Liittyen työhöni kirjastoammattilaisena plarasin tänään läpi aikakauslehtien vanhempia numeroita etsiskellen artikkeleita tallennettavaksi Pohjois-Pohjanmaan aluetietokantaan, Ostrobotniaan. Käsiini osui Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen julkaisema, neljästi vuodessa ilmestyvä Eläinten ystävä -lehti, joka viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan. Kun lehdestä ei mitään alueartikkeleita löytynyt, olin jo siirtymässä seuraavaan lehteen. Silmäni kuitenkin osui pääkirjoitukseen, jossa Ilkka Koiviston saappaisiin hypännyt uusi päätoimittaja Juha Valste kirjoitteli tutunoloista tekstiä pienten yhdistysten ja niiden lehtien elämästä.
"Eläinten ystävällä on samoja perusongelmia kuin monella muullakin järjestölehdellä: hyvistä artikkeleista ja kuvista on pulaa, lehden levikki on liian pieni ja rahaa ei ole tarpeeksi. Artikkeleita ja kuvia lehteen saa työllä ja tuttavuuksilla - mutta raha kyllä auttaisi. Pieni levikki taas johtuu SEY:n pienestä jäsenmäärästä. Asia on outo, sillä erilaisia lemmikkejä on sadoissa tuhansissa perheissä ja erilaiset eläimiin liittyvät harrastukset elävät vahvaa nousua. Harrastajilla on tietysti omat yhdistyksensä ja lehtensä, mutta miksei näitä ihmisiä saada tukemaan myös SEY:tä? Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?"
Lievää pahempi déjà vú iski, ja hetkisen verran haukoin henkeäni. Asiakkaat varmaankin luulivat minun saaneen astmakohtauksen. Aivan kuin peiliin olisin katsonut tai pyörittänyt toistona omia vanhoja pääkirjoituksiani. Rahasta toimintamme ei ole noin paljon kiinni ja sataan vuoteen meillä on vielä pitkä matka, mutta yhden tietokonemerkin pohjalta syntyneelle harrastajavoimin tehdylle lehdelle, olkoonkin sitten "vain" elektroninen, menossa oleva 13. vuosikerta on loistava saavutus. Minulla ei ole taustajoukkoinani toimitussihteereitä, ja "vakituisia" avustajiakin vain muutama, mutta silti ongelmat ovat tuttuja.
Totta puhuen lehti on elänyt jo pitkään jonkinlaisessa limbossa. Myönnetään, edellinen numero oli poikkeuksellisen pullollaan artikkeleita, mutta kun vähäisetkin tilannekatsaukset loistavat tyhjyyttään eikä edes vuoden ainoasta kotimaisesta Amiga-tapahtumasta (vuosikokoukset ovat kuitenkin hieman eri asia), Motorola Inside 2005:stä, tullut kinuamisesta, lahjonnasta ja uhkailusta huolimatta pienintäkään juttua, alkaa usko loppua.
Pelit-osasto on ollut jo vuosikaudet kuollut, ja Posti-palsta on lehdessä turha, koska Saku-foorumi hoitaa yhteydenottotarpeet. Kun lehden täytteenä on nykyään entistä enemmän varsinaiseen aiheeseen liittymättömiä - joskin hyvin tehtyjä ja ansiokkaita - artikkeleita, on pakko kysyä rehellisesti: kannattaako tätä enää jatkaa? Tiedän, olen kysellyt tätä uhittelumielessä ennenkin, mutta kysyn taas. Entistä tarkemmin asiaa miettineenä.
Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi AmigaOne- ja Pegasos-koneiden käyttäjäkunta on pieni verrattuna takavuosien classic-amigisteihin. Classic-retroilu on kuitenkin nostanut päätään ja emulointikin on suositumpaa kuin koskaan. Muistakaa: toisin kuin eräillä hardispuristeilla (joihin itsekin myönnän joskus lukeutuvani, joten astalot alas siellä), lehdellä ei ole nipotuslinjaa siihen, pitääkö jutun koskettaa ns. aitoja laitteita, vai saako mukana olla vaikkapa emulointiasiaa.
Totta kai saa! Yksi loistava esimerkki tästä on melkeinpä tämän lehden pelastanut Joni Valtasen mainio ja perusteellinen artikkeli AROS-käyttöjärjestelmän asennuksesta PC:hen. Tämäntapaiset artikkelit saavat jopa minut, jo vuosia pelkkää WinUAE:tä Amiganaan satunnaisesti käyttäneen wanhuksen kiinnostumaan.
Haluan siis herättää keskustelun Saku-lehden ja samalla myös yhdistyksen tulevaisuudesta. Olen jo pitkään harkinnut lehden lopettamista juhlavaan 50. numeroon, jonka pitäisi ilmestyä tämän vuoden lopussa. Yhdistys periaatteessa toimii omillaan hyvin vähällä vaivalla, mutta senkin toiminta on hiipunut. Tätä lukiessanne olen jo avannut aiheesta ketjun Saku-foorumin Interaktiivinen Saku -osastolle. Osallistukaa, nyt on teidän vuoronne vaikuttaa.
Itse siirryn jälleen tekemään yhdistyksen kirjanpitoa tilikauden tänään päätyttyä. Seuraavan Sakun ilmestymispäivä on avoin.
Kesälomaterveisin
Anu Seilonen
päätoimittaja
Sivun alkuun