 |
Tervehdys pitkästä aikaa siltä Sakun toiseksi pitkäaikaisimmalta (ex-)päätoimittajalta. Sen lisäksi minut muistettaneen Suomen Amiga-käyttäjät ry:n perustajajäsenenä, Saku-tapahtumien puuhamiehenä ja Saku-rompun tekijänä vuosina 1993 - 2004. Joku ehkä törmäsi minuun myös MikroBitin viimeisenä Amiga-mohikaanina ja koodasinhan minä Amigalle sharewareakin. Amiga on siis näytellyt tärkeää osaa elämässäni, mutta kuten niin monilla, se on viime vuosina rajoittunut vain joidenkin muistoesineiden vaalimiseen ja Amiga Forever -tuotteen tukemiseen muutaman vuoden välein. Kun aika kuluu, asiat unohtuvat ja hiljalleen katoavat jonnekin.
Kaksi asiaa eivät viimeisen vuoden aikana kuitenkaan ole antaneet unohtaa. Ensimmäinen niistä oli erittäin mieleenpainuvaksi osoittautunut päätös hypätä sinivalkoisille siiville ja matkustaa viime syyskuussa tuohon arktiseen metropolikseen, jossa olen jo vuosia todennut asuvan puolet Suomen amigisteista - Ouluun. Saku 2012 -tapahtuma oli ensimmäinen Amiga-tapaamiseni kahdeksaan vuoteen, mutta kiitos Oulun amigistien, siellä tämä on muodossa tai toisessa jokavuotista kauraa. Ja mitä mannaa siellä olikaan tarjolla! Saku 2012 ei ollut pelkkää Amigaa ja hyvä niin. Se oli Amigaa ja Amigan lähellä ollutta tietokonehistoriaa ja -kulttuuria. Commodoret, MorphOSit ja muut, sulassa sovussa. Retropelejä, koodausta, hardware-modauksia. Kymmenittäin harrastajia muistelemassa vanhaa ja ennen kaikkea luomassa vanhalla uutta.
Emme me varmaankaan perustaneet Saku-lehteä ja Suomen Amiga-käyttäjät ry:tä vuosina 1993/1994 vaaliaksemme Amigan historiaa. Tuolloin Amiga oli vielä mainstream-tuote, jonka tulevaisuudenuskossa lähdimme valistamaan maailmaa ja palvelemaan Amiga-käyttäjiä. Kun Saku aloitti, Commodore oli vielä olemassa. Halusimme Amigalle enemmän kuin saimme, se on selvää. Paras ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta. Mutta jo yhdistyksen ensimmäisen vuosikymmenen lopulla oli ilmeistä, että yhdeksi tärkeimmistä toimintamme muodoista oli kuin varkain tullut Amigaan ja Commodore-tietokoneisiin liittyneen kulttuurin vaaliminen ja säilöminen. Olihan meillä jo kokonainen oma kirjastomme Saku-lehdissä. Ja kirjastoammattilainen ruorissa. Nykyisin yhdistyksen retrotapahtumat ja muu toiminta jatkavat tätä arvokasta perinnettä.
Kirjoitan tätä pääsiäislauantaina. Toinen asia, joka ei ole antanut unohtaa kolahti torstaina postiluukusta: uunituoreen Skrolli-lehden ensimmäinen numero. Uusi tietokonekulttuurin erikoislehti, joka on kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä – sanonnan kaikessa hyvässä merkityksessä. Aikana jolloin sisältö karkaa yhä enemmän verkkoon, joku päättää tehdä vieläpä erittäin laadukkaalle paperille painetun paperilehden (myös PDF-versio on saatavilla). Eikä vain minkä tahansa lehden, vaan sellaisen jonka sisältö muistuttaa ehkä eniten 80- ja 90-lukujen vaihteen MikroBittejä tai C=lehteä, tosin ilman ohjelmalistauksia. Lehden tietotekniikan tee se itse -henkilöille. Ja niille jotka eivät halua unohtaa menneiden vuosien ja vuosikymmenten oppeja.
Skrollin takaa löytyy tuttuja nimiä demoscene- ja Alternative Party -porukoiden lisäksi Sakusta ja MikroBitistäkin. Erityisen vaikutuksen minuun teki päätoimittaja Ville-Matias Heikkilän pääkirjoitus: Kokonaiskuvaa ja jatkuvuutta. Ville-Matias listaa kirjoituksessaan Skrolli-lehden elämäntehtäväksi yhdistää erilaisia tietotekniikan alakulttuureita ja säilöä katoavaisia bittivirtoja paperille. Selvä yhtymäkohta löytyy siis Suomen Amiga-käyttäjät ry:nkin tehtävänkuvaukseen, jossa luvataan kehittää ja ylläpitää Amiga-tietouden tuntemusta Suomessa. Emme yhtä kokeilua lukuun ottamatta päässeet Saku-lehdellä paperille, mutta 50 numeroa sähköistäkin lehteä on arvokas ja helpommin säilöttävä kirjasto suomalaisen Amiga-alakulttuurin osalta kuin sekalaiset verkkosivustot. Ei siis ihme, että tunsin Skrollin äärellä hengenheimolaisuutta. Skrolli-tiimi, nostan isoa hattua. Kiitos.
Skrolli ei silti ole pelkkä retrolehti. Kuten Saku-lehtikin koko historiansa ajan, se on myös lehti tekijöille. Niille meistä, joille tietokone on enemmän kuin telkkarin ja pesukoneen kaltainen kulutustavara - jotka haluavat luoda ja tehdä itse, eivät vain kuluttaa "täppärillä" muiden tekemää sisältöä. Kuten Sakussakin aina jouduimme muistuttamaan, tämän tyylisen lehden tekeminen ja vakiinnuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Markkinavoimat ja lukijatutkimukset puhuvat touhua vastaan. Ei kuulemma kannata. Vähän hulluhan siinä täytyy olla. Lopetan siis Skrollin käsittelyn Ville-Matiaksen vetoomukseen: "[Skrolli-lehdellä] on kuitenkin vielä paljon tekemistä ennen kuin sen toiminta vakiintuu, ja kaipaamme tässä myös lukijoiden apua. Levittäkää sanaa, tarjotkaa sisältöä, varmistakaa tietokonekulttuurin lipunkantajan jatkuvuus!" Siispä joukolla skrolli.fi:hin, tilausta ja kontribuutiota sisään! Pidetään yhdessä huoli, että seuraavakin sukupolvi kasvaa tietotekniikan taiteilijoiksi, ei sohvaperunoiksi.
Palataan vielä hetkeksi siihen pieneen, suureen sammakkoon. Tätä lukiessasi Saku-lehti on täyttänyt 20 vuotta. Se on uskomaton saavutus. Saku on kiistatta jättänyt lihaksikkaan nuijapään muotoisen jäljen suomalaiseen tietokonehistoriaan ja etenkin sen Amiga-alakulttuuriin. Omalta osaltani haluan tämän merkkipäivän kunniaksi osoittaa erityisen kiitokseni Anu Seiloselle perinnerikkaan Saku-lehden viemisestä historialliseen viidenteenkymmenenteen numeroonsa. Anu on ollut korvaamaton peruskallio, jonka ansiosta Suomen Amiga-käyttäjät ry:n toiminta ylipäätänsä juhlii kolmannella vuosikymmenellään. Kiitos, Anu! Kiitos myös lukemattomille muille, tiedätte kyllä, mutta ennen kaikkea kiitos Anulle.
Onnea ja menestystä Suomen Amiga-käyttäjät ry:lle sen kolmannella vuosikymmenellä!
Janne Sirén
P.S. Saku-sammakosta puheen ollen, vanha Sakun sammakkologo jäi hiljattain ansaitusti eläkkeelle uuden ja upean Amigaaa!-logon tieltä. Kuten Anun kanssa Oulussa keskustelimme - hyvä niin. Sammakkovertaus alkoi käydä jo vähän vanhaksi. ;-) 20 vuotta vanhaksi.
Sivun alkuun
|
|
