Tohtori AivoTurmio
Simon the Sorcerer II
Ensimmäinen kysymys joka noussee mieleen etenkin niille, jotka point'n'click-pelejä vähänkään fanaattisemmin pelaavat, on varmasti se, kumpaa versiota Simon the Sorcerer II:sta kannattaa mieluummin pelata, Amigan vai PC:n?

Selkein heikkous Amiga-versiossa PC:hen nähden on musiikin puuttuminen. Kyllä. Amiga-versiosta todellakin puuttuvat musiikit, eikä niitä siihen ole myöskään tulossa. Otin joskus yhteyttä kyseisestä asiasta tekijöihin, ja selvisi ettei heidän lisenssiinsä sisältynyt musiikkeja. Sehän ei sinänsä vielä olisi paha ongelma, sillä kyllähän ilmaisia musiikin tekijöitä olisi varmasti löytynyt vaikka Suomestakin, mutta kun musiikki oli ympätty jollain tapaa itseensä koodiin kiinni, niin musiikin saaminen Amiga-versioon muutoin kuin lisenssin kautta on ilmeisesti siinä määrin vaikeata, että se käytännössä lienee mahdotonta.
     
Peli siis kuuluu point'n'click-kategoriaan ja edustaa sen kultakauden parempaa päätä.
Tästä eteenpäin sitten kaikki loppu kääntyykin Amiga-version eduksi. Amigistien onneksi voin lisäksi sanoa, että sen verran kauheaa pilpatusta kyseisen pelin musiikit ovat, että ainoastaan yhden kohdan musiikkeja lukuunottamatta niitä ei kuultuaan jää kaipaamaan. Itse asiassa sillä perusteella miltä tämä osa kaksi PC:llä näytti ja kuulosti, uskallan jopa väittää, että CD32:n Simon The Sorcerer ykkönen on paras versio mitä pelistä löytyy, sillä ykkösosassa musiikit olivat ihan asialliset ja asiallisen kuuloiset. Kakkosessa on selkeästi menty äänipuolessa musiikkien osalta alaspäin. Ymmärtäisin, jos tilanne olisi toisinpäin, että ykkösessä olisi ollut hirveät pilpatukset, mutta että ne ovatkin jatko-osassa! Asiaanhan normaalisti kuuluu, että asioissa edistytään ja kehitytään. Sinänsähän itse pelissä ei sitten muuta eroa enää olekaan, puhujat ovat samat ja grafiikat ovat samat. Amiga-versiossa vain sitten on ylimääräistä ekstraa.

Esimerkki hyvästä ekstrasta on että välilyöntiä painamalla kieli vaihtuu heti, eikä ainoastaan alussa valitsemalla. Tästähän ei tietysti sinänsä ole mitään iloa, sillä ainakaan itselläni ei ole tapana kesken pelin ihan vain vaihtelun vuoksi vaihdella kieltä englannista saksaan ja siitä sitten vielä ranskaan. Oikeasti hyödyllisiä muutoksia ovat F10 ja V. F10:llä näkee kaikki objektit kentässä siten, että objektit ympäröidään neliöillä. Tämä on hyödyllistä etenkin silloin, kun on pahasti jumissa ja epäilee, että joku pikselintarkka esine on jäänyt huomaamatta. Näitä tällaisia esineitä itse asiassa löytyykin pari kappaletta pelistä.

V-näppäin on erittäin hieno silloin kun haluaa puheet mukaan, muttei välttämättä jaksaisi niitä loppuun asti joka välissä kuunnella, vaan teksti-informaatiokin riittäisi ja puheet nostaisivat vain tunnelmaa. PC-versiossa täytyy valita joko puheet tai teksti, mutta Amiga-versiossa V-kirjaimesta saa puheen päälle tai pois ja T-kirjaimesta tekstit päälle tai pois, eli teksti ja puhe voivat olla yhtä aikaa käytössä. Kyseinen ominaisuus on readmen mukaan ollut jo alkuperäisessä koodissa mukana, mutta koska sitä ei alun perin saatu kunnolla toimimaan, se jätettiin kokonaan pois. Hienoa että Amiga-versioon se laitettiin, sillä hieman bugisestikin toimiva puhe yhtä aikaa tekstin kanssa on parempi kuin ilman.

Lisäksi tietenkin asennus on PC:llä hankalampaa, sillä ensiksi täytyy etsiä netistä päivitykset, jos aikoo esimerkiksi XP:llä pelata. Senkin jälkeen piti vielä hieman keinotella, sillä kyseinen XP:n asennussysteemi ei edes toiminut niin kuin piti, vaan sen joutui muistaakseni lopulta käsin runnomaan. Toisaalta eipä Amigallakaan hirveän paljon paremmin mene, sillä siihenkin täytyy heti hakea päivitykset. Itselläni Amigalla oli käytössä Update 5. Ihan bugiton kyseinen peli ei vielä silloinkaan ollut, vaan jonkinmoisia hankaluuksia saa yhä odottaa, mutta eipä PC-versiokaan kaatumatta pystyssä pysynyt.

     
Simon I:n ja II:n välinen ero ei ole mikään huikea, jatko-osassa on vain vähän enemmän kaikkea.
Suurimmat syyt siihen miksi pelasin peliä juuri PC-versiolla oli lähinnä kaksi. Ensinnäkin musiikit - en vielä peliä PC:lle hankkiessani tiennyt, millaista pilpatusta ne ovat. Toisekseen, vaikka pelin vaatimuksena lukeekin 030, niin kyllä se vielä liian tuskaisen hidasta oli, että saa olla melkoisen kärsivällinen sillä läpi pelatakseen. Uskoisin että 040 kuitenkin jo riittäisi, että peli menisi joko normaalinopeudella tai ainakin riittävän nopeasti.

Itse pelihän on jatkoa ykkösosalle, kuten nimikin jo kertoo. Ykkösen tapahtumista on nyt kulunut jo jonkin aikaa ja Simon käy ykkösosasta johtuen psykiatrilla, koska häntä ei uskota. Eräänä päivänä Simonin huoneeseen ilmestyy vaatekaappi, ja sinnehän on pakko nenänsä tunkea. Siitä sitten lennetään takaisin ykkösosan taikamaailmaan, joka onkin ajan kuluessa jo huomattavasti muuttunut kaupunkimaisemmaksi ja sisältää jopa oman Macciburgeri-korvikkeensa.

Varsinaisesti kaapin Simonin maailmaan toi Sordid, joka tahtoi houkutella Simonin omaan maailmaansa takaisin sekä kostaakseen Simonille että kaapatakseen Simonin ruumiin haltuunsa, sillä Sordid kuoli ykkösessä ja on nyt pelkkä henkiolento vailla ruumista. Simonin onneksi kaapista loppui polttoaine kesken, ja tavoitteena onkin päästä takaisin kotiin löytämällä kaappiin polttoainetta. Simonia auttaisi ykkösestä tuttu tietäjä tekemällä polttoaineen, mutta ainesosaset puuttuvat, ja niiden saamiseksi pitää tehdä yhtä jos toistakin.

Huumori on samanlaista kuin ykkösessäkin. Itse asiassa jos ykkösestä piti, niin pitänee tästäkin. Sinänsä pelit ovat keskenään aika tasaväkiset toisiinsa verrattuina, mutta omasta mielestäni ykkönen oli kuitenkin jonkin verran parempi. Jos vertaa vaikka Monkey Island ykkösen ja kakkosen eroa, niin erohan kyseisten kahden välillä oli valtava nimenomaan positiivisessa mielessä. Simon I:n ja II:n välinen ero ei ole mikään huikea, jatko-osassa on vain vähän enemmän kaikkea.

Peli siis kuuluu point'n'click-kategoriaan ja edustaa sen kultakauden parempaa päätä. Alun perin pelin piti tulla Amigallekin, mutta jo silloin supistustilassa olleiden markkinoiden ja selvästikin vaikeasti tehdyn koodin vuoksi tekijät taisivat jättää Amiga-version välistä. Readme-tiedostojen mukaan tekijöillä oli todella kova vaiva saada peliä käännettyä, eivätkä he olleet edes ensimmäiset yrittäjät, vaan muut olivat jo aiemmin jättäneet leikin kesken.
     
Kaiken kaikkiaan kelpo peli, jota uskaltaa suositella point'n'click-peleistä pitäville.
Tarina sinänsä on ihan toimiva eikä siitä moitetta löydy, se ei vain loista loistokkuudellaan kuitenkaan. Paikkoja on paljon, eikä kaikkiin pääse heti alussa, niin kuin Monkey-tyyppiseen hyvään seikkailuun kuuluukin. Huumori on perus-Monkey-tyyppistä sillä omalla pienellä persoonallisuudellaan, että Simonhan on itsekäs, hieman tökerö ja ilkeä muita kohtaan, joten vaihtoehdotkin puheissa ovat yleensä sen mukaisia, että solvauksia ja pilkkaa piisaa.

Ratkaisut ovat melko loogisia, ja yleensä aika hyvin pääsee eteenkinpäin, ettei ihan mahdottoman jumiin jää, mutta ykkösen lailla myös kakkososasta löytyy kohta, jota ei meinaa huomata. Tällä kertaa se löytyy McSwumplingin ulkopuolelta oven edestä. Kuvaruutu nimittäin skrollaa vasemmalle, kunhan sinne vain tajuaa kävellä. Se lähtee vain skrollaamaan sen verran viime tingassa, että olin jonkin aikaa jumissa ihan vain siksi, etten huomannut kyseistä kuvaruudun skrollausta, kun olin tottunut aina vain menemään suoraan ovesta sisään.

Pituutta pelissä on ehkä ihan hitusen liikaa, muttei kuitenkaan pahasti. Hieman vain tuppaa jo loppupuolella kyllästyttämään, kun peli ei vieläkään lopu, vaan taas tuli uutta pähkäiltävää.

Kaiken kaikkiaan kelpo peli, jota uskaltaa suositella point'n'click-peleistä pitäville. 040-koneiden omistajille uskaltaa kyllä Amiga-versiota ihan lämpimästi suositella - siinä on kuitenkin hyvät lisäominaisuudet, jotka puuttuvat PC-versiosta ja kykenevät vääntämään puntarin kallistumaan musiikkien puuttumisesta huolimatta Amigan puolelle. Oikeastaan se on vähän niin, että kun on musiikit kuullut, niin niitä ei enää kaipaa, mutta siihen asti niiden poissaolo häiritsee, kun ei tiedä mitä ei menetä.
Simon the Sorcerer II
Pelattavuus Muuten hyvä peruspelattavuus, mutta eräässä putken läpi marssimisessa olisi toivonut oikotietä. Tässä kohtaa ykkönen oli paremmin hoidettu taikakartallaan, jolla pystyi teleporttaamaan paikasta toiseen.
Grafiikka Ajaa asiansa. Eivät häikäise, mutta eivät pistä huonoudella silmäänkään.
Äänet Musiikit uupuvat, muutoin kohtuulliset.
Yhteenveto 79 / 100
Kelpo point'n'click-peli, jota voi suositella vähintään 040-koneen omistavalle kyseisestä genrestä pitävälle sillä varauksella, että muistaa tallentaa ahkerasti, sillä kaatobugeja pelissä kuitenkin on.
Huomioitavaa Musiikit puuttuvat, mikä tuntuu kuulematta pahalta. Todellisuudessa ne ovat PC-versiossa aika surkeat.
Testattu

- Athlon 700 MHz, Windows XP, 288 Mt
- Amiga 1200 030/50, 32+2 Mt

(Varsinainen pelin arvostelu on tehty pääsääntöisesti PC-version perusteella ja kyseisestä läpipeluusta on jo aikaa. Amiga-version kommentit perustuvat kenties jopa pari vuotta sitten jonkin matkaa pelailuun ja lyhyeen juttua varten tehtyyn pikamuistutuspeluuseen, jottei ihan pieleen tulisi sanottua. Osa kommenteistani siis saattaa olla jossain määrin vääriä.)

Sivun alkuun