 |
Juhla-Saku #50 - ja Sakun 20 v. -juhlavuosi 2013 - on ainutlaatuinen tilaisuus katsoa taaksepäin Sakun kaksikymmenvuotista matkaa. Vuonna 1993 kerho sai alkunsa Suomen Amiga-käyttäjien unionina ja 1994 siitä virallistettiin Suomen Amiga-käyttäjät -yhdistys ja lähetettiin rekisteröitymispaperit. Yhdistys sai ry-leimansa aikanaan, kun byrokratian rattaat olivat pyörähtäneet muutaman täyskierroksen. Kiitos Sakun tai SAKU:n starttivauhdista kuuluu mm. sellaisille nimille kuin Kari Ahonniska, Pasi Kovanen, Tomi Jaskari, Veli-Matti Vuorensyrjä ja monia muita. Lisää menneistä löydät toisaalta tästä Juhla-Sakusta, yhdistyksen ensimmäiseltä kymmeneltä vuodelta kirjoittamistani historiikeista, jotka julkaistiin alun perin vanhemmissa Saku-lehden numeroissa (#25 ja #43). Lisäksi uutena lukuna Anu Seilonen on kirjoittanut yhdistyksen toisen vuosikymmenen samoihin kirjoihin ja kansiin. Meillä on pitkä historia.
Itsekin tulin mukaan Saku-kuvioihin heti kesällä 1993, hieman ennen Saku #1:n julkaisua, Epsilon Indi BBS:ni kautta (lisää Epsilon Indistä toisaalla lehdessä). Epsilon Indi mainittiin Saku #1:n mukana olleessa Jäsenlista-dokumentissa ja olipa siellä tällainenkin huudahdus: "KAIKKI HELSINGIN ALUEELLA TOIMIVAT HEMMOT! SOITTAKAA EPSILON INDIIN, NIIN ALETAAN SUUNNITTELEMAAN LEVITYS-VERKKOA!". Olin mukana allekirjoittamassa yhdistyksen perustamiskirjaa Vantaalla, Tomi Jaskarin kotona, seuraavana vuonna 1994. (Ilman Tomia yhdistystä ei varmaan olisi perustettu, kiitos Tomi!) Sittemmin olin AmigaGuide-Sakun päätoimittaja, varsinaisen Saku-lehden toiseksi pitkäaikaisin päätoimittaja (Anu wins!), lukuisien vuosikokousten, pikkujoulujen ja ensimmäisen kolmen Saku-tapahtuman pääjärjestäjä 1990-luvulla (olin mukana myös suunnittelemassa Heimo Laukkasen vetämää peruuntunutta "Saku 95" -tapahtumaa, lisää tästä episodista Saku #43:ssa), hallitusaktiivi ja yhdistysurani loppumetreillä jelppasin vielä tekemällä ensimmäisten vuosien rästiin jääneet kirjanpidot ja tilinpäätökset. Voi sanoa, että aika monessa tuli oltua mukana vuosina 1993-2004.
Vuoden 2004 jälkeen en ole ollut Sakun toiminnassa mukana, paitsi satunnaisena jäsenenä, vierailijana Saku 2012:ssa ja tämän Juhla-Sakun kirjoittajakunnassa. Kiitos yhdistyksen toisesta vuosikymmenestä kuuluu ennen kaikkea Oulun tiimille. Voin vain esittää nöyrimmät kiitokseni kaupunkiin, jossa Suomen sisukkaimmat amigistit jääkarhujen kanssa asustavat. AMIGAAA!!! Minun osaltani siis muutama muistelo siitä ajasta kun Saku asui Vantaalla ja Espoossa - ja vuosiluvut aloitettiin vielä ykkösellä.
 |
|
Kuva Saku CD-ROM #4:ltä: Valtteri Murto nappasi tämän kuvan mustavalkofilmille Saku 98:n näyttelysalissa, tapahtuman juuri päätyttyä, kello 17 jälkeen 28. maaliskuuta 1998. Itsekehitetyn filmin epätasaisuus, kuvan mustavalkoisuus ja ihmisten kasvoilla leikittelevä auringonvalo tekevät otoksesta omalla tavallaan äärettömän onnistuneen ja ikuisen. Kuva lähetettiin kehyksissä Amigan Petro Tyschtschenkolle. Kuvassa on Saku 98:n tekijätiimiä, vasemmalta oikealle: Simo Koivukoski, Petro Tyschtschenko, Tapani Tanskanen, Janne Pikkarainen, Janne Sirén ja Timo Kemppaala.
Jos mennyt kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Saku #43:sta artikkelin "Suomalaisen Amiga-käyttäjän kuva Commodoren jälkeisessä Suomessa, Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kyselytutkimukset vuosina 1994 - 2002". Saku #43:ssa, joka oli yhdistyksen kymmenvuotisjuhlanumero, on muutenkin kattava kokoelma taaksepäin katsovia artikkeleita ja historiaa toiminnastamme - mm. Saku #1:n web-versio. Suomalaisen Amiga-käyttäjän kuva -artikkelin taustalla olivat yhdistyksen järjestämät kyselyt toiminnan ensimmäisellä vajaalla vuosikymmenellä. Muistelisin olleeni järjestämässä pääosaa näistä kyselyistä. Erityisesti mieleeni ovat painuneet toiminnan alkuvuosien kyselyt - 1994 ja 1995 - koska suurin osa vastauksista tuli silloin minulle kotiin kirjeitse, Suomen postilaitoksen suosiollisella avustuksella.
Suomalaisen Amiga-kentän koko kirjo esittäytyi niissä kirjeissä. Tämä oli vielä vuotta muutamaa ennen Internetin yleistymistä - joitakin vastauksia tuli toki jo sähköisiä kanavia pitkin, esim. modeemilla käytettävät BBS-järjestelmät olivat tärkeä yhteyskanava Suomen Amiga-käyttäjät ry:n alkuvuosina. Suuri osa täytetyistä kyselylomakkeista oli tulostettu matriisitulostimilla klassiselle reikänauhapaperille, jotkut olivat raapustaneet pelkät vastaukset ruutupaperille. Kirjeitä tuli useamman viikon ajan, käytännössä joka päivä muutama kappale. Olin suunnilleen koko Suomen Amiga-käyttäjät ry. -urani ajan koululainen ja opiskelija, tuolloin 1990-luvun puolivälissä vielä kotona asuva sellainen, joten oli siinä vanhemmillani vähän ihmettelemistä...
Oma lukunsa olivat yhdistyksen kokous- ja tapahtumakutsut ennen sähköpostin ja sosiaalisen median aikaa. Nykyisinhän sähköposti ja jopa yhdistyksen Facebook tavoittaa kaikki hetkessä, paremmin kuin aikoinaan saatoimme unelmoidakaan, ja hyvin pienellä lähettämisen vaivalla. Näin ei kuitenkaan ollut, kun Suomen Amiga-käyttäjät ry:n tapahtumia valmisteltiin 1990-luvulla. Muistan edelleenkin ensimmäiset Tomi Jaskarin koordinoimat yhdistyksen kokouskutsut vuodelta 1995, kun suuressa kirjekuoressa kotiin tuli tapahtumapaikka Heurekan mainoksia ja seassa yhdistyksen kokouskutsu. Toinen muistikuva on 1990-luvun lopulta, kun yhdistyksen kasvaneen jäsenmäärän takia meitä oli peräti kolme henkilöä (minä, Janne Pikkarainen ja hänen äitinsä!) kuorittamassa Saku-tapahtumien kutsuja. Siinä oli liukuhihnameininkiä, kun kymmeniä ja taas kymmeniä kirjeitä laitettiin kasaan ja postiin.
Kun katsoo aivan ensimmäisiä Saku-lehtiä, löytää puhetta "zoneista", joihin Suomea oltiin jakamassa. Jokaisella zonella olisi oma kerhoherransa, joka huolehtisi alueen Saku-lehden levityksestä ja Amiga-käyttäjien auttamisesta. Tälle oli tilausta aikana ennen laajalle levinnyttä Internetiä, vaikka zone-konsepti ei koskaan suureen lentoon lähtenytkään. Vielä 1990-luvun lopulla muistan auttaneeni suomalaisia amigisteja myös yksittäisillä kirjeillä. Minulle tuli jonkin verran pyyntöjä ilmaisohjelmista ja muusta Amiga-avusta, kaikilla kun ei vielä ollut Internet-yhteyttä. Näiden kirjeiden mukaan laitoin usein kiertämään Saksasta Amiga Technologiesilta saamiamme Amiga-mainostuotteita, kuten Amiga-tulitikkuja ja -pelikortteja.
Kun katselen Saku-lehden viidenkymmenen numeron historiaa, mietin monesti mistä kirjoittajat ovat saaneet inspiraationsa. Lehden tekemisestä kun ei ole koskaan saanut mainetta ja kyseenalaista kunniaa kummempaa. Silti joukossa on ollut valtavia helmiä, kuten Esa Heikkisen elektroniikkakurssi - vielä tänä päivänäkin relevanttia itsekouluttautumismateriaalia (ks. Saku #5 alkaen). Suosittelen! Luulisin, että kysymykseen on vähän helpompi vastata nyt sosiaalisen median aikakaudella kuin aikaisemmin. Loppujen lopuksi ihmisellä taitaa olla aika luontainen tarve kommunikoida ja välittää kokemuksiaan kanssaihmisilleen. Se mikä ennen tapahtui kahvipöydän ääressä, on nykyisin siirtynyt yhä useammin blogeihin, facebookkeihin ja twittereihin. Jopa sen kahvipöydän sisältö muistetaan säteilyttää instagrammiin. Me varhaisia BBS-järjestelmiä ja e-lehtiä tehneet olimme tämän toiminnan pioneereja, monet toki jo ennen meitä 1990-luvun aktiiveja.
Itse huomaan saavani jakamisen aiheita melkein mistä vain. Todella monet Saku-lehden, MikroBitti-vuosienikin (olin MikroBitti-lehden Amiga- ja sittemmin PC-avustaja vuosina 1995-2002) ja sen jälkeen erinäisissä sosiaalisissa medioissa jakamani aiheet ovat syntyneet spontaanisti. Ollessani armeijassa loppuvuodesta 1998 muistan useammankin kerran istuneeni jossain puun juurelle kirjoittamaan muistiin mieleeni juolahtaneita Saku-lehden juttuideoita, jotka sitten seuraavalla viikonloppuvapaalla kirjoitettiin auki. Olimme toki joskus suunnitelmallisempiakin, esimerkiksi Saku #10:n teemana oli Internet. Silti tyypillisempi esimerkki oli Metallic Nations -arvosteluni Sakussa #12.
Suomalaisen Avesoftin Metallic Nations -pelistä oli muistaakseni Pelit-lehdessä artikkeli, jota lueskelin vanhempieni auton takapenkillä matkalla jonnekin. Tästä syntyi idea kotiin palattuani liittyä peliin (sitä pelattiin soittamalla modeemilla palvelimelle) ja lopulta sitten artikkelikin Sakuun. Samana vuonna 1995 saksalainen ESCOM osti Amigan, ja sattumalta olimme perheeni kanssa lentämässä lomalle Lontooseen. Tältä matkalta tarttui spontaanisti mukaan valokuvamateriaalia ESCOM-liikkeestä, jollaisia Suomessa ei koskaan ollut. Seuraavana kesänä, 1996, lomamatka Saksaan vei lähelle ESCOMin perustaman Amiga Technologiesin Saksan konttoria - pyysin kuskina toiminutta isääni koukkaamaan sitä kautta. Myös täältä kertyi valokuva- ja jopa joissain yhdistyksen tapahtumissa (ja Saku-CD-ROMilla) nähtyä videomateriaalia. Kuten toimittajat sanovat, sitten juttu olikin vain kirjoittamista vaille valmis.
Toivon, että tämä jakamisen ja tekemisen kehitys jatkuu. Yksi Internetin suurimpia rikkauksia on se valtava kirjo elämisen ja harrastamisen asiaa, joka on esillä vain koska joku on sen kokenut ja vaivautunut jakamaan muillekin. Hieman huolestuneena olen katsellut enimmäkseen kuluttamiseen keskittyvien tablettitietokoneiden yleistymistä. Palauttaako se meidät (tai seuraavat sukupolvet) television lailla sohvaperunoiksi, juuri kun tietokonevallankumous oli alkanut tehdä meistä kansalaisaktiiveja? Onko tulevaisuuden jakaminen pelkästään tasolla "Like", "Re-Tweet"? Toivottavasti ei.
Ehkä surullisimpana yksittäisenä muistona muistan syyskuun toisen päivän vuonna 1999, kun puhelimeni soi ja näytti saksalaista numeroa. Saksan Amigan johtaja Petro Tyschtschenkon sihteeri Nicole Gottfried soitti ja kertoi, ettei Saku 99 -tapahtuman tähtivieraamme Petro pääsisikään tulemaan. Jenkki-Amigan pääjohtaja Jim Collas oli juuri eronnut ja Petro oli kutsuttu jonkinlaiseen hätäkokoukseen. Tämä oli vain kaksi päivää ennen Saku 99 -tapahtumaa. Muistan olleeni pettynyt ja surullinen - ja jopa vähän vihainen Jim Collasille, jonka olin tavannut aikaisemmin samana vuonna Lontoossa (Amiga User Group Networkin edustajana) ja kertonut tapahtumastamme. Aavistuksen naiivisti muistan ajatelleeni, että olisi voinut Collas odottaa edes meidän tapahtumamme jälkeen eronsa kanssa. Ehkäpä Jim Collas ei edes voinut päättää erohetkestä itse. Toki pettymystä loivensi se, että Petron tuonti Saku 98:aan oli onnistunut edellisenä vuonna.
Toisaalta myös samana päivänä varmistui, että Jens Schönfeld Individual Computersilta (edelleen muuten aktiivinen retro-hardware-piireissä, hienoa!) pääsisi tapahtumaamme. Lisäksi Amigan kumppani Haage & Partner lähetti AmigaOS 3.5:n demottavaksi, ja joitakin päiviä aikaisemmin kuriirifirman kaveri oli täyttänyt pienen kaksioni eteisen kolmella valtavalla pahvilaatikolla täynnä Amiga-mainostuotteita ja pari Amiga 1200 -tietokonetta. Näistä voimme kiittää Petro Tyschtschenkoa. Kyllä me saisimme tapahtuman kasaan, ja niin saimmekin. Saku 99 on edelleen Suomen Amiga-käyttäjät ry:n historian väkirikkain tapahtuma arviolta 400-600:lla osanottajallaan. Petron lähettämät Amiga-sukat, -kalsarit, -kokikset, -korttipelit ja muut jaettiin innokkaalle yleisölle. Hulabaloon huipennuksena arvottiin kaksi Amiga 1200 Magic Pack -tietokonetta kävijöiden kesken.
Tilaisuuden lopulla sain Petro Tyschtschenkon langan päähän ja pitämään lyhyen puhelinpuheen Saku-tapahtuman yleisölle Heurekan auditoriossa. Olin tätä mahdollisuutta varten (varmaa se ei ollut ennen kuin vasta Petron soittaessa tapahtumapäivän iltapäivällä) nauhoittanut kotona VHS-kasetille Petron still-kuvaa Saku 98 -puheesta, joka Heurekan henkilökunnan avustuksella heijastettiin auditorion valokankaalle puheen ajaksi. Kyllä, VHS-nauhalta. Petro Tyschtschenkon puhekin siirtyi auditorion kaiuttimiin melkoisen korkeateknologisesti: makasin kirjaimellisesti auditorion edustalla lattialla ja pitelin lattialle sijoitettua lankapuhelinta (auditoriossa oli puhelinpistoke lattialla) kiinni auditorion langallisessa mikrofonissa. Niin siitä selvittiin. Pienenä miinuksena Petron spontaanisti viritetty puhe vei hetken aikaa järjestämältäni The Deathbed Vigil -esitykseltä, josta edelleen pahoitteluni! Vaikka järjestimme The Deathbed Vigilin uusintanäytöksen seuraavassa tilaisuudessa, jos jollain on vielä The Deathbed Vigilin loppu näkemättä, suosittelen Amiga Forever Premium Editionia (ks. toisaalla lehdessä), jonka mukana tämä erinomainen Commodore-konkurssidokumenttielokuva tulee.
Järjestämättä jäänyt "Saku 95" (ks. Saku #43) ja kommelluksilla varustettu Saku 99 olivat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka pieni kerho on suurempien tuulten armoilla. Joskus on ihan tuurista kiinni, miten käy. Tiedän myös, että Petro oli aidosti pahoillaan jouduttuaan perumaan matkansa... Silti, periksiantamattomuudella paljon hyvää saatiin aikaiseksi. Kun Petro seuraavana vuonna jäi Amigalta eläkkeelle, lähetimme hänelle kiitoskirjeen. Olin mukana vielä sivuroolissa Saku 2001:ssä, silloin muistan että osasimme silloisen tapahtumavastaavan Terho Henrikssonin kanssa lähinnä nauraa, kun Amiga-yhtiön no-show-frequent Fleecy Moss ja toinen ulkomailta paikalle saapumista lupaillut Amiga-alan putiikki peruivat tulonsa muistaakseni päivää ennen tapahtumaa. Olivatkohan koskaan edes tulossa. Sen sijaan Saku 2001:een paikalle saapui Cloanton charmikas Michael Battilana, joka on sittemminkin osoittautunut luonteensa ja maineensa veroiseksi Amiga-yhteisön tukijaksi. Michaelia saamme edelleen kiittää e.m. Amiga Forever -emulaattorikirjaston ylläpitämisestä.
Saku-tapahtumien toteutuneet ulkomaiset päävieraat: Saku 98 - Petro Tyschtschenko/Amiga Saksa, Saku 99 - Jens Schönfeld/Individual Computers Saksa, Saku 2001 - Michael Battilana/Cloanto Italia.
Roolini Suomen Amiga-käyttäjät ry:ssä vei minut myös kaksi kertaa kansalliseen televisioon, tarkemmin MTV3-kanavalle. Ensimmäinen tilaisuus tuli nykyisin kansanedustajana toimivan Jaana Pelkosen haastateltavana Tilt!-peliohjelmassa huhtikuussa 1998. Haimme haastattelua varten lahtelaiselta Saku-aktiivilta Simo Koivukoskelta Amiga 4000:n lainaan, jotta saisimme laadukkaasti laajennettua rautaa televisioon. (Kiitos, Simo!) Samalla konekokonaisuutta Janne Pikkaraisen (toinen Saku-aktiivi) kanssa valmistellessamme ja puunatessamme matkan pölyistä syntyi ehkä omituisin "Amiga rantakuntoon" -teemainen valokuvasarja, joka oli yhdistelmä tietokoneen puunausvinkkejä ja rantapallohenkistä rekvisiittaa (kuvasarja päätyi Kevätsiivous-nimellä Saku-CD-ROM #4:lle, joka on muuten hyvä Saku-arkisto). Sellaista spontaania koheltamistahan se tekeminen monesti oli.
Itse Tilt! hoidettiin vakavasti pikkutakissa. Tilt!-ohjelmasta jäi mieleen pari yksityiskohtaa: Kohtaus jossa esittelin Quake- ja Myst-pelien samanaikaista moniajoa leikkautui valitettavasti pois, tilaisuus nostaa tätä Amigan ominaisuutta esiin jäi tuotannon jalkoihin. Olimme huolella valmistelleet käyntiin molemmat pelit, Quaken ensin liikkumaan haastattelun taustalle ja sitten kesken haastattelun vaihdettiin sujuvasti Mystiin, joka oli taustalla. Mieleenpainuvaa oli myös hetki, jolloin kuvattiin minua ja Jaanaa nyökyttelemässä toisillemme - fillerimateriaalia, jolla voitiin elävöittää haastattelufilmatisointia. Ehkäpä moniajo peitettiin nyökyttelyllä. Muuten ennalta saatu kysymyspatteristo antamineni vastauksineen taisi tulla televisiosta ulos kokonaan ja haastattelu tapahtui erittäin mukavissa merkeissä.
Seuraava tilaisuus tuli loppuvuodesta 2000 Jyrki-ohjelman pelivieraana. Pelasimme juontajan kanssa PlayStationilla jotain moottoripyöräpeliä samalla kun hän kyseli Amigan historiasta ja tilasta. Jyrkistä jäi mieleen etenkin, kuinka huonosti pelasin sitä peliä samalla kun vastailin haastatteluun - tällä kertaa minun putkiaivoillani oli vaikeuksia moniajon kanssa. Jyrki-haastattelu oli paljon spontaanimmin hoidettu kuin Tilt!, kysymyksiä en ainakaan muista lähetetyn etukäteen ja koko hommakin meni purkkiin lyhyellä rykäisyllä Jyrki-ohjelman Helsingin Lasipalatsin studiossa. Tilt!:ssä esim. haastattelun varasi tuottaja, joka hoiti myös ennakkokysymykset ja järjestelyt paikalla - juontaja-Jaana vain juonsi paperista. Tilt!:ssä oli jopa esimeikki ja meikkaaja. Jyrkissä sen sijaan yksi ja sama kaveri (Molli-Olli Oikarinen muistaakseni) sekä soitti minulle, sopi haastattelun, otti vastaan studiolla että haastatteli. Minäkin olin vaihtanut pikkutakin rennompaan vaatetukseen.
Joka tapauksessa mukavia muistoja molemmat, Tilt! ja Jyrki. Kiitos osallisille!
Yksi vakiokasvo monissa Suomen Amiga-käyttäjät ry:n tiedekeskus Heurekassa järjestämissä tapahtumissa oli Broadline Oy:n Seppo Virtanen. Seppo oli mukana tukemassa Suomen Amiga-käyttäjät ry:n toimintaa kauan ennen kuin mitään varsinaisia näytteilleasettajatapahtumia edes järjestimme. Minulla oli ilo muutaman kerran käydä myös Broadlinen konttorilla, hauskassa vanhassa teollisuusrakennuksessa Vantaan metsiköissä Kuusijärven suunnalla - kenties taloa kiviladoksikin voisi kuvailla. Seppo oli tuttu kontakti myös MikroBitti-aikoinani, toimittihan hän maahantuojana monet MikroBitissäkin testatut Amiga-tuotteet testiin. Näissä loftimaisissa tiloissa myytiin Amigaa, mutta myös raskaan sarjan videotuotantovälineistöä, johon Amiga aikanaan linkittyi.
Varhaisimmat muistikuvani Seppo Virtasesta ovat Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kahdesta ensimmäisestä kokouksesta: kevätkokous 1995 ja vuosikokous 1995 (ks. raportit yhdistyksen kotisivuilla). Paikkana oli näissäkin tiedekeskus Heureka Vantaalla - puheenjohtaja Tomi Jaskari oli ollut Heurekassa töissä, siksi paikkavalinta. Paitsi että Seppo tarjosi koko köörille kahvit Heurekan kahviossa, hän oli tuonut mukanaan koko joukon Broadlinen edustamaa videorautaa. Ei Seppo varmaan edes kuvitellut myyvänsä tällaista laitteistoa yleisölle, sen verran ammattilaiskamaa se oli, kunhan tarjoutui antamaan meille mieleenpainuvan väläyksen siitä, millaista rautaa videoammattilaiset käyttävät - ja millaista roolia Amiga videotuotannossa näytteli. Ensimmäisessä Saku-tapahtumassa, Saku 97:ssä, Broadline tarjoili koko tapahtuman kohokohdan ensimmäisten Amigan PowerPC-turbojen esittelijänä.
Jos haluatte lukea Broadlinestä Sepon omin sanoin, kannattaa kaivaa Saku #30 ja artikkeli Broadline puhuu. Kiitos Broadline Oy:lle ja Sepolle mittavasta tuesta vuosien saatossa - toivottavasti Suomen Amiga-käyttäjät ry. tarjosi vastineeksi hyviä myyntitilaisuuksia ja näkyvyyttä. Ilman Seppoa olisi myös MikroBitti-vuosinani ollut vaikeampi testata Amiga-tuotteita suomalaisille. Kiitos, Seppo! (Myöhempinä vuosina Broadlinen viitoittaman paikan Suomen Amiga-käyttäjät ry:n "hovijälleenmyyjänä" on ottanut tamperelainen Gentle Eye Ky ja Boogie. Suuri kiitos siis myös Boogielle hänen vankkumattomasta tuestaan! Boogie discoineen nähtiin myös Saku 2012:ssa viime syksynä, Oulussa. Saku-CD-ROM #4:llä on muuten nippu kuvia Gentle Eye Ky:sta. Keep on rocking, Boogie!)
Tarinoita ja kiitoksia olisi jaettavaksi paljon enemmän kuin realistisesti mahdollista. Yksi hyvä paikka tekijäkaartimme laajuuden hahmottamiseen ovat edellä mainittujen Saku-historioiden (Saku #25 ja #43) ja yhdistyksen pöytäkirjojen (ks. yhdistyksen kotisivut ja vanhat Sakut) lisäksi Saku-tapahtumien tekijälistat, esim. Saku-lehdissä #25, #30 ja #38. Kiitos kaikille Suomen Amiga-käyttäjät ry:n tarinaan (tähän asti) osallistuneille!
Sivun alkuun
|
|
