen. Käytettyjen laitteiden kaupassa moiset lisäpalikat tahtovat monesti kadota matkan varrelle, mutta eipä hätää - Vidi sisältää 5 voltin regulaattorin, joten sille kelpaa tavallinen, noin 9 voltin tasavirtaa tekevä muuntaja. Kotelon taakse kytkettävä liitin on tavallinen 4,5 millin miinusrunkoinen plugi. Huom! Käyttö omalla vastuulla!
Vidi-sarjassa oli muuten aikoinaan tarjolla myös luksusmalli, Vidi-Amiga 24 RT, mutta se lienee jäänyt harvinaiseksi hintansa (noin 2500 markkaa) takia. Nimestä päätellen digitoija on ollut 24-bittinen, mutta yli sadan markan bittihinnan takia moisesta hienoudesta ei voinut kuin haaveilla.
Sivun alkuun
Näitä ei ehkä Suomessa pyöri jaloissa haitaksi asti, sillä muistaakseni laitetta ei koskaan ollut kotimaisten kauppiaiden listoilla. Pro Grab oli käsittääkseni ulkomailla kohtalainen menestyjä, tarjosihan se 24-bittisen reaaliaikaisen digitoinnin hieman yli tuhannella markalla, eli tuohon maailmanaikaan halvalla.
Halpuus maksoi sitten luonnollisesti ominaisuuslistassa, nimittäin laitteen pystyresoluutio lomitetussa tilassa oli vain 512 pistettä, jolla videokuvan alalaidasta jää kaistale pois. Kuvat ovat myös hieman pehmeitä, mutta kestävät kyllä jonkin verran terävöityssuotimella härnäämistä.
Isompi ongelma Pro Grabin kanssa on se, että kuvissa tahtoo esiintyä pientä vaakasuuntaista muotovirhettä pystyviivoissa. Häiriö on melko saman näköinen kuin Digi-Viewin kanssa, mutta siis eri suuntainen. Virheettömän kuvan saaminen voi vaatia useita kaappauskertoja.
Lisäharmina valoisuuden automaattinen säätö esikatselun käynnistyshetkellä erehtyy joskus ikävästi, ja kuvista tahtoo turhan usein tulla yli- tai alivalotettuja. Tähänkin vaaditaan useita kokeilukertoja.
Kuvan tallennus onnistuu 24-bittisestä puskurista täysilaatuisena, mutta se on syytä tehdä vaikkapa JPEG-formaattiin, sillä ohjelman tekemät 24-bittiset IFF-tiedostot tuntuvat sisältävän virheitä, eivätkä ne välttämättä aina toimi kunnolla muissa ohjelmissa.
Pro Grab liitetään mukana tulevilla välikaapeleilla joko rinnakkaisporttiin tai PCMCIA-porttiin. Tässä testissä laitetta käytettiin A1200:n PCMCIA-liitännässä. Jos kaapelit ovat ehtineet häipyä omille teilleen, rinnakkaisliittimeen kytkeminen onnistuu myös tavallisella rinnakkaisportin jatkojohdolla, kunhan siinä on kaikki pinnit johdotettu.
Myös Pro Grab vaatii ulkoisen virtalähteen, ja laitteen sisällä majailevan 5 voltin regulaattorin ansiosta samanlainen muuntaja kuin Vidi RT:n yhteydessä kerrottiin käy myös tähän tarkoitukseen. Jopa liitinkin on samanlainen. Kuten myös varoitus omavastuusta muuta kuin laitteen omaa muuntajaa käytettäessä. No jaa, toisaalta eipä näillä taida valmistajan takuukaan olla kyllä enää kovin voimissaan.
Sivun alkuun
Vanhoissa digitoijissa joutuu yleensä säätelemään yritys ja erehdys -menetelmällä kuvan valoisuutta ja kontrastia, ja usein myös muita säätöjä, kuten kuvan paikkaa. Niinpä testikuvien saaminen mahdollisimman hyvin alkuperäisen näköisiksi oli melkoinen urakka. Kiireinen pitäköön näistä näppinsä erossa.
Amigan oman näyttöpiiristön kuvan pikselit eivät ole neliömäisiä, vaan hieman leveämpiä vaaka- kuin pystysuunnassa. Videomonitorilla varustetussa Amigassa hyviltä vaikuttaneet kuvat voivat ollakin näyttökorteilla tai PC:llä katsottaessa sivusuunnassa kaventuneita.
 |
|
Alkuperäinen kuva (Super-VHS) |
 |
|
Digi-View |
 |
|
Vidi-Amiga |
 |
|
Vidi-Amiga 12 RT |
 |
|
Pro Grab 24RT Plus |
Vertailun ykköspallille nousee HAM8-tallennusformaatin rosoisuudestaan huolimatta Vidi-Amiga 12 RT, sillä vaikka pahin kilpailija Pro Grab tarjoaakin enemmän sävytoistoa, koko kuva-alan saaminen kaapattua mukaan on käytännössä tärkeämpää.
|
Resoluutio |
Värisyvyys |
Tallennus |
| Digi-View Gold 4.0 |
768x580 |
21 bittiä |
IFF24 (RGB) |
| Vidi-Amiga |
704x566 |
12 bittiä |
HAM-8 |
| Vidi-Amiga 12 RT |
736x566 |
12 bittiä |
HAM-8 |
| Pro Grab 24 RT Plus |
736x512 |
24 bittiä |
IFF24, JPG, BMP
yms. (RGB) |
Vertailulaite:
Pinnacle Studio DC10+ -videoeditointikortti 1,6 GHz:n PC:ssä
Testattu:
Amiga 1200 68EC030/44 MHz, 8 Mt Fast, KS 3.0, WB 3.1, 2 Gt IDE
Sivun alkuun
|
|
|
|
