Janne Sirén | jtsiren@yahoo.com
Amiga ja C64 Forever 2013
Jotka ovat lukeneet retrospektiivisiä pääkirjoituksiani Saku-lehdistä 2000-luvun alusta (tai vaikka tämän lehden pääkirjoitukseni) ovat saattaneet pistää merkille, että vuosikymmenten harrastuneisuus tietokonelehdissä, tietokoneyhdistyksessä ja vastaavassa toiminnassa on jättänyt ajatteluuni ja aiheistooni kiistattoman jälkensä: kirjoitan useammin tietokonekulttuurista kuin tietokoneista tai niiden käyttämisestä itsestään. Puhun siis pehmoisia. Höpötän heppoisia. Tämä lienee täysin tahaton mutta samalla väistämätön seuraus siitä, että olen kirjoittanut tietokoneista vähintääkin yhtä paljon - ellen enemmänkin - kuin olen käyttänyt niitä. Optimisti sanoisi, että kirjoittaminen pakottaa ajattelemaan ja hahmottamaan maailmaa laajemmin. Pessimisti toteaisi, että ne jotka eivät osaa, kirjoittavat...
Aikaisempia versioita C64 ja Amiga Foreverista.
Tietokonekulttuuriaaa!
En siis ollut lainkaan yllättynyt, kun innostuin keväällä valtavasti italialaisen Cloanton Michael Battilanan sähköpostista, jossa kerrottiin Amiga Forever - ja C64 Forever -emulaattoripakettien uusista 2013-versioista. Minua eivät välttämättä niinkään sykähdyttäneet sinänsä positiiviset tuoteuutiset, vaan pieni sivujuonne viestin lopulla: "Another area that keeps motivating us is the potential of these classic, self-contained and well-documented systems for education. Which you may have guessed also by reading between the lines of the announcement mentioned at the beginning of this mail. We secured the rights to use some programming manuals, and are working on some projects where emulated systems are used in classrooms. This is a learning experience for us as it is for the teachers and students involved. If you are active in this field, feel free to get in touch."
     
2010-luvulla Suomen Amiga-käyttäjät ry:n näkyvin toiminnan muoto ovat olleet retropelitapahtumat.
Mahtavaa! En niinkään pysähtynyt ajattelemaan sitä, miten Amiga ja C64 Forever -emulaattorit antavat minulle mahdollisuuden ajaa vanhoja Commodore-klassikoiden sovelluksia. Mieleni matkusti jo eteenpäin, jossain nuorisovalistuksen ja historianopetuksen jaloissa sfääreissä. Niinhän siinä on käynyt, kun aikaa on kulunut ja kuva taaksepäin kirkastunut: samalla on tullut myös selväksi, kuinka tärkeää on näiden kokemusten ja oppien vaaliminen ja säilöminen tuleville yleisöille. Se mikä alkoi Sakussa ja Suomen Amiga-käyttäjät ry:ssä vuonna 1993 puhtaasti haluna auttaa Amiga-käyttäjiä ja Amiga-tietokoneen asemaa, on monien meidän vanhojen partojen mielessä muovautunut Amiga-tietouden arkistoimiseksi ja esittelemiseksi uusille korva- ja silmäpareille. Ei liene siis täysin sattumaa sekään, että 2010-luvulla Suomen Amiga-käyttäjät ry:n näkyvin toiminnan muoto ovat olleet retropelitapahtumat (kiitos tästä järjestäneille!).

Tapasin Amiga ja C64 Forever -emulaattoripakettien takana olevan Michael Battilanan pariinkin otteeseen vuosituhannen vaihteen aikaan eri Amiga-tapahtumissa - ja monet suomalaiset toki muistavat hänet Saku 2001 -tapahtumasta (Michaelin Saku 2001 -puhe Aminetissä: http://aminet.net/package/mods/mpg/saku2001) - joten raapustin Michaelille muutama viikko sitten kannustavan sähköpostin ja kiitin hänen työstään Commodore-legacyn hengissä pitämisessä. Kerroin yhdistyksemme porskuttavan edelleen, juhlavuotemme tapahtumasuunnitelmista, retrotietokoneiden näyttelybuumista Suomessa (valokuvia parista tällaisesta näyttelystä toisaalla tässä Saku-lehdessä) sekä tietenkin mainiosta Skrolli-lehdestä, joka on tuonut vanhoja arvoja ja myös vanhoja aiheita suomalaiseen mediaan.

Michael vastasi kiitoksin ja komppasi ajatustani siitä, että retrobuumi on nostanut vanhoja tietokoneita viimein niiden ansaitsemaan arvostukseen: "Yes I observe that as the distance to the actual facts and events increases, the whole 'retro' thing is getting a life of its own, not attached to direct memories, experiences, or need of legacy compatibility. It started with a need of compatibility, then it became more of a 'lifestyle' thing, now I am fascinated by children and teenagers who want to learn about these pixel machines... Will be interesting to see how it evolves, and if we can shape it :)"

Ajatella, Amiga Forever -emulaattoripaketin ensijulkaisu tapahtui jo vuonna 1997. Michael Battilana ei tietenkään ole ainoa joka ansaitsee kiitoksia, Forever-emulaattoripaketit seisovat suurten olkapäillä - taustalla olevat emulaattorit, lisenssit ja ohjelmat ovat lukuisien henkilöiden ansiota. Michaelin kiitokset ovatkin siis ennen kaikkea kiitokset kirjastonhoitajalle. Hänen saavutuksensa on pitää huoli siitä, että menneisyyden klassikot ovat edelleenkin luettavinamme. Liekö taaskaan sattumaa, että myös kotoista Saku-kerhoamme vaalii edelleen kirjastoammattilainen?
Kaksi emulaattoripakettia
Amiga ja C64 Forever ovat lyhykäisyydessään Cloanton julkaisemia Amiga- ja Commodore 64 -emulaattoreita Windowsille, mukana lisensoidut ROMmit ja käyttöjärjestelmät sekä joukko lisensoituja tai vapaasti levitettäviä sovelluksia ja pelejä. Tärkeä elementti on myös RetroPlatform Library (http://www.retroplatform.com/), Cloanton sponsoroima RP9-tiedostoformaatti, konfiguraatiokirjasto ja player-sovellus, jota on kutsuttu "retropelaamisen MP3:ksi". RetroPlatformin avulla vanhojen pelien ja sovellusten käynnistäminen on tehty helpoksi kuin musiikin soittaminen. RetroPlatform on osa sekä Amiga Foreveria että C64 Foreveria.
Tältä näyttää "Player" sekä Amiga Foreverissä että C64 Foreverissä.
Emulaattoripakettien kohdeformaatti on edelleen Windows, joskin myös Android-versiota on pilotoitu ja Mac-executablejakin taitaa olla kokeiluluontoisesti ollut matkassa - Michael sanoo seuraavaksi tutkivansa, kannattaisiko Macille julkaista myös varsinainen versio. Koska taustalla olevat emulaattorit (Amiga Foreverissa UAE/Fellow ja C64 Foreverissa VICE) ovat saatavilla lukuisille muillekin alustoille, käytännössä Forever-emulaattoripaketteja voi pienellä näpertelyllä hyödyntää melkein missä vain. Huomionarvoista on myös, että Amiga ja C64 Forever emuloivat itse asiassa lukuisia eri koneita: Amiga Foreverissa on ROM-versiot alle ykkösestä yli kolmoseen, useita eri Workbench-versioita ja jopa CDTV/CD32-emulaatiot. C64 Forever puolestaan emuloi kuusnelosen lisäksi jotakuinkin kaikkia 8-bittisiä Commodoreja, mukaanlukien PET 2001, Commodore 16, kannettava SX-64 ja Commodore 128.
     
Paras tapa tuoda jotain ihmisten ulottuville on madaltaa kynnystä.
Tiedän, että monet Juhla-Sakun lukijat ovat minua kokeneempia emulaattorikäyttäjiä. En ole seurannut Commodore-skenen kehitystä viime vuosina kuin kursorisesti - Amiga Forever ja C64 Forever -versioita löytyy sentään muutama vanhakin hyllystä tämän uusimman parivaljakon lisäksi. En siis edes yritä kertoa valveutuneemmalle yleisölle mitään uutta. Sen sijaan te, jotka minun tapaani olette huomanneet, ettei aika ja energia riitä retro- ja emulaattorileikkeihin entiseen malliin... Teille Amiga ja C64 Forever voivat olla suoranainen pelastus. Nimittäin kiitos RetroPlatformin ja viimeistellyn paketin, molemmilla Forever-emulaattoreilla emulaattorin ja vanhan sovelluksen starttaaminen ei vaadi muuta kuin optisen median (tai download-softan) käynnistämisen ja hiiren klikkauksen RetroPlayer-soittimesta. Konfiguroinnit on tehty valmiiksi, käyttöjärjestelmät on lisensoitu, eikä emulaattoria välttämättä tarvitse edes asentaa.

Paras tapa tuoda jotain ihmisten ulottuville on madaltaa kynnystä. Juuri tässä Forever-emulaattorit loistavat. Alkuun pääsee niin helposti, että kipinä retroilla voi syntyä sielläkin, missä se muuten olisi epätodennäköistä. Kun on päässyt vauhtiin pakettiin kuuluneella sisällöllä, voi alkaa lisäilemään uusia sovelluskonfiguraatioita RP9 Editorilla sekä ryhtyä perehtymään pinnan alla majaileviin emulaatioympäristöihin tarkemmin. Ehkäpä paukata vaikka retro-ohjelmoimaan jokin demoskene-kilpailu mielessään? Ja sittenhän on maailma avoimena. Internetistä löytyy nykyisin kaikki se tekninen tieto ja taito, josta pikkupoikana saattoi vain unelmoida. Kiitos emulaattoreiden, myös eksoottisempien lisälaitteiden ja -koneiden kokeileminen on nyt lastenleikkiä, eikä enää harvojen herkkua. Olisinpa aikoinaan voinut lisätä C64:ään lisämuistin vain yhden checkboxin rastimisella...

2013-version uudet ominaisuudet: Amiga Forever 2013. C64 Forever: "C64 Forever has also been updated, in part with similar features (Build Image, Restore System Files, RP9 thumbnail provider, etc.), plus support for new 8-bit systems (C128 starting in 80-column mode, SX-64, CBM 510, CBM 720, CBM 232, CBM V364, etc.)"
Forever-kohokohtia
Seuraavissa ruutukaappauksissa muutamia Amiga ja C64 Forever -emulaattoripakettien kohokohtia.
Remember me?
Arkanoid on yksi Amiga Foreverin mukana tulevista klassikkopeleistä.
Harvinaisempaa herkkua on Amiga Foreverin CDTV-emulaatio. Myös CD32 on mukana.
Virallisten vaihtoehtojen lisäksi Amiga Foreverin mukana tulee AROS-Amiga-klooni.
Remember me too?
C64 Foreveriin on asennettu valmiiksi myös Berkeley Softworksin GEOS-käyttöjärjestelmä.
Yksi eksoottisemmista Commodoren 8-bittisistä, Plus/4, sisälsi ROMissa hyötyohjelmapaketin.
Commodore PET 2001 vuodelta 1977.
C64 Foreverin mukana tulee mm. Lode Runner vuodelta 1983.
Yie Ar Kung-Fu II 1980-luvun puolivälistä C64 Foreverissä.
Amiga Foreverin löydät osoitteesta http://www.amigaforever.com/ ja C64 Foreverin http://www.c64forever.com/. Molemmista tuotteista on myynnissä muutamaa eri laajuista versiota ja jopa ilmainen Express Edition. Download-versioiden lisäksi tarjolla on DVD-koteloon pakatut boxed-versiot, joiden tilaaja saa onneksi myös latauslinkin käyttöönsä fyysistä pakettia odotellessaan. Erityismaininnan arvoinen on Amiga Foreverin laajin boxed-versio, Premium Edition, jonka mukana tulee Amiga-aiheista videosisältöä kolmella DVD-levyllä - mukaanlukien vuoden 1988 Inside Commodore -dokumentti sekä Dave Haynien Commodore-konkurssiklassikko, The Deathbed Vigil (1994).
Cloanto vihjailee myös jatkosta: Spectrum Forever, ST Forever, DOS Forever... ...ööö, DOS Forever!?!

P.S. Varhaisen Amiga Forever -testin, versio 3.0, voit lukea Sakusta #30 (4/1999).


Sivun alkuun