 |
Artikkeli on julkaistu alun perin Saku #25:ssä (2/98) 1. heinäkuuta 1998. Se kattaa yhdistyksen ensimmäiset viisi vuotta. 10-vuotishistoriikki löytyy toisaalta tästä lehdestä, ja 20-vuotisrajapyykin käärii pakettiin Anu Seilonen. Sukella Saku-historiaan!
Vähänpä taisi Kari Ahonniska tietää sanojensa voimasta kirjoittaessaan 23. helmikuuta 1993 Fidonetin SF.AMIGA-viestialueella: "Olisiko mielestänne tullut aika meidän Amiga-käyttäjien perustaa käyttäjäkerho valistamaan koneen hyötykäyttöä, opastamaan käyttöä muutenkin, kenties julkaisemaan jonkinlaista lehdykkää, pitämään yllä PD-kirjastoa ja kenties järjestämään Amigan ympärille jonkinlaisia yleisötilaisuuksia."
Tämä viesti, joka on sittemmin ikuistettu elektronisen Amigakerho 1 -lehden sivuille, herätti runsaasti keskustelua ja poiki tukun toteuttamiskelpoisia ideoita. Ennen kaikkea se kuitenkin sysäsi liikkeelle tapahtumien sarjan, jollaisesta harva silloin osasi edes unelmoida. Pitkään syrjitty Suomen Amiga-kansa lähti itse rakentamaan itselleen parempaa tulevaisuutta.
Hyvät naiset ja herrat, tämä on tarina siitä pienestä vihreästä sammakosta, joka ei tullut Marsista eikä lähimmästä lammikosta vaan tuhansien järvien maan kymmenien, jopa satojen ahkerien amigistien sydämistä.
Sanoista teoiksi pääseminen on vaihe, johon moni hyväkin idea kuihtuu. Näin ei kuitenkaan käynyt tällä kertaa, kiitos vantaalaisen opiskelijan, Tomi Jaskarin korvaamattoman työpanoksen. Tomi ryhtyi oitis tuumasta toimeen ja rupesi kasaamaan Fidonetissä käydyn keskustelun pohjalta uuden Amiga-kerhon ensimmäistä elektronista lehteä. Maaliskuun viimeisinä päivinä näki päivänvalon historiallinen Amigakerho 1.
Nimen kielioppivirhettä myöten kyseessä oli varsin omaperäinen luomus, yhdistelmä alkeellista hypertekstiä, multimediaa ja sekalaista lähdemateriaalia. Itse asiassa niin omaperäinen, että Tomi sai työstään lähinnä murskahaukut. Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että ensimmäisessä yrityksessä oli paljon hiomisen varaa, mutta Tomi teki sen mihin kukaan muu ei tuntunut pystyvän - ryhtyi tuumasta toimeen.
Näihin aikoihin kotkalainen Pasi Kovanen oli irtautunut lehtikoodeineen surullisen kuuluisasta Guru-levykelehtiprojektista, joka hiipui varsin ristiriitaisissa olosuhteissa. Lehtikoodi valjastettiin tällä kertaa paremmin palvelemaan suomalaisia Amiga-käyttäjiä ja yhteistyössä Tomi Jaskarin kanssa Kovanen kasasi ensimmäisen Saku-lehden. Saku, tai tuolloin oikeammin SAKU, muovattiin sanoista Suomen Amiga-käyttäjien unioni ja se sai Guru-lehdeltä perityn graafisen käyttöliittymän. Saku #1 julkaistiin kesäkuussa 1993, ja sammakosta tuli Saku-nimen myötä lehden ja unionin maskottieläin.
Suomen Amiga-käyttäjien unioni, josta oli tarkoitus myöhemmin rekisteröidä virallinen yhdistys, aloitti varsinaisen toimintansa ensimmäisen Saku-lehden julkaisun aikoihin. Suomi jaettiin viiteen vyöhykkeeseen, tai zoneen kuten niitä aluksi kutsuttiin, ja kukin vyöhyke sai kerhoherran huolehtimaan alueen Amiga-asioista. Käytännössä tämä tarkoitti lähinnä sitä, että eri puolilla Suomea sovitut henkilöt levittivät Sakua postitse ja purkkien välityksellä. Muussa kielenkäytössä alkuperäinen kerho-nimitys hylättiin, olihan tavoitteena rakentaa maanlaajuinen etujärjestö.
Pasi Kovanen profiloitui hiljalleen Sakun päätoimittajan tehtävään ja Jaskari siirsi tarmonsa organisaation kehittämiseen. Ensimmäisen vuoden aikana ehdittiin julkaista vielä kolme Sakua lisää, ja lehden tason sekä koon myötä kasvoi myös sen uskottavuus mediana. Marraskuussa 1993 julkaistiin lisäksi ensimmäinen AmigaGuide-hypertekstinä toteutettu AmigaGuide-Saku, joka yhdisti aikaisempien Saku-lehtien artikkeleita hypertekstikokonaisuudeksi.
AmigaGuide-painoksen toteutuksesta vastasivat Tomi Jaskari ja Janne Sirén sekä osaltaan ahkerasti toimintaan mukaan lähtenyt Heimo Laukkanen. Viisi numeroa myöhemmin perinteinen Saku ja AmigaGuide-Saku yhtenäistettiin sisällön ja aikataulujen osalta, jolloin jälkimmäisestä tuli varteenotettava vaihtoehto erilaista käyttöliittymää kaipaaville. Kokeilipa Saku lyhyesti jalkojaan myös paperilla, Ville Valpassuon taittamana. Monistelehti jäi kuitenkin vain muutaman kymmenen kopion kokeiluksi. Toinen lapsenkenkiinsä jäänyt projekti oli oma PD-levykkeiden kirjasto.
Sakusta oli kuitenkin hyvää vauhtia kasvamassa merkittävä tekijä suomalaisella Amiga-rintamalla ja leppoisa nimi tarttui helposti amigistien puheisiin.
|
| Yhdistyksestä tulee totta |
|
Vuosi 1994 oli Suomen Amiga-käyttäjien unionille suurten muutosten aikaa. Disketti- ja AmigaGuide-Sakujen vakiinnutettua asemansa aktiivisten amigistien lempilukemistona ja omalla tavallaan täytettyä tarkoituksensa C-lehden jättämän tyhjiön paikkaamisessa, tipahti pommi: Pasi Kovanen luopui Sakun päätoimittajan paikasta lähtiessään suorittamaan asepalvelusta. Janne Sirén lupautui kuitenkin tehtävään, ja lehden kasaaminen jatkui ilman taukoa. Commodorekin meni jossain välissä konkurssiin, mutta se ei menoa pahemmin haitannut.
Assembly '94 toi mukanaan ensimmäisen varsinaisen Saku-kokoontumisen. Mistään erityisemmin organisoidusta tilaisuudesta ei ollut kysymys, mutta kun Assemblyt kerran olivat vetäneet Helsingin jäähalliin suuren joukon Amiga-käyttäjiä, oli vähintäänkin luontevaa kerätä heitä lauantai-iltapäivänä yhteen keskustelemaan yhdistyksen tulevaisuudesta. Pasi Kovanen ja Mika Välitalo, joka muistetaan jo alkuperäisen Fidonet-keskustelun ajoilta, johtivat puhetta.
Merkittävin askel kohti aivan uudenlaista legitimiteettiä oli kuitenkin yhdistyksen sääntöjen ja perustamiskirjan valmistuminen. Eräänä syyskuisena iltana 1994 allekirjoitti yhdeksän henkilöä Suomen Amiga-käyttäjät ry:n perustamiskirjan vantaalaisessa kerrostaloasunnossa ja juhlisti tapahtunutta pullollisella kuohuvaa. Samoihin aikoihin Janne Sirénin maastopyörästä varastettiin Kauniaisten juna-asemalla pikalukot ja satula, mutta se onkin sitten tarina erikseen.
Yhdistyksen perustamisen myötä Saku huomattiin myös valtamediassa, ja MikroBitti kirjoitti syyskuun numerossaan yhdistyksestä ja Saku-lehdestä pitkän pätkän. Rekisteröintikirje puolestaan lähti pitkälle matkalleen byrokratian kiemuroihin, josta odottelun jälkeen hieman hiotut säännöt ja hyväksyntä yhdistysrekisteriin seuraisivat vasta alkuvuodesta 1996.
|
| Yhdistystoiminnan luvattu vuosi |
|
Tunnelmat olivat uuden yhdistyksen perustamisen myötä korkealla, ja ensimmäinen kevätkokous järjestettiin aprillipäivänä 1. huhtikuuta 1995 tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Paikalle raahautui kokonaista 19 henkilöä, mikä tulisikin olemaan yhdistyskokoustemme rikkomaton ennätys vuoden 1997 syksyyn saakka. Kävi selväksi, ettei tämän kaltainen kokousformaatti ollut yleisön vetäjä, mutta tärkeistä asioista saatiin päätettyä ja yhdistykselle nimettyä hallitus, puheenjohtajanaan yhdistysprojektin tarmoa puhkuva puuhamies Tomi Jaskari.
Näihin aikoihin Amigan osti saksalainen Escom, ja hyvistä uutisista Saku sai lisää vettä myllyynsä. Ensimmäistä Saku-tapahtumaa kaavailtiin Assemblyjen yhteyteen ATK-instituutilta vuokrattaviin tiloihin. Projekti sai kuitenkin pahan ja tappavan kolauksen, kun ATK-instituutti perui puheensa ja kieltäytyi vuokraamasta yhdistykselle tarvittavia tiloja. Heureka ei onneksi sentään pettänyt meitä syyskuussa, vaan vuosikokous järjestettiin ajallaan, ja lohtua toi ensimmäisen kokouksen tapaan Broadline Oy:n Seppo Virtasen paikalle rahtaamat Amiga-demonstraatiot.
Yhdistystoiminnan rinnalla Saku-lehti jatkoi voittokulkuaan. Anu Seilonen oli tullut projektiin mukaan kauan kaivattuun oikolukijan rooliin, ja vuoden loppuun mennessä lehteä oli ehditty julkaista jo viisitoista numeroa. Esa Heikkinen puuhasi Sakunet-verkkoa yhdistämään Amiga-purkkeja. Kuten muuallakin Amiga-rintamalla, tulevaisuus näytti pitkästä aikaa varsin valoisalta.
Alkuvuosi 1996 sujui mukavasti. Esa Heikkinen astui onnistuneesti Sakun päätoimittajan roolin Janne Sirenin keskityttyä henkilökohtaisiin kiireisiinsä. Esa jatkoi lehden tekemistä vanhaan malliin kesään saakka, kunnes kaikki lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna vain pysähtyi.
Syynä pysähdykseen oli Amphibia, uusi HTML-lukija, jota oli rakenneltu taustalla Sakun uudeksi lehtikoodiksi. Ajatus oli julkaista Sakua parin eri formaatin sijaan vain HTML-muodossa ja tarjota selain, joka toimisi myös vanhimmissa ja vaatimattomimmissa koneissa Sakun lehtikoodin tapaan. Amphibia ei koskaan kuitenkaan päässyt varsinaiseen koodausvaiheeseen, mutta sekaannusten ja motivaation puutteen vuoksi sitä jäätiin odottelemaan seuraavan lehden pohjaksi.
Loppuvuodesta, kun edellisen kunnollisen Sakun julkaisusta oli vierähtänyt jo lähes puoli vuotta eikä Amphibiasta vielä ollut tietoakaan, Esa Heikkinen otti ohjat taas käsiinsä ja palautti Sakun julkaisurytmiinsä seuraavan vuoden alusta. Vahinko ehti kuitenkin jo tapahtua, ja usko yhdistykseen oli romahtanut. Amiga-maailmassa elettiin muutenkin synkissä tunnelmissa Escomin mentyä konkurssiin. Vuosikokouskin jäi pitämättä, kun kiinnostuneita järjestäjiä ei tuntunut löytyvän.
Esa Heikkisen alettua taas toimittaa Saku-lehteä muidenkin aktiivihenkilöiden usko yhdistyksen mahdollisuuksiin alkoi palautua. Uutta tulemista vahvisti entisestään tieto Amigan uudesta omistajasta, Gateway 2000:sta. Vaikka Saku-lehden sisällön määrä koukkasikin melkoisessa aallonpohjassa ja sen julkaisurytmiä jouduttiin harventamaan, tulevaisuus alkoi taas näyttää paremmalta. Toukokuussa järjestettiin Heurekassa kevätkokous, ja rohkaisua toi Amiga Internationalin toimitusjohtajan Petro Tyschtschenkon faksi, jonka meille välitti pitkäaikainen tukijamme Broadline Oy:n Seppo Virtanen. Petro väläytti ajatuksen tulla käymään.
Keväällä 1997 avasivat ovensa myös Janne Sirenin kehittelemät yhdistyksen kotisivut Internetissä. Erilaisia kotisivuviritelmiä oli kyllä ylläpidetty aikaisemminkin, mutta nyt kotisivuille alettiin tuottaa todellista sisältöä, ja etenkin joka arkipäivä ilmestyvistä ohjelmaesittelyistä, päivän namupaloista, muodostui suuri hitti. Yhdistystä edusti nyt jatkuvasti elävä ja käytettävissä oleva Internet-julkisivu, ei ainoastaan muutaman kuukauden välein ilmestyvä levykelehti.
Kevätkokouksen ja kotisivujen menestyksen rohkaisemana Janne Sirén ja yhdistyksen uusi puuhakasvo Janne Pikkarainen organisoivat syyskuussa vuosikokouksen yhteyteen Heurekaan jotain, mikä aikoinaan jäi tilaongelmien vuoksi puolitiehen: Saku 97 marssitti vajaan sadan vieraan ihasteltavaksi yhdistyksen ja neljän jälleenmyyjän esittelemiä Amiga-uutuuksia. Tapahtuma oli pienimuotoinen ja ajatus yhdistyskokouksesta sen yhteydessä osoittautui hieman ontuvaksi, mutta siemen oli kylvetty.
Kun loppuvuodesta Sakun repsahtanut julkaisurytmi palautettiin ruotuun Janne Sirénin johdolla ja Joulu-Saku kasattiin jäseniä ilahduttamaan, Saku oli taas voimalla matkalla valoon. Back for the future, todellakin.
Tuskin oli toivuttu loppuvuoden 1997 paluushokista, kun yhdistyksen piirissä alkoi kuhista entistä voimallisemmin. Keväällä julkaistiin yksi kaikkien aikojen parhaimmaksi kehutuista Sakun numeroista ja osallistuttiin Valkeakoskella Bitit & Webit -tapahtumaan. Bitit & Webit oli eräällä tavalla paluu juurille - onnistunut yritys levittää yhdistyksen toimintaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tapahtumassa julkaistiin myös historiallinen Saku-CD-ROM, jolle kerättiin lähes kaikki yhdistyksen julkaisemat tuotokset. Levyä poltettiin viisikymmentä kappaletta.
Toinen Saku-tapahtuma, Saku 98, keräsi maaliskuun lopulla Heurekaan noin viisisataa vierailijaa tutustumaan Amiga-maailman uutuuksiin. Tällä kertaa tilaa oli varattu melkoisesti: kaikki kolme ryhmätyötilaa, jotka yhdistettiin suureksi näyttelysaliksi, sekä Heurekan auditorio Virtanen. Paikalla oli viisi suomalaista Amiga-alan yritystä sekä Amiga Internationalin Petro Tyschtschenko, joka toteutti kuin toteuttikin lupauksensa tulla vierailemaan tapahtumaamme ja julkisti uuden Amiga-hymnin ensimmäistä kertaa maailmassa juuri Saku 98:ssa.
Toiminnan kasvaessa muutkin tiedotusvälineet MikroBitin lisäksi alkoivat kiinnostua Suomen Amiga-käyttäjät ry:n toiminnasta. Onnistunut kansainvälinen PR toi yhdistykselle julkisuutta Internetissä sekä suurimmissa Amiga-lehdissä CU Amigassa ja Amiga Formatissa. Kotipuolessa MTV3 otti rohkean askeleen Amigan suhteen ja kutsui Suomen Amiga-käyttäjät ry:n varapuheenjohtajan Janne Sirénin kertomaan Amigasta Tilt!-peliohjelmaan.
Keväällä yhdistys tarjosi yhteistyössä Amiga Internationalin kanssa jäsenilleen erittäin edullisia Amiga A1200 -tietokonepaketteja. Luvassa on myös muita jäsentarjouksia esimerkiksi T-paitojen muodossa. Saku-lehti jatkaa uutena päätoimittajanaan Anu Seilonen ja Internet-sivumme ovat vakiinnuttaneet paikkansa Suomen Amiga-käyttäjien selaimissa. Vuoden kuluttua toivottavasti tapaamme jälleen uuden Saku-tapahtuman merkeissä.
Palataksemme vielä hetkeksi alkuvuoden 1993 keskusteluun Fidonetissä, Mika Välitalo kommentoi Ahonniskan viestiä seuraavalla ehdotuksella: "Esim. 1200:sten tuominen Suomeen halvemmalla." Toisaalta Panu Vartiainen spekuloi yleisötilaisuuksien mahdollisuutta: "Yleisötilaisuudet ovat aika työläitä. Jos niitä ruvettaisiin järjestämään, täytyisi kerhon melkein maksaa järjestäjälle palkkaa." Kuka ihan oikeasti olisi tuolloin uskonut, että tällaiset projektit ovat viisi vuotta myöhemmin yhdistykselle tuttua kamaa?
Unelmilla on tapana toteutua, ja monessa mielessä Saku on juuri sellainen, toteutunut unelma. Mutta toteutuneet unelmat on myös liian helppo päästää menemään tietämättä mitä niillä tehdä. Saku oli jo kerran vähällä kompastua tähän ansaan, älkäämme antako sen tapahtua toiste. Pidetään pää kylmänä, jalat maassa ja taivas avoimena. Ripaus taitoa, toinen tuuria ja paljon työtä - teemme vielä ihmeitä.
"Don't push too far
your dreams are
china in your hand
Don't wish too hard
because they may come true
and you can't help them"
- T'Pau, China in your hand
Sivun alkuun
|
|
