 |
|
|
|
Boogie
|
|
|
|
|
Tohtori AivoTurmio
|
|
|
|
|
Juha Niemimäki, Ilkka Lehtoranta, J-P Jokela
|
|
|
|
|
Sami Ylönen
|
|
|
|
|
Tero Säärelä
|
|
|
|
|
Jarmo Piippo
|
|
|
|
Monet tietokoneharrastajat innostuvat vuosien jälkeen uudestaan hankkimaan koneita, joilla ensi askeleet tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan on tullut otettua. Mutta entäpä jos hurahtaakin koneeseen, joka tuli aikoinaan täysin ohitettua, kuten allekirjoittaneelle on päässyt käymään? Seuraavassa kokemuksia pinttyneen PC-käyttäjän ensiaskeleista Amiga-maailmassa.
Amiga jäi kulta-aikanaan yhdeksänkymmentäluvun alussa minulle oudommaksi tuttavuudeksi, kun siirryin Kuusnelosesta suoraan PC-maailmaan ostamalla Amstrad PC1512:n. Kyseinen kone oli varustettu CGA-näytöllä, joka tarjosi huikeat neljä väriä 320*200–tarkkuudella, ja olinkin hieman kateellinen kavereilleni, jotka saivat nauttia Amigoidensa ja ST-koneidensa värimaailmasta ja äänistä. Kateutta jatkui siihen saakka, kun sain VGA-näytöllisen 286:n ja SoundBlasterin, mutta se onkin jo toinen tarina...
Retroilu sinällään ei ollut minulle uutta. Olin jo muutama vuosi takaperin hankkinut itselleni uudestaan Kuusnelosen ja siinä sivussa muutaman levykeaseman, C128:n (!) ynnä muuta aiheeseen liittyvää tavaraa. Harrastelinkin Kuuslankun parissa vähäisen vapaa-aikani puitteissa kaikessa rauhassa aina viime kevääseen saakka, kunnes eräänä päivänä sain kohtalokkaan ajatuksen, ja se johti minut tielle, jolta ei enää ollut paluuta.
Tämä niin kohtalokkaaksi osoittautunut ajatus oli lainata kaveriltani Mikrobitti-lehden vuosikerrat 88-90 lähinnä tutustuakseni viimeisiin C64-aiheisten artikkelien rippeisiin. Kun lueskelin lehtiä läpi, havaitsin, kuinka Amiga/ST-painotteisia kyseiset vuosikerrat olivat. Näihin artikkeleihin tutustuessani alkoi alitajuntaani pikku hiljaa hiipiä ajatus: minun on saatava itselleni jostain Amiga. Lukiessani edelleen noita vanhoja Bittejä tuo ajatus vahvistui edelleen, kunnes totesin olevani vakavassa Amiga-kuumeessa, johon ei auttanut kuin yksi keino: Amiga täytyi saada.
Sivun alkuun
Moinen tarve täytyi tietysti tyydyttää, joten ei kun ensimmäiseksi huuto.netiin katsomaan, mitä siellä olisi tarjolla. Muutama ehdokas olisi ollutkin, mutta olivat menossa jo sellaisilla hinnoilla, jotka selkeästi ylittivät ajattelemani budjetin.
Tässä vaiheessa en ollut lyönyt lukkoon, minkä mallisen Amigan laittaisin. 600/1200–mallisarjat houkuttelivat ominaisuuksillaan, toisaalta taas klassinen Viissatanen, joka edusti minulle Amigan ruumiillistumaa, houkutteli. Erinäisten selvitysten perusteella päätin etsiä Viissatasta. 600/1200–mallit olivat harvinaisempia ja siten myös kalliimpia, kun taas Viissatasta oli paremmin tarjolla ja toisaalta se olisi myös pelien toiminnan kannalta yhteensopivin.
Koskapa huuto.netissä ei sillä hetkellä ollut sopivia ehdokkaita tarjolla, laitoin ostoilmoituksen nyysseihin oy.myydaan–palstalle. Ei kulunut kuin vuorokausi, kun minulle tarjottiin mielestäni varsin hyvin varusteltua pakettia vähintäänkin kohtuulliseen hintaan. Kaupat tehtiin, ja niin olin lisämuistillisen Amiga 500:n, lisälevykeaseman, tv-modulaattorin, rgb-piuhan, parin joystickin, n kpl:n diskettejä sekä alkuperäisten manuaalien onnellinen omistaja.
Sivun alkuun
|
| Käyttöönoton sietämätön keveys |
|
Kun Amiga oli hankittu, sitä piti tietysti päästä kokeilemaan. Ei muuta kuin levittelemään osat olohuoneen lattialle ja yhdistelemään piuhoja. Manuskan lukeminenhan tässä vaiheessa olisi luuseritouhua, joten ei kun kokeilemalla piuhoja kiinni ja virrat päälle. Television ruutu välähti hetken valkoisena ja meni sitten mustaksi. Mistäs nyt kiikasti? Myyjän demotessa konetta rgb-johdolla kuva oli näkynyt ihan normaalisti. Oliko koneen pahus jo ehtinyt kotiinkuljetuksessa rikkoontua? Yritin kyllä ajella varovasti.
Ei kun tutkimaan. Huomasin siinä vaiheessa, että olin kytkenyt rgb-johdossa mukana olleet äänipiuhat epähuomiossa Amigaan television sijasta, joten ääni ei ainakaan kulkenut mihinkään. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut. Kuva pysyi edelleen mustana. Manuaalin kimppuun siis. Pienen tutkiskelun perusteella rgb-liitännän vierestä löytyi videolähtö. Komposiittipiuha väliin ja johan tuli kuva – mustavalkoinen. Pinball Fantasies näytti kuitenkin hyvältä. Tutkin sitten mukana tullutta tv-modulaattoria tarkemmin ja huomasin, että rf-liitännän lisäksi modulaattorista lähti myös videosignaali, joten väritkin löytyivät. Olen tehnyt jälkeenpäin pientä selvittelyä, jonka perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että koneen mukana tullut rgb-scart-johto on sellaista kytkentää, joka ei yksinkertaisesti toimi kaikissa televisioissa. Uuden johdon hankinta on siis edessä jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tyydyn komposiittisignaaliin, koska Amiga on kytkettynä PC:ni tv-kortin videosisääntuloon.
Sivun alkuun
|
| Tarvitaan: toimiva työpöytä hyvään kotiin |
|
Kuten aikaisemmin mainitsin, koneen mukana oli tullut laatikollinen levykkeitä. Näiden mukana ei kuitenkaan ollut tuikitärkeitä Workbench- ja Extras-levykkeitä, joten koneella ei voinut tehdä muuta kuin pelata. Onnistuin kuitenkin loppujen lopuksi saamaan käsiini kyseiset levykkeet, joten pääsin paremmin perehtymään Amiga-ympäristöön.
Workbench-levyke koneeseen ja virtaa päälle. Hiljaisen rouskutuksen saattelemana käyttöympäristö hiljalleen latautui koneelle. Tuli elävästi mieleen ne ajat, kun latailin MS-DOSia Amstradillani lerpulta ennen kiintolevyn hankintaa. Kotvan kuluttua lataaminen oli suoritettu ja sininen työpöytä seisoi edessäni. Sain ilahduksekseni huomata, että myös mukana tullut RF-332C–lisälevykeasema toimi, vaikka myyjä arveli, että se saattaisi olla rikki.
Alkoi armoton levykkeiden formatointi. Olin käynyt koko levykekokoelmani läpi ja löytänyt jopa kymmenen tuplatiheyksistä korppua. Olin oikeastaan varannut niitä rakentamalleni 1581-klooniasemalle, mutta dedikoin ne nyt Amigalle, koska sen asemat tuntuivat olevan krantumpia hd-levykkeille kuin 1581-kloonini. Ensi töikseni otin varmuuskopiot Workbench- ja Extras-levykkeistä. Huomasin tässä vaiheessa, että näiltä levykkeiltä puuttuivat keymap-tiedostot skandinäppäimille. Tästä lisää myöhemmin.
Sivun alkuun
|
| Amiga ja PC ne yhteen soppii... |
|
Olin jo tekemäni taustatutkimuksen perusteella hankkinut nollamodeemikaapelin sekä ADF Sender- ja Transdisk-ohjelmat saadakseni siirrettyä netistä löytämiäni image-tiedostoja levykkeelle, jotta niitä voisi käyttää Amigassa. Kiitos hyvien ohjeiden, yhteyden muodostus sekä datan siirto kahden koneen välillä sujui kivuttomasti.
Tässä vaiheessa rupesi tuntumaan, että olisi mukavaa käyttää myös skandeja, joten piti ruveta miettimään, kuinka saisin netistä löytämäni keymap-tiedostot siirrettyä Amigaan. Nämä eivät olleet ADF-imagessa, joten Transdisk ei tuntunut tulevan kysymykseen. Kokeilin myös samaa keinoa kuin itse Transdiskin siirrossa eli siirtää TYPE SER –komennolla tiedostoa RAMille. Tiedosto siirtyikin ja laitoin sen oikealle paikalleen, mutta jostain syystä se ei sitten toiminutkaan. Ei auttanut sitten muuta kuin kaivaa kuvetta ja hankkia Amiga Explorer –ohjelma, jolla tiedostojen siirrosta Amigan ja PC:n välillä tulikin todella helppoa. Pienen säädön jälkeen sain skandit toimimaan. Jälkihuomautuksena mainittakoon, että luultavasti tuo keymap olisi toiminut myös tuolla TYPE SER –komennolla siirrettynä. Setmapin info-valikkoon syötettävät arvot olivat nimittäin case sensitivejä.
Sivun alkuun
Workbenchin Maccimainen käyttöfilosofia tuntui Winukkaan tottuneelle aluksi vähän oudolta, mutta pikku hiljaa siihen alkaa tottua. Vika on luultavasti käyttäjässä, mutta jostain syystä en saa toisen ikkunan alla olevaa ikkunaa tulemaan päälle, kun otan sen aktiiviseksi. En myöskään saa Shell- tai CLI-ikkunoita suljettua. Ehkä nämä joskus ratkeavat – tai sitten ei. Amigan virtakytkimen sijoitusta virtalähteeseen on aikoinaan parjattu, mutta minusta se on hyvä ratkaisu. Eipähän poweri turhaa kuumene, kun Amigaa ei käytetä.
Kaiken kaikkiaan tutustumisretkeni Amigaan on ollut positiivinen kokemus ja aion myös jatkaa matkaani syvemmälle Amigan maailmaan. Olen jo onnistunut saamaan käsiini kolme neljästä Mikrobitin julkaisemasta Amiga-kirjasta sekä liittynyt Suomen Amiga-käyttäjät ry:hyn. Tällä hetkellä odottelen, että pääsisin tekemään kaupat kiintolevystä ja -ohjaimesta, minkä jälkeen tarkoitus on ruveta kokeilemaan ohjelmointia. Lisäksi tarkoituksenani on jossain vaiheessa hankkia SCSI ZIP -asema kiintolevyohjaimeen kiinnitettäväksi. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka innostuisin myös näistä uuden sukupolven Amigoista. Tulevaisuus on avoin.
Sivun alkuun
|
|
|
|
