 |
Paljon on ehtinyt tapahtua Amiga-maailmassa kymmenessä vuodessa - yritys on vaihtanut omistajaa kuin sukkia, eikä uutta rautaakaan ole liiemmin ilmaantunut markkinoille. Monet ovatkin paikkailleet vanhoja koneitaan mitä ihmeellisimmillä lisälaitteilla. Monissa laajennetuissa koneissa vanha kone toimii lähinnä vain runkona eri viritysten välillä. Amiga 4000 (060) näki päivänvalon vuonna 1996, ja sen jälkeen vain käyttöjärjestelmään on tehty päivityksiä, joista viimeisin on OS3.9 vuoden 2000 lopulta. Tarvetta tuntui löytyvän uudelle laitteistolle sekä käyttöjärjestelmälle.
| |
|
|
"Yhteenvetona voisi sanoa että kallis reissu, mutta kyllä kannatti."
|
Aiemmat Amiga-mallit ovat myös olleet pitkälti Commodoren käsialaa. Uudemmat PowerPC-mallit valmistaa lisenssillä englantilainen Eyetech Group Ltd. Myös käyttöjärjestelmän valmistus on ulkoistettu saksalais-belgialaiselle Hyperion Entertainmentille. Nykyiset mallit poikkeavat aiemmista Amigoista siinä mielessä, ettei varsinaista valmista laitteistoa ole olemassa, vaan kyseessä on vain emolevy, johon tarvitaan kotelo sekä lisälaitteet toimintaa varten. Uusien koneiden liitännät ovat standardiliitäntöjä, joita käytetään yleisesti PC-koneissa. Periaatteessa kaikki kaupan hyllyltä löytyvät laitteet ovat yhteensopivia, kunhan laitteelle löytyy vain tarvittavat ajurit.
Nykyistä Micro-sarjan emolevyä on tällä hetkellä saatavilla vain C-mallina (Commercial), mutta lähitulevaisuudessa pitäisi markkinoille ilmestyä myös teollisuuskäyttöön suunnattu I-malli (Industrial). MicroA1-I poikkeaa C-mallista emolevylle kiinteästi liitetyllä prosessorilla sekä erilaisilla liitännöillä. Tarkempia tietoja I-mallista löytyy Eyetechin sivuilta.
| MicroA1-C |
| Fyysinen koko |
17x17cm, mini-ITX |
| CPU |
800 MHz:n PowerPC 750Gx tuulettimella |
| CPU-kanta |
MegArray module |
| Muisti |
256 Mt, SODIMM-kanta |
| FSB |
133 MHz |
| PCI |
1 x 32-bit 33 MHz:n väylä, määrää mahdollista lisätä erillisellä riser-kortilla |
| IDE |
Integroitu VIA 686B ATA100, 40- ja 44-pinniset liitännät emolevyllä |
| Ethernet |
3COM 10/100 MBit RJ-45 |
| Ääni |
CM!8738 6-kanavainen 5.1 surround (CDROM-, AUX- ja MIC-liitännät) * |
| USB |
USB 1.1, 2 x takapaneelissa (2 x emolevyllä) * |
| Näytönohjain |
ATI Radeon 7000 32 Mt, SVGA-, SVHS- ja composite-liitännät takapaneelissa |
| I/O-liitännät |
PS/2-hiiri ja -näppäimistö, peliportti, rinnakkaisliitäntä takapaneelissa (1 x sarja) * |
| Firmware |
Uboot 1.1.1 tai uudempi |
|
* tarvitsevat erilliset liittimet |
Emolevyn mukana toimitettiin myös Teron Mini System Boardin englanninkielinen käyttöopas, josta oli hyötyä etsiessä liitäntöjä emolevyltä. Suomenkieliset ohjeet tulevat jälkitoimituksella OS4:n valmistuttua. Lisäksi paketista löytyi OS4 Developer Pre-Release -CD-ROM.
 |
|
Paketin sisältö kaikessa yksinkertaisuudessaan. |
Emolevy on todella pieni verrattuna vanhoihin järkäleisiin. Pieneen tilaan on ahdettu paljon. Koska C-malli on passiivisesti jäähdytetty vain piirisarjan osalta, tästä ei saa täysin äänetöntä laitetta. Prosessorin päällä kököttävä pieni tuuletin on toki hiljaisempi kuin useimmat x86-maailmasta tutut turbiinit, mutta surina on selvästi korvin kuultavissa kotelon ollessa auki. Oman lisänsä meteliin tuovat kiintolevyn hurina sekä virtalähteen tuuletin.
Koneen mukana toimitettu 256 Mt:n SODIMM-muistikampa on tuttu monista kannettavista koneista. Useampi muistipaikka ja esimerkiksi laajempi tuki erilaisille muisteille olisivat olleet hyvä asia laajennettavuuden kannalta. Peruskäytössä muisti on loppunut vain muutamaan otteeseen, mutta varmasti tulevaisuudessa tarvetta löytynee suuremmalle kapasiteetille. Emolevyltä löytyy MegArray-liitäntä prosessorikortille, joten periaatteessa konetta voi päivittää nopeammaksi. Huhuja 1,3 GHz:n G4-moduulista on ollut liikkeellä.
Vuodesta 1993 asti palvellut Amiga 1260/603e/BVision -viritelmä oli aika päästää eläkepäiville ja tilata uudenkarhea MicroA1 G3/800 MHz. Monet amigisteista olivat hankkineet aiemmin julkaistuja A1-SE- ja A1-XE-malleja, mutta itseäni ei houkutellut Linuxin käyttö pääkoneessa, ja tuohon aikaan liikkeellä olleet huhut viallisesta DMA:sta karsivat lisää innostusta uuden koneen hankkimisesta. Toukokuussa 2004 olin yhteydessä laitteen edustajaan Suomessa ja ilmoitin että nimeni voi laittaa varauslistaan. Koneita ei ollut tuolloin vielä markkinoilla.
Joulukuussa kuitenkin sain sähköpostilla mukavia tietoja - paketti oli saapunut Suomeen ja muutaman päivän sisällä voisin käydä noukkimassa koneen postista. Ikävä kyllä en ehtinyt enää joulunpyhiksi tilaamaan emolevylle sopivaa koteloa, joten pääsin vasta uudenvuoden jälkeen kasaamaan konetta. Suomesta löytyvien mini-ITX-koteloiden tarjonta tuntui olevan kehno ja monet tarjolla olevista koteloista näyttivät ankeilta. Päädyin lopulta Antecin valmistamaan Aria-koteloon. Kotelo on suunniteltu Micro-ATX-kokoisille emolevyille, mutta toki sinne pienempikin emolevy mahtuisi. Takapaneelin liitännätkin olivat kuin tehtyjä A1:lle ja kotelon etupaneelista löytyi myös USB- ja ääniliitännät. Itselleni tarpeeton levykeasema oli korvattu 8-in-1-kortinlukijalla.
 |
|
Antec Aria -micro-ATX-kotelo. |
- 20 x 27 x 33,5 cm, 4,6 kg
- 4 täysikokoista PCI-laajennuspaikkaa
- 300W virtalähde hiljaisella 120 mm:n tuulettimella
- 1 x 5,25"- paikka ja 3 x 3,5"-paikkaa
- 8-in-1 kortinlukija: (CF I/II, MS, MS Pro, SM, SD, MMC, MicroDrive)
- 2 x USB 2.0, 2 x ääni, 1 x IEEE 1394 (FireWire, i.Link)
Koska emolevyllä ja kotelossa olevat liitännät olivat standardien mukaisia, asennus oli lastenleikkiä; emolevy koteloon kiinni muutamalla ruuvilla ja johdot kiinni oikeisiin paikkoihin. Mukana toimitetusta Teron-manuaalista oli ehdottomasti hyötyä asennuksessa. Koska emolevy ei ole koolla pilattu, liitännät oli ahdettu pieneen tilaan ja niiden merkinnät olivat todella pientä tekstiä. Ohjekirjanen olisi voinut olla selkeämpikin kuvien osalta, mutta suurimmat ongelmat liitännöissä selvisivät sen avulla. Suureksi avuksi oli myös verkosta löytyvä opas. Toivotaan, että suomenkielinen ohjekirjanen on selkeämpi, kunhan paketti alkaa olla loppukäyttäjäkunnossa.
 |
|
Piuhoja kerrakseen. |
Ääni- ja USB-liitännät jäivät ikävästi kotelon virtalähteen alle piiloon, joten edessä oli virtalähteen irrottaminen. Tämän jälkeen johdot oli helppo liittää paikoilleen. Liitin koneeseen kiinni myös Samsungin 160-gigaisen IDE-levyn sekä Lite-Onin 4 x DVD-RW (LDW 851S) -aseman. Lopuksi konepelti kiinni ja testaamaan starttaako kone vai ei.
Kone tuntui lähtevän käyntiin ensimmäisellä yrityksellä, eikä savuakaan noussut kuin asentajan jännityksestä hikisistä kainaloista. Seuraavana vuorossa oli käynnistys mukana toimitetulta OS4-PR-levyltä. Hetken latailtuaan kone näytti ruudulla tutun oloisen ikkunan, jossa kysyttiin maa-asetuksia sekä käytettävää näppäimistöä. Valittuani suomalaisen näppäimistön latautui Workbench suoraan CD-levyltä, joka oli saanut pienen kasvojenkohotuksen sitten 3.x-päivien. Pre-release-levyllä oleva asennusohjelma käynnistyi automaattisesti ja kysyi haluanko osioida levyn MediaToolboxilla. Levyltä löytyivät myös asennusohjeet.
Kun tarvittavat partitiot oli luotu ja alustettu, voitiin aloittaa asennus. Asennuksessa valitsin käyttöön FFS2:n, joka on paranneltu versio vanhasta FastFileSystemistä. Myöhemmin FFS2 kuitenkin sai kenkää ja osiot vaihtuivat nopeampaan SmartFileSystemiin. Asennuksen loppu olikin peukaloiden pyörittelyä asennusohjelman kopioidessa tiedostoja kiintolevylle.
 |
|
Asennus hyrskyttelee eteenpäin omin nokkinensa. |
Asennuksen jälkeen tarvittiin vain käynnistys kovalevyltä, ja kone olikin valmiina odottelemaan tiedostojen siirtoa vanhalta koneelta. Tai niin luulin. Kone tuntui käynnistyvän satunnaisesti OS4:ään, ja välillä pelkkä Kickstart-ruutu ilmestyi näkyviin. Asiaa aikaa ihmeteltyäni huomasin, ettei kone käynnistyy kunnolla, jos DVD-asemassa on levy sisällä. U-Boot ei tuntunut tunnistavan DVD-asemaa oikein, ellei asemassa ollut levyä. Korvasin aseman LG:n DVD-RW-asemalla, jolloin ongelma katosi ja kone boottasi kuten pitääkin. Ilmeisesti uudessa U-Bootissa laitteiden tunnistusta on paranneltu, mutta en ole testannut vanhan aseman toimintaa uudella firmwarella.
|
| Mitä uutta länsirintamalla? |
|
Mutta mitä uutta vielä keskeneräisellä käyttöjärjestelmällä on tarjottavana aiempiin 68k-versioihin verrattuna? Ainakin se on nopeampi ja näyttää paremmalta. Paljon uusia ominaisuuksia löytyy "konepellin alta" eli uudesta Execistä. Useista OS3.x:n patcheista on päästy eroon ja liitetty ne osaksi käyttöjärjestelmää. OS3.5:ssä esitelty Reaction on nyt virallinen GUI, jota esimerkiksi kaikki OS4:n asetusohjelmat käyttävät. Ikkunoiden raahaus onnistuu yli ruudun reunojen ja ikkunoille voidaan myös määritellä "Screen edges resistance" -rajat, jolloin ikkuna pysähtyy hetkeksi ruudun reunoihin kun sitä yritetään liikuttaa yli reunan.
Ikkunoita voidaan liikutella ja suurentaa niin, että niiden sisältö näkyy samalla. Ikävä kyllä ainakin pre-release-versiossa Reactionin grafiikat vilkkuvat ja nykivät ärsyttävästi ikkunoita skaalatessa. MUI-ohjelmissa tätä ongelmaa ei ole, vaan ikkunat suurenevat pehmeästi. Toivottavasti lopullisessa versiossa tuokin ongelma on korjattu. GUIn asetuksia pystytään muokkaamaan lähes rajattomasti, ja lopullisen version pitäisi tukea myös erilaisia teemoja. Aiemmin Classic Amigoilla käytetyt patchit Birdie ja VisualPrefs ovat nyt osa käyttöjärjestelmää.
 |
|
Koko komeus. |
Mukavia pieniä ominaisuuksia löytyy päivittäin, kuten ikkunoiden suurentaminen mistä tahansa reunasta Control ja Alt pohjaanpainettuna. Ikkunan suurentaminen koko ruudun kokoiseksi onnistuu painamalla Shift-näppäintä ja Zoom-gadgettia.
Valikot ovat saaneet myös maalia pintaan, ja ne voidaan asettaa käyttämään pyöristettyjä reunoja ja läpinäkyvyyttä. Lisäksi valikoihin voidaan lisätä ARexxin avulla omia ohjelmia tai skriptejä käyttöä helpottamaan. OS4 Pre-release-CD:ltä löytyvän ContextMenus-ohjelman avulla saadaan kätevät PopUp-valikot Workbenchiin, jolloin esimerkiksi ikonien toimintoja ei tarvitse lähteä hakemaan ruudun ylälaidasta asti, vaan ne saadaan näkyviin painamalla ikonin päällä oikeaa hiirennappia. Ikonit ovat OS3.9:stä tuttuja Glow-ikoneja, mutta tähänkin on ilmeisesti tulossa muutos lopullliseen versioon. Kaikki ruudulla näkyvä teksti on nyt antialiasoitua, mikä parantaa huomattavasti TrueType-fonttien ulkonäköä.
|
| Uutta rautaa ja emulointia |
|
Hyperion Entertainmentin sivuilta saatavan päivityksen avulla OS4-PR saadaan tukemaan suoraan USB-massamuisteja. Mukava yllätys, kun Ariassa mukana tullut kortinlukija heräsi eloon ja tunnisti moitteetta kokeilemani MMC- ja SmartMedia-kortit. Myös Nokian N-Gage tuntui toimivan liitettynä USB-kaapelilla koneeseen. Kameran kanssa (Olympus C-220 Zoom) en ollut yhtä onnekas, vaan kuvat piti purkaa kamerasta kortinlukijan avulla. Uuden päivityksen myötä myös osan USB-hiiristä ja näppäimistöistä pitäisi olla tuettujen listalla, mutta näitä en ole testannut.
Pre-releasesta tulkattu 68k-emulaatio tuntuu toimivan yllättävän hyvin. Monet vanhoista ohjelmista toimivat hyvin, mutta joukkoon mahtuu myös liuta ohjelmia, joiden kanssa emulaatio ei toimi. Näppituntumalla nopeus on 060@80MHz:n luokkaa useimmissa tapauksissa. SysSpeed V2.6 antaa nopeudeksi emulaatiolle 42,80 MIPS ja 24,61 MFLOPS, mutta yleisesti ottaen kone tuntuu nopeammalta kuin 060@50Mhz. Petuniasta, OS4:n JIT-emulaatiosta voi käydä hakemassa maistiaisia videomuodossa (AVI, 33,3 Mt).
Verkon osalta OS4:stä löytyy uusi TCP-IP pino, Roadshow. Aluksi eksyin tekemään lähiverkon asennusta Internet-hakemistosta löytyvän Wizardin avulla, mutta huomattuani ettei Wizardin avulla saanut määritellä tarvittavia asetuksia, suunnistin Prefsistä löytyvään Internet-asetusohjelmaan. IP-osoitteiden määrittely oli helppoa ja selkeämpää kuin esimerkiksi MiamiDX:ssä. Tarkemmin en ole ehtinyt tutustumaan Roadshown hienouksiin, koska se on asennuksen jälkeen toiminut moitteetta.
Ainoat ongelmat verkon kanssa ovat olleet OS4:n takkuilu IBrowsen kanssa ja hitaahkot siirtonopeudet SMBFS:n kanssa. IBrowsen kaatuiluun syynä lienee koneessa käytetty GX-prosessori, koska aiemmilla FX-prosessoreilla ongelmia ei ilmene. SMBFS taas tuntuu hidastelevan tiedostojen kirjoituksessa verkkoasemalle - neljän kilon palasilla testattuna diskspeed antaa nopeudeksi tiedostoon kirjoituksessa 19,903 kt/sek ja lukemisessa 3633,772 kt/sek. DMA varmasti parantaisi nopeuksia.
Surffailu on onnistunut hyvin AWebillä, josta löytyy myös OS4-versio. AWeb on hieman karuhko IBrowseen verrattuna eikä tue välilehtien avulla tapahtuvaa selailua. Osa sivuista näkyy myös miten sattuu, eikä tilannetta paranna puuttuva CSS-tukikaan. Nopeudessa ja vakaudessa ei kuitenkaan ole valittamista.
Yhteenvetona voisi sanoa että kallis reissu, mutta kyllä kannatti. Kokonaisuutena kone toimii vakaammin kuin vanha koneeni ja on huomattavasti mukavampi käyttää. Siirtyminen uuteen koneeseen ei ollut vaikeaa, koska esimerkiksi PAL-tiloja en ollut vanhalla koneella käyttänyt vuosikausiin.
OS4:lle kirjoitettuja tai käännettyjä ohjelmia tuntuu hiljalleen ilmestyvän lisää, ja OS4:n lähestyessä julkaisuaan tuntuu uusi kone löytyvän yhä useammalta. Hintaa pelkälle emolevylle sekä mukana tulevalle prosessorille, muistille ja OS4:lle kertyy Suomessa 728 euroa. Hinta on järkyttävä PC-puolen halpisrautaan tottuneelle, mutta toisaalta samoissa hinnoissa liikkui Amiga 1200 vuonna 1993. Silloisesta paketista pulitin 4000 markkaa, eikä mukana tullut kuin Workbench 3.0 -levykkeet. Emolevyn lisäksi kannattaa budjettiin lisätä muutama sata euroa lisää kiintolevystä, kotelosta, näppäimistöstä ynnä muusta tarpeellisesta.
Kaikkea tässä artikkelissa ei varmasti käyty läpi, mutta toivottavasti tästä oli apua niille, jotka suunnittelevat siirtymistä uuden koneen pariin. OS4:n ollessa vielä raakile toimikoon tämä arvostelu jonkilaisena yhteenvetona siitä, missä tällä hetkellä ollaan menossa.
| MicroA1 ja AmigaOS 4 Developer Pre-release |
| Myyjä |
Gentle Eye Ky, ge@vip.fi, puh. (03) 363 0048 |
| Hinta |
728 euroa (sis. alv 22%) |
| Hyvää |
- Nopeus
- Emolevyn koko ja virrankulutus
- Vakaus
- Uudet ominaisuudet
|
| Huonoa |
- Hinta
- Koneen laajennettavuus
- Vilkkuvat ja välkkyvät Reaction-grafiikat
- Kaikki vanhat ohjelmat eivät toimi
- (Keskeneräisyys)
|
Sivun alkuun
|
|
