Tästä kirjoitelmasta piti alun perin tulla pääkirjoitukseni. Toisenlaiset ajatukset kuitenkin pyörsivät pääni ja tämä puheenvuoro päätyi lehden sisäsivuille. Näin jälkiviisaasti ehkä pelkkä pääkirjoitus olisi riittänyt...

Kirjoitan tammikuussa 2004. Vuosi on juuri vaihtunut ja viimeisiä joulunajan pyhiä viedään. Kohta uusi vuosi pääsee täydellä teholla käyntiin. Kirjoituksiani seuranneet tietävät, että minulla on aina välillä tapana palata vanhoihin teksteihini ja katsoa miten kävi. Se on paitsi hauskaa ajanvietettä itselleni, haluaisin uskoa että siinä on myös jotain opettavaista - historiasta, sen ennustamisesta ja lopulta toteutumisesta irtoaa aina jotain ajateltavaa. Tällä kertaa riepottelen hieman vuoden takaista pääkirjoitustani Saku #41:ssä, erityisesti sen lopetusta:

"Kirjoitan tätä pääkirjoitusta vuoden 2002 käydessä pian mailleen. Kirjoitan, koska meillä on vielä hetki aikaa ottaa opiksi - sillä se, joka unohtaa historian, on tuomittu toistamaan sitä. Jaa, että miksikö on kiire? Koska kaikesta tapahtuneesta huolimatta vuosi 2003 tulee lunastamaan sen kauan kaivatun lupauksen - Amiga saa seuraajan, jopa kaksi sellaista. Virallisen ja epävirallisen. Tällä kertaa ne tulevat, se on varmaa. Ja kun pienet markkinat viimein saavat potkua uusista tuotteista, menestyivät ne tai eivät, tulevat tapahtumat keskittymään niihin. Puheet on puhuttu ja teot alkavat laulaa. Valheetkin unohtuvat, ikävä kyllä. Niinpä juuri nyt on oikea hetki miettiä kaikkea tapahtunutta ja sitä, mitä siitä voisi ottaa opiksi."

Olen usein aikaisemminkin luvannut ottaa menneisyyden virheistä opiksi, mutta enkös taas kerran kompastunut siihen olennaisimpaan: älä oleta liikaa, älä usko liikaa - älä ainakaan, jos kysymys on Amiga-markkinoista. Alkujaan vuodelle 2001 julkaistavaksi ilmoitettu AmigaOS 4.0 ei ilmestynyt vuoden 2003 aikanakaan. On schedule and rockin' indeed. Vaikka minuakin on joskus moitittu ikävästä spekulaatiosta liittyen AmigaOS 4.0:n myöhästymiseen, en kuitenkaan osannut kuvitella, että sen julkaisuaika-arviot olisivat menneet näin pahasti metsään. Tällä hetkellä kun näyttää siltä, että lopullinen julkaisu venyy vielä viikkojen, kenties kuukausien päähän.

Monesko kerta, kun minä hölmö menin lankaan? :-) No, ehkä tämän Sakun julkaisuun mennessä...

Toinen asia liittyy anteeksiantamiseen, menneisyyden virheisiin ja valheisiin, ja siihen miten Amiga-yhteisössä suhtaudutaan niihin. Tätäkin käsittelin vuoden takaisessa pääkirjoituksessani ja olin melko vakuuttunut siitä, että uudet tuotteet auttavat unohtamaan. Yhteisöfoorumeita kuluneen vuoden ajan seuranneena en olisi enää niin luottavainen. Itse asiassa en ole lainkaan varma, että menneet unohtuvat sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Voi hyvin olla, että Amiga-yhteisössä on tapahtunut suurempi kahtiajakautuminen kuin itse osasin ennakoida. Sekä epävirallisen että virallisen ratkaisun ympäriltä kaivetaan esiin jatkuvasti lisää ja lisää ikäviä asioita, ja muutamat yhteiset foorumit ovat jatkuvaa sotimista. Kun Pegasos II:n firmwaresta löytyi bugi, osa kansasta hurrasi. Kun OS4 myöhästyi taas kerran pahasti, toinen puoli kilisteli kuoharilasejaan ja huuteli "I told you so". Ja niin se homma jatkuu.

Puhtoinen ei liene enää kukaan ja kaksinaismoralismilta pääsee harva karkuun. Jokaisella on jollain tasolla puolensa, jonka nimissä tehdään asioita joita ei vastapuolelta suvaittaisi ja nähdään oman puolen asiat aina hieman ruusuisemmin kuin sen toisen puolen. Toiset syyllistyvät tähän erittäin räikeästi, rakentavimmat yhteisön jäsenet sentään paljon pienemmässä ja vähemmän räikeässä mittakaavassa. Kun tilanne on päässyt näin pahasti tulehtumaan, on vaikea kuvitella, että kaikki tämä voisi unohtua, vaikka kaikki odotetut tuotteet viimein pääsisivätkin markkinoille ja tilanne siltä osin tasaantuisi. Nykyisen tilanteen valossa on helppo uskoa, että sittenkin yhteistöstä löytyisi riittävästi soraääniä pilaamaan tunnelmaa kerta toisensa jälkeen. Itse asiassa tunteet tähän liittyen lienevät monella, minullakin, juurtuneet sen verran syvälle, että siltä voisi olla vaikea välttyä.

En silti näe syytä vaipua epätoivoon. Amiga sellaisena kuin me sen muistamme on historiaa, mutta sekä AmigaOS 4.0:n että MorphOS:n ympärillä on monenlaisia mahdollisuuksia. Pieniä mahdollisuuksia, mutta mahdollisuuksia kuitenkin. Jos jompi kumpi tai molemmat lähtevät oikeasti vetämään, entisen Amiga-yhteisön, nykyisin hyvin kitkerän sellaisen, pelastus voi olla että uusien tuotteiden saamat yhteisön ulkopuoliset uudet käyttäjät pikkuhiljaa hukuttavat katkeroituneiden naavapartojen soraäänet innostuneeseen sorinaan. Jos näin käy, toivoa sopii että meillä vielä on riittävästi itseään liikaa ryvettämättömiä käyttäjäyhteisön linnakkeita kuten Saku, jotka kanavoivat uutta innostusta yhteisötoimintaan ja sen uuteen tulemiseen. Vaikka itse toivoisinkin, että Amiga-markkinoilla väärin toimineet tahot joutuisivat jonkinlaiseen vastuuseen teoistaan, taidan kuitenkin enemmän toivoa, että tulevaisuus palauttaisi osan siitä entisestä hauskuudesta harrastukseen.

Lohdutuksena voin todeta, että emme ole ongelminemme yksin. Kilvoittelevat ratkaisut, kuten esimerkiksi Amiga ja Atari ST aikoinaan, herättävät edelleen maailmalla närää. Olin hiljaittain hankkimassa pelikonsolia vuosien tauon jälkeen, ja tutustuminen foorumeihin maailmalla paljasti melko karkean sodan PlayStation 2:n ja Xboxin omistajien välillä. Mahtuipa sinne muutama GameCubeakin puolustava ja vastustava kannanotto. Toiset haukkuivat PlayStation 2:n tekniikkaa, toisille taas Xboxin pelit olivat surkeita. Tasapuolisimmat kannanotot tulivat yleensä niiltä, jotka omistivat molemmat. Oma valinta tuntuu aina herättävän tarvetta puolustaa, ja todennäköisesti tässäkin tapauksessa molemmilla osapuolilla on jotain syytä olla oikeassa. Oman kokemukseni mukaan Xboxin pelit todellakin hyötyvät koneen paremmasta grafiikkapiiristä, kun taas PlayStation 2:n pelivalikoimasta löytyy laajemmalti pelattavaa. Minun suositukseni: PS2 sen omien pelien tähden, moniformaattijulkistusten pelaamiseen Xbox.

Eksyen aiheesta vielä lisää... Vuosikymmen sitten katsoin Kauniita ja rohkeita aktiivisesti. Aika monta vuotta vieläpä. Saa nauraa. :-) Syvyyden puutteesta huolimatta sarjan värikkäät juonenkäänteet jaksoivat kiinnostaa, kunnes huomasin kokonaisuuden junnaavan pahasti paikoillaan. Kun Brooke oli noin kymmenennen kerran juossut Ridgen perässä ja menettänyt tämän, milloin mistäkin syystä, ikuiseen epäonnistumiseen alkoi tympiintyä. Ihmismielellä on kuitenkin tapana kaivata edistystä ja onnistumista, ainakin välillä. Vaikka epäonnistumiset eivät lannistaisikaan, niillä on toistuessaan tapana ohjata uusien asioiden kimppuun. Jos jokin ei kertakaikkiaan onnistu, niin kokeillaan sitten jotain aivan muuta. Sama tunnelma alkaa liittyä Amiga-harrastukseen. Niin kiehtovaa kuin tämä saippuaooppera omalla tavallaan onkin, ja joku kirjottaisi siitä varmasti hyvän kirjan, pikkuhiljaa toivoisi, että toistuvat epäonnistumiset väistyisivät edistyksen tieltä. Vaikka sitten hintana olisi se, että monet ikävät asiat pitäisi painaa villaisella ja unohtaa.

Jos julkaisuaikatauluun on uskominen, Saku täyttää tämän lehden julkaisun myötä jo 11 vuotta. Olemme siis hyvää vauhtia toisella vuosikymmenellä. Kenties tämä vuosi tuo viimein ripauksen vähemmän eripuraa ja ripauksen enemmän sitä kauan kaivattua edistystä. Here's hoping.

Lämmintä kesää täältä talven keskeltä!

Janne Sirén

Sivun alkuun