 |
|
|
|
Boogie
|
|
|
|
|
Tohtori AivoTurmio
|
|
|
|
|
Juha Niemimäki, Ilkka Lehtoranta, J-P Jokela
|
|
|
|
|
Sami Ylönen
|
|
|
|
|
Tero Säärelä
|
|
|
|
|
Jarmo Piippo
|
|
|
|
| Tajunnan katveesta endo (3), eli kaikki yhtä päätteeseen. |
|
 |
|
Aamu istuu ylhäällä kauaskantavan kalliokielen päällä ja miettii omia suruseittejään, kuin tuhatta pientä pikkujaloilla kiiruhtelevaa hätähäkkiä. Aistii alhaalta äärettömän kumahduksen ja riisuu sitten yltään yönharsoturkin sukeltaakseen smaragdinvihreään ikimereen,.. jossa siellä täällä, eikä missään tirisee piirasvaiset leväkerrostumat omaa merkitöntä ja merkityksetöntä labadaansa, ultrakorkeiden ja makrokokoisten äänien häilyvää ja sattumanvaraista metatransitiota.
Samaan aikaan toisaalla virittelee valkopartainen metsästäjä hypersondiaan löytääkseen edes yhden viitteen aikamattokudoksen ehjyydestä. Turhuuden häpeätalja leveillä hartioilla ei juuri lämmitä, saati sitten kuulokkeista jyskyttävä antibiitti, jonka energiaton vireyskerroin on samaa kuin hengittäisi unessa muinaisten joukkohaudan sateen mädättämää mustamultaa.
Vilkkuluominen - häiritsevän - digitaalipervouden projisoiva Aaveli. Hyrisee, hytkyy ja purkaa pahaolon kuin mustekala pelotteensa lähiveteen. Sitten kokovartalopotkaisee itseään puhdasvesipuolelle toistaakseen loputtomasti.
Lähikaikkeus vetäytyy sisäänpäin kuin orjallisesti piiskattu mielipuoli. Multitriljoona hyrisijää kun ei anna armonpalaa, saati sitten kuuntele ulkopuolisuuksia, näitä jotka jostain syystä ovat todennäyttämöverhon toisella puolella.
Maailmanlaajuisilla yrityksillä on ystävällinen tapa lahjoittaa 12-18 kuukaudessa vanhentuneet tietokoneensa kehitysapuna Afrikkaan, kuvitelkaa hienovaraisesti tämä - häpeä - tapahtuu tulevaisuudessa orgaanisten päätteiden kera.
Asia joka tuntuu puhuttelevan useita on täydellinen järjestelmä. Perfektionismi on kuitenkin aihe jota kannattaa etsiä mieluummin muualta kuin tekniikan puolelta, kahden olennaisuuden takia:
- Tekniikka kehittyy, joten olemme (tulemme olemaan) ainakin askeleen jäljessä ja
- Itsensä kehittäminen on hiukan tärkeämpää kuin omien teknisten laitteiden taso, koska kehittynyt käyttäjä pystyy saamaan aina enemmän irti teknisistä laitteista.
Oli sangen järkyttävää seurata TV:stä miten joku käytti yhdeksän etsii yksi toimii -tekniikkaa näppäimistöllä ja ohjelman aiheena oli vielä jonkinsortin työympäristön tehokkuus.
Minua tällä hetkellä vaivaa ihmisten tolkuttomman heikko todellisuustaju (reaaliobjektiivisuus). Erilaisten kodin hyödykkeiden ja yleisesti tekniikan hankinta on melkoisen sattumanvaraista, usein kyseessä on lähestulkoon täyspaniikissa tehty hankinta värin, valmistajan, tai muun merkityksettömän tekijän perusteella. Ostopäätös tehdään äkkiä, joko yhden tai useamman perheenjäsenen painostuksen alla ja harvoin lopputulos on se mihin tähdättiin.
Ystäväni kertoi katselevansa usein TV-Shoppia ja todella uskovansa, lähes poikkeuksetta, jokaisen tuotteen täydellisyyteen. Myöhemmin juttelin asiasta erään toisen ystäväni kanssa ja hän vahvisti saman. Tällaiseen siis ihmisillä uskoa riittää, eli juuri nämä tuotteet ovat niitä käänteentekeviä ja 100%:n upeita keksintöjä jotka voivat tehdä muutoksia meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään. Jeejee, täytynee suunnata nokka kohti iltaa ja ohjelmajälkeisiä. Katsotaan miten äijän käy parin TV-Shopviikon kourissa (toivottavasti huono asenteeni ei pilaa upeaa ja elämänmullistavaa kokemusta) !
Samainen helppouskoisuus näkyy niin monissa postmodernin nykypäivän arkikoitoksissa, paras leffanäyttelijä on tunnetuin ja tuntematon on se huonompi. Hyvä musiikkiartisti on muiden kehuma ja medianäkyvä, uusmusiikki lähinnä häiritsevää.
Kaikki mediasektorit syöksyvät saman hetkellisen aiheen tai konseptin perään kuin vesikauhuinen susilauma, kuluttajalle sysätäänkin eteen mehevä ja rehevästi haiseva mössö. Tottakai aina on poikkeuksiakin ja yksilön viattomuutta voidaan näyttävästi todistella joukkojen itseohjautuvuudella ja muilla (mielestäni) inhimillisesti katsottuna pahasti alienoivilla teorioilla.
Yksilö on kuitenkin maailmassamme se yksikkö jossa ideat syntyvät ja samalla kaikkein tärkein osa mitä tahansa humaania rakennetta. Jos ulkoinen vaikuttaja hallitsee yksilöitä ja vaikutus ylittää tietyn pisteen, saavutetaan tila jossa vain peilataan ulkoista ja silloin ovat rakenteet siirtymässä sisätuhoiseksi! Yksinkertaisesti ilmaisten; sisäinen paine niin paljon ulkoista matalampi että rakenne luhistuu. Tuntuu silti, että pienimmätkin askeleet lauman ulkopuolelle ovat medioille Se Suuri Riski (SSR), jonka voi ottaa vain todella satunnaisesti, tai ulkopuolinen henkilö. Kuvittelenkin yleisen suunnan määrääväksi pelon, jolla on peikko takataskussaan.
 |
|
Joskus tulee mieleen asioita joita ei voi puhua kenelle tahansa, eli tietyt kantamat syötteelle vaaditaan, muuten hyötyä on kuin lapioisi viljan järveen - Hei, vilja vähintäänkin sioille!
Joku kuutamoinen päivä voi joku ihminen sanoa toiselle sen Merkitsevän Asian, jonka toinen tajuaa ja se leviää kulovalkean tavoin ihmiskunnan keskuudessa ns. suusta suuhun. Yksi lause voi muuttaa ihmiskunnan tajuamisen kautta ja tämä Maaginen Lause on yksinkertaisuudessaan lumoavan kaunis, sekä ladattu ymmärryksellä jota ei tavoita ennen tosielämän kuulokokemusta.
Tähän argumenteiksi voin kertoa arkipäivän häilyvista epätosista, joiden vaikutus moniin on kuvauksen kaltainen:
- Ota päältä valaiseva mikroskooppi, laita suurennos vaikka 600x ja kirjoittele näkymäpintaan, vaikka X-veitsellä vahalle. Todellisuuden vastaisesti aisti alkaa hallita kättä ja pystyt helposti kirjoittamaan paljaalle silmälle näkymätöntä tekstiä.
- Jos tee/kahvikuppisi päällä on valo, sekoita lusikalla samalla tuijottaen nestepintaa, yllättäen valotaajuuskuviot ovat lusikkakätesi säädeltävissä. Projektioon ei mene montaa minuuttia ja ainoa vaara on tulla ympäristön osalta leimatuksi kuppiintuijottajaksi.
- Kun tarkkailet itseäsi, huomaat merkittävän eron tullessasi erilaisiin tiloihin, joku tila rauhoittaa, joku toinen lämmittää mieltä, joku taas saa "ruumiin pelkäämään". Yllättävää kyllä, mutta ruumiilla on tuntemuksensa eri avaruuksissa.
- Olemme erilaisuudessamme järkyttävän samanlaisia, katsomme porukalla ohjelmattoman TV-kanavan lumisadetta ja näemme kohinassa samoja asioita ja hahmoja (puhukaa toisillenne).
- Pieni asia voi muuttaa tasapainoamme, kuten kuume, valvominen tai fyysinen vamma. Fyysiskokemisesta tulee heti erilaista. Helppojenkin toimien suorittaminen voi mennä todella vaativaksi.
- Ihminen pelkää vaistomaisesti kookkaampaa eläimen lailla, vaikka nuorempana paini ja otteli isomman Juuson kanssa ja hyvin tietää sen, että olemme erilaisia.
Eli elämä ei ole lainkaan niin mustavalkoista ja suoraviivaista karusellia kuin ajatellaan. Yksioikoisuus on myös äärimmäistä ignoranssia todellisuudesta ja johtaa pitkällä aikavälillä vaikeuksiin, ensin ympäristön ja sitten itsen kanssa.
Kiitos. Ja parasta puhtaanvalkoista uutta vuotta kaikille!
Sivun alkuun
|
|
|
|
