 |
Flight of the Amazon Queen on vuonna 1995 julkaistu point'n'click-peli ja kuuluu sen ajan parhaimmistoon.
Pelissä olet Joe King, "Pilot for hire", ja heti alkuintron aikana on tukalat oltaat, kun pommi on räjähtämässä parin minuutin sisään. Joe King totta kai selviää ja muistaa, että pitäisi lähteä lennättämään kuuluisaa näyttelijää Faye Russelia kohti kuvauspaikkaa. Joe ryntää kohti hotellia, josta hänen on pikimmiten tarkoitus käydä hakemassa näyttelijä. Kun Joe pääsee Russelin huoneeseen asti sisälle, siellä odottaakin hänen vanha kilpailijansa Hans Anderson "Dutchman Airlines":ista. Hans telkeää Joen huoneeseen, ja tästä peli sitten alkaa. Pitäisi päästä ulos ja äkkiä, jotta ehtii vielä lentokentälle Fayea kyydittämään "Amazon Queen" -lentokoneellaan.
| |
|
|
Itse peli on pääosin hyvin rakennettu.
|
Kun alkukohotuksesta pääsee lentämään asti, päästäänkin sitten itse varsinaiseen juoneen. Kone nimittäin rysähtää saarelle, jossa tapahtuu mystisiä. Paikallisen alkuasukaskylän kuningatar on kaapattu ja samoin väitetään amatsoninaisiakin kaapattavan ja käytettävän joihinkin kokeisiin. Saarella majaileekin mielettömyyksiin päätynyt tiedemies, joka pyrkii luomaan supersotilasarmeijaa itselleen muuttamalla amatsoneja dinosauruksiksi "Dino Ray" -säteellään. Joe siis pyrkii pääsemään pois saarelta, mutta joutuu muutamien mutkien kautta käytännössä estämään suuruudenhullun tiedemiehen aikeet.
Tarinatyypiltään tämä on jossain määrin hyvinkin lähellä "Indiana Jones and the fate of Artlantis" -peliä mielestäni kuitenkin muistuttaen samalla jotenkin hyvinkin paljon "Monkey Island 2" -peliä. En osaa sanoa miksi tämä mielestäni muistuttaa paljon Monkey 2:ta, mutta jotakin samaa tässä vain tuntuu olevan.
Itse peli on pääosin hyvin rakennettu. Ylimääräistä ravaamista vain huonon suunnittelun takia ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole, vaan paikasta toiseen pääsee, kun menee saaren tähystyskohdalle ja sieltä päättää minne menee. Yleisesti ottaen paikkoihin pääsee periaatteella ruutu, kaksi taaksepäin kohti tähystyspaikkaa, ja siitä sitten ruutu, kaksi paikkaan minne olet menossa.
Ainoa ärsyttävä ravaamista aiheuttava paikka on juuri siinä minne kone rysähtääkin: siinä nimittäin on pitkähkö kasa ruutuja, joihin pääsee vain edellisistä ruuduista, joten jos tahtoo mennä koneen vieressä olevalle sillalle, joutuu menemään turhan monta ruutua, että sinne viitsisi mennä ilman että todella on joku idea siellä tehdä. Ongelma olisi täysin pelastettu sillä, että tuplaklikkaamalla ruudun reunaa olisi suoraan päässyt teleporttamaan seuraavaan ruutuun ilman että joka paikkaan joutuu todellakin konkreettisesti liikkumaan. Onneksi kyseinenkään kohta ei ole mikään ylivoimaisen pitkä, sen verran pitkä vain että ärsyttämään käy, muttei kuitenkaan niin pitkä, että peli jäisi tyystin sen takia pelaamatta.
| |
|
|
Puheet ovat pelissä sen aikaiseksi hyvät, niistä ei moitetta löydy.
|
Muutoin pelissä onkin sitten onnistuttu pääsääntöisesti välttämään perinteiset point'n'click-pelien typeryydet. Lähinnä ainoa toinen ärsyttävyydellään silmiin pistävä on loppupuolen pienimuotoinen sokkelo, jossa ideana on vain löytää oikea suunta. Se oli aivan suotta niin monen ruudun ravattava ja kyseisen kohdan olisi voinut ihan hyvin ratkaista siten, että heti kun ratkaisun oikean tien löytämiseen on keksinyt, niin ukko olisi automaattisesti voinut vaikka sitten kulkea ne loput pätkät tai yksinkertaisesti vain hypätä sinne loppuun. Nyt kyseinen kohta on vain ja ainoastaan ärsyttävä, onneksi ei kuitenkaan kovin pitkä.
Puheet ovat pelissä sen aikaiseksi hyvät, niistä ei moitetta löydy. Tuohon aikaan puheisiin ei nimittäin vielä panostettu niin paljon kuin nykyään. Vitsit pelissä ovat muutoin sitä peruskamaa, mutta tässä vain on hieman enemmän keskitytty lievästi kaksimieliseen huumoriin. Itse en kyseistä lajia arvosta, mutta sen verran mietoja kuitenkin vihjaukset ovat, etteivät ne ylivoimaisesti silmiinkään pistä.
Ratkaistavien ongelmien taso on melko sopiva: eivät vaikea, muttei helppokaan. Joitain turhauttavan vaikeita ongelmakohtia kuitenkin löytyy, jotka ovat yleensä huonon suunnittelun syytä. Esimerkkinä sanottakoon ihan jo helpotuksen vuoksikin, että erään sillan yläpuolella on jokin elukka. En itse asiassa missään vaiheessa keksinyt ratkaisua kyseiseen kohtaan, koska en grafiikoilta erottanut, että siinä oli elukka. Jos olisin sen tajunnut, niin olisin luultavasti keksinyt hyvinkin nopeasti mitä sille tulee tehdä. Nyt kokeilin inventaarion lävitse, jossain vaiheessa tärppäsi ja sen jälkeen vasta tajusin, että siinä on jokin elukka.
Yleisesti ottaen FOTAQ on viihdyttävä ja ennen kaikkea ilmaisuuden vuoksi kokeilemisen arvoinen. Jos ei pidä, niin eipä siinä muuta menetä kuin aikaansa. Uskoisin point'n'click-fanien tästä kuitenkin tänä pula-aikana pitävän.
| |
|
|
Erityisen mukavaa on, että peli on nykyään ilmaislevityksessä.
|
Tämä arvostelu on tehty pelaamalla peli lävitse PC:llä ScummVirtual Machinella, eli ainakin periaatteessa kyseisen pelin pitäisi olla täsmälleen samanlainen myös Amigalla ScummVM:llä pelattaessa. En ole kuitenkaan itse testannut, koska ensiksikin tavaran siirtäminen Amigalleni olisi ollut tällä hetkellä hitusen hankalaa. Lisäksi en oikein usko, että A1200 030/50 riittäisi ScummVM:n pyörittämiseen. Voin toki olla tässä väärässäkin ja siksikin toivoisin, että joku tekisi Sakuun juttua Scumm VM:stä Amigalla käytettäessä.
Pelistä on myös puhdas Amiga-versio, mutta muistini mukaan se on vain A500-versio, eli AGA-versiota ei ole erikseen mielestäni olemassa. Yllätyksekseni netistä huomasin kuitenkin, että pelistä on olemassa myös CD-versio Amigalle. En kuitenkaan saanut selville, onko CD-versiossa mitään ekstraa (AGA, puheet), vai onko se kenties vain OCS/ECS-version 11 diskettiä CD:lle ympättynä.
Jos haluaa pelata OCS/ECS-versiota ScummVM:n sijaan, niin sen verran hyvin peli aikanaan Amigalle tehtiin, että ainoa missä konkreettisesti jää häviölle on puheiden puuttuminen. Sekä musitikuvieni perusteella, että mitä äkkiseltään netistä vähän OCS/ECS-versiota katselin, niin melkeinpä yhtä hyvältähän tuo näytti kuin ScummVM:lläkin, vaikka ScummVM:llä sentään taitaa olla 256 väriä käytössä.
Joka tapauksessa jos ScummVM:llä pelaa, voi valita joko levyke- tai CD-version, jossa on siis myös puheet mukana. Erityisen mukavaa on, että peli on nykyään ilmaislevityksessä, joten kukkaroa ei yhtään sen enempää rasita, valkkaa kumman sitten vain.
| Flight of the Amazon Queen |
| Grafiikka |
80 / 100
Hyvät aikaisikseen, pientä epäselkeyttä paikka paikoin, mutta yleisesti ottaen hyvät. |
| Äänet |
78 / 100
Musiikit ei niin ihmeelliset, mutta puheet hyvät. |
| Pelattavuus |
80 / 100
Oman aikaisekseen hyvä pelattavuus. Harmittaa "tuplaklikkaus ja seuraava ruutu" -teleporttauksen puuttuminen, paikat hyvin rakennettu ja turha ravaus pitkälti vältetty. |
| Lyhyesti |
Point'n'click-faneille kokeilemisen arvoinen ilmainen 1995 julkaistu aikaisekseen hyvä peli. Kannattaa kuitenkin varautua kaksimieliseen huumoriin. |
| Huomioitavaa |
Musiikit puuttuvat, mikä tuntuu kuulematta pahalta. Todellisuudessa ne ovat PC-versiossa aika surkeat. |
| Testattu |
- Athlon 700 MHz, Windows XP, 288 Mt
- Amiga 1200 030/50, 32+2 Mt
|
Flight of the Amazon Queen löytyy ilmaiseksi mm. osoitteesta:
http://www.scummvm.org/downloads.php
FOTAQ Wikipediassa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Flight_of_the_Amazon_Queen
ScummVM:stä lisää:
http://www.scummvm.org
ScummVM:n Amiga-versiosta:
http://people.freenet.de/uweryssel/scumm_en.html
Sivun alkuun
|
|
