Janne Sirén | jtsiren@yahoo.com
Suomen Amiga-käyttäjät ry:n historia
Suomen Amiga-käyttäjät ja Saku saavuttivat kaksinumeroisen rajapyykkinsä eli kymmenvuotissynttärinsä vihoviimeisenkin laskuopin mukaan 21. kesäkuuta. Tuona päivänä vuonna 1993 julkaistiin Pasi Kovasen johdolla ensimmäinen Saku-, tai itse asiassa tuohon maailman aikaan SAKU-nimeä kantanut levykelehti. Sitä oli edeltänyt 4.4.1993 julkaistu Tomi Jaskarin koostama Amigakerho 1 -levykelehti, Sakun kertaluontoiseksi jäänyt edeltäjä, ja kaiken alkuna 27.2.1993 Fidonetissä levinnyt Kari Ahonniskan viesti "kerhoillaan" ja sitä seurannut keskustelu.
Varaslähtö Commodoren jälkeiseen Suomeen
     
"PC ei ollut vielä saavuttanut ylivaltaansa kodeissa ja pleikkarikin oli vasta protoasteella."
Ihmislapsen iässä kymmenen vuotta ei ehkä tunnu vielä kovin pitkältä ajalta. Kymmenvuotias on vasta päässyt vauhtiin koulussa, eikä pituutta ole vielä hirveästi. Kymmenen vuotta on kuitenkin pidempään kuin mitä Commodore koskaan valmisti Amiga-tietokoneita. Commodoren konkurssistakin tuntuu olevan ikuisuus, mutta siitäkään ei vielä ole kymmentä vuotta. Sakun synnystä on. Kun Saku aloitti, radiossa soivat Haddawayn What is Love, Mariah Carey oli vielä suosittu Hero-hitillään ja Culture Beat oli Mr. Vain. Vuonna 1993 julkaistiin sellaisia elokuvia kuin Schindlerin lista, Jurassic Park ja Free Willy. Amiga CD32 näki päivänvalon ja MikroBitti julkaisi mittavan Amiga 1200 -testinsä. Suomi ei kuulunut EU:hun, tai siis EY:hyn, ja valuutta oli markka. YYA-sopimus oli purettu vuotta aikaisemmin.

     
"Käsite Amiga-yhteisöstä alkoi kiinteytyä, kun tietoverkkojen kehitys toi ihmisiä lähemmäksi."
Suomalaisten amigistien oma kerho perustettiin varsin erilaiseen maailmaan. PC ei ollut vielä saavuttanut ylivaltaansa kodeissa ja pleikkarikin oli vasta protoasteella. Internetin sijaan monet soittelivat modeemilla purkkeihin. Atari oli vielä kuvioissa ja juuri julkistanut Atari ST -sarjan jatkajan, Falconin. Amiga-käyttäjien kannalta tärkeimpänä emoyhtiö Commodore oli vielä kuvioissa ja ehti julkaista Sakun starttaamisen jälkeen kaksi konemallia, edellä mainitun CD32:n ja Amiga 4000T:n. Amiga 1200 oli julkistettu Suomen Amiga-kansalle kohtuullisen vahvasti ja uudenkarheat AGA-piirit levisivät hitaasti mutta varmasti. Pilviäkin oli: C=lehti oli lopetettu paria vuotta aikaisemmin, pelaajat kuhisivat PC-maailman uutuudesta, DOOMista, ja pitkäaikaisten edustusyritysten raunioille perustettu Commodore Finland oli pelkkä vitsi.
     
"Kun eivät yritykset enää tukeneet, käyttäjät ottivat ohjat omiin käsiinsä. -- Ja loput, kuten sanotaan, on historiaa."
Kaiken kaikkiaan suomalaisilla amigisteilla oli melko yksinäinen olo, vaikka rivit olivatkin paljon tiheämpiä kuin tänään, ja Amiga-tietokoneita pystyi vielä ostamaan Helsingin keskustan katutasosta. Näennäisestä menestyksestä huolimatta Amiga oli vuonna 1993 enää varjo 80-luvun hittituotteesta, ja viralliset tukiorganisaatiot ja mainstreamin into kovaa vauhtia kuihtumassa. 80-luvun kovimmasta pelikoneesta ja kotimikrosta oli tulossa kulttitavaraa, vaikka ihmiset eivät sitä silloin ehkä vielä tajunneetkaan. Käsite Amiga-yhteisöstä alkoi kiinteytyä, kun tietoverkkojen kehitys toi ihmisiä lähemmäksi. Kun eivät yritykset enää tukeneet, käyttäjät ottivat ohjat omiin käsiinsä. Kari Ahonniskan viesti julkaistiin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Ja loput, kuten sanotaan, on historiaa.
Hypertekstiä jo ennen web-buumia
Edellisen kerran Suomen Amiga-käyttäjien historian rajapyykkiä juhlittiin Saku-lehden sivuilla vuonna 1998 Saku-lehden täytettyä viisi vuotta. Ensimmäiset viisi vuotta olivatkin toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeitä ja kattoivat monta Amiga-maailman virstanpylvästä. Vuonna 1993 Amiga oli vielä Commodoren hallussa, vuoteen 1998 mennessä eri omistajia oli ollut lähes neljä. Näiden vuosien aikana saivat alkunsa Saku-lehden lisäksi Saku-tapahtumat ja Suomen Amiga-käyttäjät ry. perustettiin. Vaan eipä kuitenkaan mennä asioiden edelle...
     
"Kotimaista lastenlaulua käypi syyttäminen siitä, että sammakko profiloitui lehden maskotiksi jo ensimetreistä lähtien."
Kari Ahonniskan 27.2.1993 Fidonetin SF.AMIGA-alueelle kirjoittama viesti, eräänlainen Suomen Amiga-käyttäjien toiminnan peruskirja, sysäsi liikkeelle keskustelun ja tapahtumasarjan, jonka seurauksena kaikki Kari Ahonniskan ja sitä seuranneen keskustelun listaamat ehdotukset, kuten lehti, PD-kirjasto, A1200-ryhmätilaus ja yleisötilaisuudet, ovat kaikki toteutuneet muodossa tai toisessa. Kestävin näistä on tietysti ollut Saku-lehti. Ennen Sakua oli kuitenkin vantaalaisen opiskelijan, Tomi Jaskarin koostama Amigakerho 1. Alkeellinen kokoelma hypertekstiä ja varhaista multimediaa sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta oli ensiaskel Tomi Jaskarin ja Pasi Kovasen yhteistyölle. Tuo Fidonet- keskustelu muuten löytyy Amigakerho 1 -lehdestä, esimerkiksi Saku-rompulta.

Guru-levykelehtiprojektista irtautunut kotkalainen Pasi Kovanen toi mukanaan Amiga-kerhoon levykelehtikoodin, jonka päällä uutta lehteä alettiin julkaista. Kielioppivammainen Amigakerho-nimi korvattiin seksikkäämmällä SAKU:lla, joka oli lyhenne sanoista Suomen Amiga-käyttäjien unioni. Kotimaista lastenlaulua käypi syyttäminen siitä, että sammakko profiloitui lehden maskotiksi jo ensimetreistä lähtien. Suomen Amiga-käyttäjien unionin toiminta alkoi myös lehden ulkopuolella - Suomi jaettiin vyöhykkeisiin, zoneihin, jotka saivat kukin oman kerhoherransa. Jako jäi lyhytikäiseksi, mutta kerhoherrojen tarkoituksena oli aktivoida paikallisia amigisteja levittämään uutta levykelehtiä, uutisia, jne.

Tomi Jaskarin kiinnostus hypertekstiin ei kuitenkaan tyssännyt Amigakerho 1:n myötä, vaan hän alkoi julkaista SAKU-lehdestä AmigaGuide-hypertekstimuodossa rinnakkaispainosta. Ensimmäinen AmigaGuide-Saku julkaistiin marraskuussa 1993, ja levykelehtimuodossa julkaistua SAKU:a alettiin kutsua epävirallisesti disketti-SAKU:ksi. AmigaGuiden työstämiseen tulivat mukaan espoolainen lukiolainen Janne Sirén ja Sakun varhaisilla vuosilla sangen aktiivisesti vaikuttanut Heimo Laukkanen. Ville Valpassuo julkaisi SAKU:a yhden numeron verran myös paperilla, joskin projekti jäi muutaman kymmenen kopion kokeiluksi.
Lehdestä yhdistykseksi
Vuonna 1994 Suomen Amiga-käyttäjien unionin toiminta formalisoitui Suomen Amiga-käyttäjät ry:n perustamiseen. Oululainen Anu Seiloinen tuli mukaan oikolukemaan lehteä ja Pasi Kovasen lähdettyä suorittamaan varusmiespalvelusta Janne Sirén astui molempien Saku-lehtien puikkoihin ja jatkoi Saku-levykekoodin kehitystä. Tomi Jaskari vaikutti tässä vaiheessa pääasiassa yhdistyksen puheenjohtajana. Seuraavana vuonna, aprillipäivänä 1995, Suomen Amiga-käyttäjät ry. kokoontui ensimmäisen kerran tiedekeskus Heurekassa Vantaalla, paikassa josta oli tuleva Saku-kokoontumisten vakiosijainti. Vuonna 1995 seurasi vielä toinen yhdistyskokous, ja Saku-lehdet jatkoivat tasaisesti ilmestymistään. Lehden isolla kirjoitettu nimi vakiintui nykyiseen erisnimeä seurailevaan kirjoitusasuunsa.

Vuonna 1996 Janne Sirén siirtyi syrjään päätoimittajan tehtävistä ylioppilaskirjoitusten ja opintojen vuoksi, ja naarajärveläinen Esa Heikkinen, joka oli samoihin aikoihin puuhaillut Amiga-purkkeja yhdistävää Sakunetiä, otti tämän pestin vastaan. Hyvin käyntiin lähtenyt yhdistystoiminta takerteli kuitenkin ensimmäisen kerran samaisena vuonna, kun Amigan toisen emyhtiön ESCOMin konkurssi painoi mieliä maahan ja epäonnistunut Sakun hypertekstittämisprojekti Amphibia aikaansai keinotekoisen julkaisutauon. Vuosikokous jäi pitämättä, ja Saku-lehti oli kuukausitolkulla telakalla. Kerho jos toinenkin olisi hiipunut lopullisesti tällaisen tapahtumaketjun seurauksena, mutta Saku ei näin helpolla uponnut lammikkoonsa.

Amiga päätyi lopulta VIScorp-seikkailujen jälkeen yhdysvaltalaisen Gateway 2000:n (nyk. Gateway) omistukseen. Kauppa toi uutta virtaa myös suomalaiseen Amiga-yhteisöön, ja Saku-lehti palautettiin Esa Heikkisen vetämänä julkaisurytmiin. Puuttumaan jäänyttä vuosikokousta paikkailtiin keväällä 1997 kevätkokouksella, johon suomalainen Amiga-yrittäjä Seppo Virtanen toi Saksan Amiga-pampun Petro Tyschtschenkon tervehdysfaksin. Mies uhkasi tulla käymään. Energiaa tuntui taas riittävän, yhdistys sai uudet kotisivut ja Janne Sirén yhdessä Janne Pikkaraisen kanssa ryhtyi puuhaamaan Amiga-tapahtumaa Suomeen. Tällaista oli yhdistyksessä kaavailtu jo aikaisemmin, mm. Heimo Laukkasen puuhaamana, mutta vasta Saku 97, 27.9.1997, starttasi Saku-tapahtumien sarjan.

Tapahtumat seurasivat toisiaan nopeasti. Janne Sirén otti Saku-lehden tehtävät taas itselleen, ja vuosi 1997 huipentui bonuksena leikkimieliseen Joulu-Saku-lehteen. Keväällä 1998 Saku 98 -tapahtuma keräsi Vantaalle yli 500 kävijää, ja Amigan johtohahmo Petro Tyschtschenko toteutti uhkauksensa ja tuli Saksasta asti käymään. Ensimmäinen Saku-CD-ROM-kokoelmalevy näki päivänvalon, yhdistys ryhmätilasi A1200-koneita Saksasta alennetulla käyttäjäryhmähinnalla, osallistui Bitit & Webit -tapahtumaan Valkeakoskella ja vierailipa Janne Sirén MTV3:n Tilt!-televisio-ohjelmassakin kertomassa Amigasta ja yhdistyksestä.
Tasaista kasvua
Sakun ensimmäisestä viidestä vuodesta kiinnostuneet löytävät tarkemman historiikin Saku-lehdestä #25. Kun Saku-lehti edellisen kerran juhlisti merkkipäivää, oli Janne Sirén luovuttamassa oman varusmiespalveluksensa johdosta päätoimittajanpaikkaa ennen oikolukijana toimineelle Anu Seiloselle. Tänään, viisi vuotta myöhemmin, Anu Seilonen jatkaa edelleen tässä roolissa yhdistyksen pitkäaikaisimpana päätoimittajana. Kiitos, Anu! Sakun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuoliskoon mahtuu kuitenkin paljon muutakin kuin Saku-lehtiä.

Vuonna 1998 järjestettiin Saku 98 -tapahtuman lisäksi vielä suuri vuosikokous, johon oli virallisen osuuden jatkeeksi kutsuttu jälleenmyyjiä ja suomalaisia Amiga-kehittäjiä myymään ja esittelemään tuotteitaan. Vuosi huipentui Suomen Amiga-käyttäjät ry:n ensimmäisiin pikkujouluihin, jotka eivät kuitenkaan edustaneet tälle suomalaiselle kansanperinteelle tyypillisiä juominkeja, vaan Amiga-käyttäjät kokoontuivat jälleen kerran Heurekassa pelaamisen, Amiga-kaupustelun ja -esittelyjen merkeissä. Paikalla oli myös DJ LOHi tiimeineen pitämässä tiptapit loitolla timmillä teknoväännöllään. Diskovalot ja strobo täydensivät tukevaa äänentoistoa.

Vuodet 1998 ja 1999 olivat myös Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kannalta harvinaisen aktiivisen hallitustyöskentelyn aikaa. Hallitus kokoontui molempina vuosina Espoossa yhteensä peräti seitsemän kertaa, ja mm. lahtelainen Simo Koivukoski kunnostautui tuomalla yhdistystoimintaan selkärankaa ja jämäkkyyttä. Timo Kemppaala, Ari Latvaniemi, Valtteri Murto ja Tapani Tanskanen osallistuivat myös kokouksiin ahkerasti Janne Sirénin, Tomi Jaskarin ja Janne Pikkaraisen ohella. Kokouksista kirjoitettiin mittavasti pöytäkirja-aineistoa, ja aikaisemmin hieman satunnaisesti hallitun yhdistyksen tukijalkaa vahvistettiin tuntuvasti. Espoossa järjestetty vuosikokous oli pieni, mutta keskittyi tiukasti asiaan, ja ensimmäistä kertaa web-kamera ja irc-yhteys toivat kokouksen myös Internetiin.

Vuoden kohokohdaksi rakennettiin alkuvuosi 4. syyskuuta järjestettävää Saku 99 -tapahtumaa. Amigan edustajaksi Petro Tyschtschenko oli jälleen kutsuttu paikalle, ja suomalaisessa Amiga-jälleenmyyjäkentässä tapahtunutta katoa pyrittiin paikkaamaan amigistien itse miehittämillä tuote- ja laite-esittelyillä sekä käytettyjen tavaroiden myyntipöydällä. Saku 99 onnistuikin loistavasti ja keräsi arvioiden mukaan jopa enemmän vieraita kuin Saku 98, noin 600. Tunnelmaa kuitenkin latisti Amigan emoyhtiössä tapahtuneet suunnanmuutokset ja Petro Tyschtschenkon vierailun peruuntuminen. Hän piti kuitenkin lyhyen puhelinpuheen ja lähetti laatikkokaupalla Amiga-krääsää jaettavaksi. Yhdistys jakoi kävijöille ilmaiseksi mm. Amiga-sukkia, AmiColaa, Amiga-musiikkia ja Amiga-boksereita. Tapahtumassa arvottiin myös kolme A1200-pakettia, ja saksalaisen Individual Computersin Jens Schönfeld edusti yritystään paikan päällä.

Janne Sirén uudisti yhdistyksen kotisivut toistamiseen vuonna 1999. Lisäksi yhdistyksen puuhakaksikko Janne Sirén ja Janne Pikkarainen vieraili kesällä 1999 Lontoossa World of Amiga -messuilla. Tiimi edusti yhdistystä Amiga-käyttäjäryhmien katto-organisaationa vähän aikaa toimineen User Group Networkin ständillä sekä raportoi tekstiviestien ja Internetin välityksellä suoraan tapahtumasta Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kotisivuille.
Uusi vuosituhat ja levykkeeltä webiin
Saku-lehti jatkoi ilmestymistään tapahtuma- ja yhdistystoiminnan rinnalla. Numero toisensa jälkeen lehti täyttyi varsin tasokkaista lukijoidensa kirjoittamista jutuista. Juttumäärät tosin olivat sen verran laskeneet, että julkaisutiheys tippui kuudesta vuotuisesta numerosta noin neljään. Vaikka Saku oli alusta alkaen flirttaillut myös hypertekstin kanssa ja ilmestyi pitkään myös AmigaGuide-muodossa, oli sen web-presenssi sangen heikko. Lehden kyllä sai haettua netistä ja AmigaGuide-painos oli siellä luettavissa, mutta kunnollisesta web-julkaisusta oltiin kaukana. Risto Mäki-Petäys aloitti Sakun HTML- toimittamisen, mutta todellinen layout-uudistus nähtiin uuden vuosituhannen puolella.

Suomen Amiga-käyttäjät ry. sai riveihinsä kauan kaivatun visuaalisen velhon, kun Terho Henriksson astui remmiin vuoden 1999 hallituksessa. Terho ryhtyi yhdessä päätoimittaja Anu Seilosen kanssa uudistamaan Saku-lehteä, ja ensimmäinen nimenomaan webiä varten suunniteltu Saku-lehti julkaistiin 16. tammikuuta vuonna 2000. Haaveet omasta Amphibia-selaimesta oli vihdoin viimein kuopattu, ja nyt Sakua ryhdyttiin rustaamaan ensisijaisesti web-käyttäjiä varten. AmigaGuide-Saku lopetettiin turhana, ja vuotta myöhemmin myös perinteikäs levyke-Saku koki saman kohtalon 34 numeron iässä. Sakun työstäminen helpottui ja ulkoasu parani.

Muilta osin vuonna 1999 valittu Suomen Amiga-käyttäjät ry:n hallitus oli melkoinen pakastevirkahallitus. Janne Sirén oli siirtynyt varapuheenjohtajan paikalta avustamaan yhdistystä vain epävirallisesti, ja vanhat hallituksen jäsenet kärsivät selvästä taisteluväsymyksestä. Vuoden 1999 lopulla saatiin vielä vanhalla kaartilla aikaiseksi pienellä rahalla järjestetyt pikkujoulut Espoossa, mutta uuden vuosituhannen myötä oli selvä tarve myös uusille tekijöille. Viimeiset pari vuotta olivat Suomen Amiga-käyttäjät ry:n keskeiset hahmot uhranneet yhdistystoiminnalle hurjia määriä aikaa. Monen mielessä oli, että nyt saa riittää.

Uusi kaarti astui täysimääräisenä kehiin vuoden 2000 hallituksessa, jota vetämään valittiin alkuperäisen puheenjohtaja Tomi Jaskarin tilalle Saku-lehden päätoimittaja Anu Seilonen. Sihteeriksi valittiin Jarmo Piippo, joka myös otti Janne Siréniltä Janne Pikkaraisen kautta vastaan yhdistyksen kotisivujen webmasterointitehtävät. Kotisivuja oli vuodesta 1999 alkaen ylläpidetty Janne Sirénin tekstipohjaisilla työkaluilla, ja nämä välineet siirrettiin nyt Jarmon käyttöön. Hallitukseen jäi muutama vanha nimi, mutta konkreettinen vetovastuu siirtyi paitsi uusille ihmisille, myös pohjoisemmaksi. Terho Henriksson asuu Vammalassa, Anu Seilonen Oulussa ja Jarmo Piippo Muhoksella.

Vuosikokous 2000 oli toistaiseksi viimeinen Espoossa järjestetty Suomen Amiga-käyttäjät ry:n tilaisuus. Jälleen kerran web-kamera ja irc-yhteys toivat kokouksen lähemmäksi Internetiä. Kokouksessa esiteltiin ensi kerran yhdistyksen oikeaoppista kirjanpitoa, jonka uudistustyön Janne Sirén oli aloittanut edellisen kirjanpitäjän epäonnistuttua. Paikalla oli jälleenmyyjäpioneeri "Boogie" Gentle Eye Ky -firmoineen, ja tapahtumassa esiteltiin Amigan kolmannen Commodoren jälkeisen omistajan, yhdysvaltalaisen Amiga Inc.:n, lisensoimaa varhaista versiota AmigaDE-ympäristöstä. Kaiken muun ohella Amiga kun oli taas kerran vaihtanut omistajaa vuodenvaihteessa 1999-2000.

Yhdistys sai huomiota televisiossa toistamiseen, kun Janne Sirén kutsuttiin lokakuussa 2002 MTV3:n Jyrki-ohjelmaan kertomaan Amigasta.
Vihersammakko uudistuu: sinipuna-Saku
Terho Henrikssonin lanseeraamat uudistukset Suomen Amiga-käyttäjät ry:n ja Saku-lehden ulkoasussa alkoivat kantaa hedelmää vuoden 2000 jälkeen. Vuosia harrastelijamaisiin sammakkopiirroksiin nojannut yhdistysimago alkoi kohentua. Uusiksi teemaväreiksi on tullut sininen ja punainen, ja yhdistyksen logona toiminut voimasammakko on jäänyt visuaalisessa suunnittelussa vähäisempään rooliin. Aikoinaan Saku #10:n kannesta talteen leikattu voimasammakko on kuitenkin vuosikokouksen 2000 päätöksellä edelleen yhdistyksen virallinen logo.

Vaikka Terho Henriksson oli vuonna 2000 herätellyt ajatusta uudesta Saku-tapahtumasta, siirtyivät suunnitelmat vuodella eteenpäin. Saku 99 oli vienyt yhdistyksen talouden melko lailla nollaan, eikä Amiga-maailman tila ollut oikein omiaan tuomaan suuria jäsenmaksutuottoja. Vuonna 2001 yhdistyksen kassaan oli kuitenkin kertynyt tarpeeksi rahaa, jotta uutta tapahtumaa voitiin vakavasti harkita. Saku 2001 järjestettiinkin 1. syyskuuta 2001 Heurekassa Vantaalla. Tapahtuman vetohahmoina toimivat Terho Henriksson ja Anu Seilonen, ja aikaisemmat tapahtumat pääjärjestänyt Janne Sirén tyytyi toimimaan apuna kulisseissa. Tietotaidon siirtyminen uusille tekijöille oli yksi projektin keskeinen haaste ja mahdollisuus.

Saku 2001 keräsi rohkaisevan, mutta selvästi aikaisempaa heikomman osanoton. Vieraita oli arviolta kolmesataa, ja kaksi ulkomaalaista vierasta, sekä Amiga Inc.:in teknologiajohtaja Fleecy Moss että laitteistovalmistaja Matay, peruivat tulonsa viime hetkellä. Fleecy Moss lähetti tapahtumaan kirjallisen tervehdyksen. Cloanton Amiga Forever -emulaattorituotetta esittelemään tullut italialainen Michael Battilana saapui kuitenkin ja piti mielenkiintoisen esityksen tuotteestaan sekä viihdytti vieraita miellyttävällä olemuksellaan ja tarinoillaan. Suomalaiset jälleenmyyjät Gentle Eye Ky ja Broadline Oy olivat myös paikalla, samoin useat yhdistyksen ja amigistien järjestämän demonstraatiot. Päivä huipentui Amiga-demojen katseluun Heurekan auditoriossa. Risto Mäki-Petäys sävelsi tapahtumalle tunnusmusiikin, ja sitä myytiin myös cd-levyllä, ja Janne Sirén oli päivittänyt Saku-romppua kolmatta kertaa.

Sakun uusi visuaalisuus näkyi Saku 2001 -esitteessä, jonka Terho Henriksson oli saanut teetettyä kontaktiensa kautta. Terho Henrikssonin ansiota oli myös se, että Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kotisivuille avattiin Saku-foorumi, joka tarjoaa suomalaisille amigisteille ja Amigasta kiinnostuneille kätevän web-pohjaisen tavan keskustella ja kommunikoida.
Kymmenen vuotta huipentui pikkutapaamisiin
Pian Saku 2001 -tapahtuman kintereillä järjestettiin vielä yhdistyksen vuosikokous, nyt ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, Oulussa. Yhdistyksen kansallinen ulottuvuus vahvistui kertaheitolla, kun tapahtumaan saapui kokouksen lisäksi jälleenmyyjä Gentle Eye Ky tuotteineen sekä yhdistyksen Amiga Inc.:ltä järjestämä AmigaDE-demonstraatio.

Vuosikokous pidettiin samaisessa paikassa Oulussa myös vuotta myöhemmin. Tällä kertaa tapahtuman kohokohtana, tai kohokohdan esittelijöinä, oli itse vuosikokouksen lisäksi Thendic Francen (nyk. Genesi) lähettämä Coyote Flux -kaksikko Sharwin ja Rakesh Raghoebardayal Ranskasta. Kaksikko esitteli PowerPC-pohjaista Pegasos-tietokonetta, jota vauhdittaa Amiga-yhteensopiva MorphOS- käyttöjärjestelmä. Paikalla olivat myös suomalaiset Amiga- ja MorphOS-kehittelijät Teemu Suikki, Harry Sintonen ja Tomi Ollila.

Gentle Ey Ky esitteli lisäksi Pegasoksen kanssa kisaavia AmigaOne-emolevyjä, jotka eivät valitettavasti olleet kokouksessa toimintakunnossa. Yhdistyksen kannalta vuoden 2002 vuosikokouksen tärkeintä antia oli Janne Sirénin valmiiksi saattamat ja tilintarkastaja Janne Lardotin hyväksymät yhdistyksen ensimmäisten viiden tilikauden rästissä olleet tilinpäätökset. Tämä oli merkittävä askel jämäkän ja hyvin hoidetun yhdistyksen rakentamisessa. Jarmo Piippo jatkaa tästä yhdistyksen kirjanpidon saattamista ajantasalle.

Keväällä 2003 Suomen Amiga-käyttäjät ry. esitteli vielä edellä mainittua Pegasos-tietokonetta ja MorphOS-käyttöjärjestelmää Alternative Party 2003 -tapahtumassa Helsingissä. Demonstraatiossa kunnostautuivat etenkin Joanna Kurki ja Sami Ylönen. Hieman myöhemmin Anu Seilosen johdolla yhdistyksen tarjoama apu mahdollisti kiinnostuneille jäsenilleen myös Pegasos-tietokoneiden tilaamisen valmistajalta reilusti alennettuun hintaan.

Vuonna 2003 on suunnitelmissa juhlistaa Sakun kymmenvuotistaivalta vähintään epävirallisissa merkeissä ja päivittämällä Sakun ja suomalaisen Amiga-harrastuksen historiaa taltioivaa Saku-romppua, joka ehtii sitten jo neljänteen painokseensa. Saku-lehti jatkaa ilmestymistään web-formaatissa ja keskustelu käy kuumana Saku-foorumissa. Tapahtumajärjestäminen on odottavalla kannalla - mitään suurempaa ei kannata järjestää, ennen kuin uutuudet ehtivät markkinoille. Kenties kun AmigaOS 4.0 ja Pegasos II saapuvat... Sitä ennen kerhoillat ja muut pienemmät tilaisuudet ovat vapaata riistaa. Jos löytyy vapaaehtoisia järjestäjiä, kuuluu ikuinen virsi.
Melkoinen puristus
Edellä vilisee nimiä, joita tällä artikkelilla haluan kiittää. Olemme tehneet hienoa työtä, kiitos siitä. Joukkoon mahtuu kuitenkin lukematon joukko muitakin henkilöitä. Kehotan tutustumaan esimerkiksi Saku-lehdissä julkaistuihin Saku-tapahtumien tekijäluetteloihin tai artikkelien kirjoittajatietoihin. Saku ja Suomen Amiga-käyttäjät ry. ovat perustamisestaan saakka olleet suomalaisten tietokoneharrastajien yhteistyön tulosta. Sakusta ei kukaan yksittäinen henkilö voi ottaa kiitosta. Siispä kiitän ja kumarran teitä kaikkia, jotka olette osallistuneet ja pahoittelen, etten voi teitä kaikkia tässä luetella. Kiitos!

Kenties siinä yhteistyössä piilee myös Sakun vahvuus. Valtikkaa, tai viestikapulaa, on siirretty viejältä toiselle. Sakua ovat olleet tekemässä kymmenet ihmiset, kenties jopa kolminumeroinen määrä. Vain harva toimintaa aloitelleista henkilöistä on enää aktiivisesti mukana, mutta Saku sen kuin porskuttaa. Vaikka Amiga-maailma onkin kuihtunut ja pirstaloitunut, eikä entisestä loistosta ole jäljellä enää kuin palasia, yhdistyksen toiminta on sittenkin lopulta tuntunut perustuvan enemmän yhteiseen tekemiseen kuin ulkoisiin vaikuttimiin.

Mutta niinhän sen pitääkin olla. Saku on paljon enemmän kuin vain Amigan äänenkannattaja tai fanikerho. Siitä on muodostunut aivan oma konseptinsa, oma juttunsa. Toki toiminta pyörii edelleen Amigan ympärillä, mutta merkittävä osa toimintaa on sitä, että nimenomaan pyöritään, ei sillä niin väliä minkä ympärillä. Pyöritään muiden ihmisten kanssa, tehdään ja koetaan asioita yhdessä. Moni on päässyt Sakussa harjoittelemaan lehtijuttujen tekoa, ohjelmointia ja tapahtumatoimintaa. Tietokoneharrastus on saanut aivan uusia muotoja ja samalla tuonut uusia ystäviä. Yhteinen kiinnostus Amigaan on väline, ei itseisarvo.

Ja se jos mikä lupailee hyvää seuraavalle vuosikymmenelle.

Sivun alkuun