 |
90-luvun alkupuoliskolla Amiga oli kaveripiirissäni vallitsevassa asemassa. Nettiä ei vielä silloin ollut joka kodissa, ja informaatio kulki korpuilla kädestä käteen. Siihen aikaan useimmat olivat kyllä kuullet Sakusta, mutta harvat olivat sitä nähneet. Korput maksoivat opintotukeen nähden mansikoita, ja tyhjille korpuille oli "parempaakin" käyttöä kuin uhrata niitä johonkin levykelehteen.
Minulle on jäänyt mielikuva, että ensimmäinen kosketukseni Sakuun olisi ollut artikkeli 1M chipin viritämisestä A500:een. Tämä oli sen verran arvokasta tietoa, että levykkeet olivat säästyneet formatoinnilta. Tosin en tuota artikkelia löytänyt arkistojen kätköistä, ja muistikuva saattaa sekoittua Mikrobitin artikkeleihin.
Huomattava muutos Sakun saatavuuteen tapahtui 1995, kun pääsin ammattikorkeakouluun. Internet ja juuri julkaistu Netscape 0.9/1.0 toivat Aminetin pohjattoman aarrearkun helposti saataville. Aikaisemmin olin päässyt satunnaisesti apajille tekstipohjaisella FTP:llä Tampereen Korkeakoululta, aikana jolloin Internet oli pienen piirin etuoikeus, WWW vieras käsite ja koulujen ATK-luokat avoinna yötä päivää. Ammattikorkean nettiyhteydet tarjosivat säännöllisen kanavan Sakun lukemiseen.
Luin lähinnä AmigaGuide- tai HTML-versioita, kun niitä pystyi lukemaan lähes kivuttomasti heti koulussa PuuCeellä, eikä tiedostoja tarvinut siirrellä kotiin. Sen lisäksi levyke-Sakussa oli ainakin minulle epälooginen tapa navigoida. Muistaakseni artikkelien sivuilla liikuttiin painetun kirjan omaisesti sivusuunnassa, eikä sähköisten dokumentien tapaan ylhäältä alas. Noista ajoista on jäänyt mieleen Amphibia, jonka piti tulla ihan kohta ja siirtää silloiset Saku-formaatit historiaan ja suurin piirtein tuoda maailmanrauha. Olisi kiva tietää mikä on tämän riisutun HTML-lukijan nykytila. (toim. huom. Amphibian suunnitelmadokumentti löytyy Saku-rompulta. Koodia ei taidettu kirjoittaa riviäkään ja projekti on sittemmin haudattu.)
Nykyään luen Sakua lähinnä mielenkiinnosta, kun tuo Amigan aktiivikäyttö on rajoittunut kuuslankun lerppujen käsittelyyn Easy1541:n avustuksella. PuuCeellä kun tuntuu olevan vaikeuksia IEC-väylän komentamisessa. Hieman piristystä tapahtui, kun sain korppuaseman nepuliin ja Amigan c1581-handlerin avustamana tiedostojen siirtonopeudet nousivat toiseen potenssiin.
Vanhoista Sakun numeroista #16 on osoittanut tarpeellisimmaksi. Siinä on ohjeet oikeaoppisempiin RGB-Scartin kytkententöihin, joilla ei pitäisi käräyttää TV:tä tai Amigaa. Omakohtaisten kokemusten perusteella voin todeta että jotkut TV:t todella kärvähtävät suoraan kytketyllä scartilla. Ehkä merkittävin on Saku #42, jossa oma nimeni on päässyt historiaan talletettavaksi. Lukijakyselyyn 2002 vastanneiden kesken suoritettu arvonta on ainoa valtakunnallinen arvonta, josta olen jotain voittanut. Koska en yleensäkään arvonnoista voita mitään, niin tällä on huomattavaa tunnearvoa ja ainakin sen takia Sakulla on aina paikka sydämessäni.
Sivun alkuun
|
|
