 |
AROS on lyhenne sanoista Amiga Research Operating System. AROS on avoin projekti omalla avoimella lisenssillään nimeltä AROS PUBLIC LICENSE (APL). Tavoitteena AROS:lla on tulla AmigaOS 3.1 -yhteensopivaksi, portattavaksi, binääriyhteensopivaksi Amigan ja muiden arkkitehtuurien kanssa, käynnistyä kovalevyltä ja toisista käyttöjärjestelmistä sekä parannella Amiga-käyttöjärjestelmää. Viimeisimmästä virallisesta AROS:sta on saatavilla vain x86-versioita. PowePC Linux -versioita on ainakin ollut, mutta nykyisestä tilanteesta en tiedä.
AROS:in asennusvaihtoehtoja ovat ainakin natiivi kovalevyasennus sekä Linuxin tai FreeBSD:n päälle asennus. AROSin asennus onnistuu myös esimerkiksi QEMU-emulaattoriin (kokeilin x86 Linuxissa ja MacOSX:ssä). QEMU on nopea ohjelmapohjainen x86- ja PPC-emulaattori. Aiemmin olen testaillut ainoastaan LiveCD:tä ja Linux-asennusta.
Sivun alkuun
|
| Miksi asennus kovalevylle? |
|
Olin aiemmin lukenut AROS:in DMA-tuesta IDE-laitteille, mutta en ollut uskaltanut kokeilla kovalevyasennusta. Nyt sain käsiini toisen "tehokkaan" PC:n, johon ajattelin kokeilla vaihtoehtoisia käyttöjärjestelmiä. AROS tuli vanhalle Amigistille mieleen heti toisena. Ensimmäisenä pälkähti mieleen BeOS. BeOS:ia en jostain syystä saanut asennettua niin kutsuttuun pääkoneeseen.
Kuitenkin suurimpana syynä kovalevyasennukseen on kokeilunhalu; pakonomainen tarve katsoa, miten se AROS oikeasti toimii.
Sivun alkuun
Lähdin tutkiskelemaan AROSin kotisivuilta miten edetä. Eihän siellä puhuttu mitään asennuksesta kovalevylle. Googlea käyttämällä päädyin AROS-Execiin selailemaan foorumeita, joista kaivattu apu löytyi. AROS-Exec on AROS-uutisiin, -ohjeisiin, -juttuihin jne. erikoistunut sivusto.
Foorumeilla käskettiin ensin asentaa AROS-Max. AROS-Max on ensimmäinen AROS-jakeluversio. Tämän jälkeen asennettaisiin vasta AROSin "Nightly Build" -versio, jotta saataisiin uudemmat ohjelmat sisään. Jälkikäteen pohdittuna syynä oli AROS-Maxin saatavilla olevan version vanhuus. Foorumeilla oli vielä yksityiskohtaiset ohjeet, joita toiset olivat korjanneet useampaan kertaan. Katsoin parhaaksi käyttää ohjeita vain viitoittamaan tietäni.
Latasin sekä AROS-Max v0.2:n että AROS "Nightly Build":n. AROS-Maxin versio 0.2 on pakkaamattomana ISO-imagena kooltaan noin 290 Mt, kun silloinen "Nightly Build" oli kooltaan vain 49 Mt. Kokoero selittyy sillä, ettei AROSin "Nightly Build":ssa ole aivan kaikkea tavaraa mukana, vaan ne toimitetaan erillisissä paketeissa. AROS-Maxiin on kerätty myös AROS-projektin ulkopuolisia ohjelmia.
Sivun alkuun
Käynnistin koneen AROS-Maxin CD-levyllä. GRUB (GRand Unified Bootloader) latautui CD-levyltä kiltisti. GRUBin avulla on mahdollista asentaa x86-koneille useita erilaisia käyttöjärjestelmiä yhdelle koneelle. GRUB vaatii kerneliä ladatessaan että se tuntee tiedostojärjestelmän, jolta kernel halutaan ladata. GRUB on mahdollista asentaa MBR:lle ja jokaisen osion alkuun, joten erilaisia GRUBeja voi olla useita erilaisia.
Tämän jälkeen valitsin näytönohjaimelle sopivan näyttötilan. AROS tukee tällä hetkellä kiihdytettynä vain NVidian näytönohjaimia. Perus-VESA-tilat ovat tietenkin tuettuja. AROS latautui levyltä ja väritkin olivat peräti 4-bittiset. Näytönohjain oli emolevylle integroitu i810-piirillä toimiva ja käytti vain 1 Mt muistista, eikä sitä päässyt säätämään edes BIOSista. Päädyin laittamaan koneeseen PCI-väyläisen Voodoo4-näytönohjaimen, koska emolevyllä on vain PCI-paikkoja. AGP-väyläisenä olisi löytynyt yksi NVidian kortti, mutta minkäs teet. BIOSin säädöt kuntoon, kortti sisään ja ei kun kokeilemaan uusiksi.
Jo tuli tarpeeksi värejä ja tarkempi resoluutio. Hieman maltoin selailla AROS-Max-levyä. Levyltä löytyi jo aiemmin AmigaOS:stä tutuksi tulleet hakemistot Prefs, Devs, C, System ja muut tutut hakemistot. Mukana oli myös uusia hakemistoja kuten boot, josta löytyy AROSin kernel ja GRUBiin liittyvät tiedot. Nyt halusin jotenkin osioida levyt. AROS-Execin foorumeilla kerrottiin HDToolBox-ohjelman ajavan asian hyvin. Tools-hakemistosta löytyi HDToolBox. Käytössä AROSin HDToolBox on vähän kuin AmigaOS:n vastaava, mutta se ottaa huomioon PC:n ominaisuuksia, kuten osiointitaulun.
Seuraavat kuvat kertovat varmasti enemmän kuin yksikään lause, jolla voisi AROSin HDToolBoxia kuvata. Valitettavasti ne ovat QEMUn avulla otettuja, koska en äkkiä keksinyt keinoa siirtää kuvia aidossa raudassa kieppuvasta AROSista. Korppuasemaa ei ole, uskoisin että sillä olisi onnistunut. Kuvissa QEMUn AROS-asennus ei myöskään ole AROS-Max vaan "Nightly Build".
Ensin valitaan device. ata.device oli ainoa vaihtoehto minulle. Tuplaklikkaamalla pääsee valinnoissa eteenpäin.
Seuraavaksi valitaan kiintolevy jota halutaan osioida.
Kiintolevyn partitiotaulun pitää olla jotain laatua, joten tein turvallisesti PC-MBR taulun.
Valitaan osioitava pala levyltä. Aluksi on valittava koko tyhjä alue.
Seuraavaksi muutetaan osion kokoa. QEMUlla osion koon vaihtaminen ei jostain syystä onnistunut, mutta natiivissa PC-asennuksessa koon muuttaminen onnistui hyvin.
Tehdään varsinaisen osion sisään omat RDB-osiot, samaan tapaan kuin edellä MBR-osio. Vähän kuin Solariksessa.
Valitaan osion tyyppi. AROS-Execin ohjeissa neuvottiin asettamaan FFS Int, jota uskoin.
Muistetaan asettaa active- ja bootable-liput päälle switches-napista. Tämä tietenkin unohtui, kun ensimmäistä kertaa osioin levyjä.
Lopuksi tallennetaan tehdyt muutokset.
 |
|
Sivun alkuun
Osioinnin jälkeen käynnistin AROSin uudelleen tutuista control+alt+del-näppäimistä. Toisaalta ei siitä haittaakaan ole, vaikka ihan reset-kytkintä painaisi, onhan käsillä koko ajan käynnistyslevy. Seuraavaksi tarkistin, oliko kaikki hyvin - oli, joten pystyin jatkamaan. Osioidut asemat voi alustaa kahdellakin eri tavalla: suoraan asennusohjelmasta tai komentoriviltä. Itse olen sen verran laiska, etten viitsinyt komentoriviä käytellä. Asennusohjelma löytyy samaisesta Tools-kansiosta InstallAROS-nimellä. Asennusohjelma toimii hiirtä näpyttelemällä, ja jos välttämättä haluaa, niin näppäimistöäkin voi ainakin jonkin verran käyttää.
Ensimmäisenä asennusohjelma kertoo, että se on pre-alpha versio. Seuraavassa ruudusssa pyydetään käyttäjää hyväksymään AROS PUBLIC LICENCE. Lisenssiin ei tule vierityspalkkia, mutta valitsemalla tekstiä ja hivuttamalla hiirtä alaspäin saa lopun näkyviin. Helpommin lisenssin voi lukea myös AROSin kotisivuilta edellä olevasta linkistä. Asennusohjelmassa valitaan ensimmäisellä yrittämällä pelkkä osioiden formatointi. Itse tuskailin kahden osion kanssa, kun koitin valita kaikki kerralla, eikä asennusohjelma tehnyt muuta kuin alusti Work-osion.
Sitten pääsee ohjelmia asentelemaan. Valittavana on Core, extrat ja Development osat. Valitsin Coren ja extrat.
 |
|
Myöhempikin asennus onnistuu, joten voi vaikka katsoa ensin mitä Core pitää sisällään ja myöhemmin asentaa muita osia. Asennusohjelma ei käynnisty enää kiintolevyltä, vaan on käynnistettävä ihan järkevästi CD-levyltä. Asennusohjelmassa on palkki, joka kertoo asennuksen vaiheen. Se ei kylläkään kerro koko asennuksen tilaa, vaan yksittäisten osioiden asennuksen vaiheet. Näitä osiota ei pysty valitsemaan erikseen.
Lopussa kiitos seisoo.
 |
|
Ensin kannattaa siis asentaa ihan perussysteemi, vaikka sellainen kuin asennusohjelmassa on vakiona. Kun asennusohjelma oli asentanut tarvittavat komponentit, resetoin AROSin ctrl+alt+del-yhdisstelmällä. AROS-Max-levyllä on Work/Extras/Docs/Aros-Max/S/ GRUBille asennusscripti nimeltään install_grub. Tämän scriptin joutuu suorittamaan komentoriviltä. No ei se mitään. Lueskellessani asennusohjetta AROS-Execin sivuilta satuin oppimaan kivan pikku yksityiskohdan Wandererista ja Shellistä. Kun Shellin avaa oikealla näppäimellä valikosta, se siirtää itsensä suoraan valikkoon, joka Wandererissa on päällä. Klikkailin yllä mainittuun hakemistoon ja aukaisin Shellin. Suoritin scriptin komennolla execute install_grub. Scriptissä kopioidaan GRUBin tarvitsemat tiedostot DH0:boot/ -hakemistoon ja asennetaam GRUB MBR:lle. install_grub -scriptin ajon jälkeen resetoin koneen reset-näppäimellä, jotta näkisin onko GRUB asentunut kunnolla. Ennen resetiä muokkasin kuitenkin menu.lst-tiedostoa, jotta aiemmin asentamani BeOS tulisi myös listalle. Koneen käynnistyessä uudelleen otin tietenkin CD-levyn pois kelkasta, koska halusin koneen käynnistyvän kovalevyltä.
Sivun alkuun
GRUB ei tullut näkyviin ihan niin kuin olin ajatellut. Korjattuani GRUBin käsin sain käynnistettyä AROSin ensimmäistä kertaa. Syynä oli ensimmäisellä osiolla ollut BeOS ja AROSin outo tapa käyttää GRUBia. Kun AROS käynnistää itsensä GRUBilla, ensin ladataan juttu joka lataa varsinaisen valikon AROSin osiolta. Ensimmäinen "valikko" yritti ladata BeOSin levyltä varsinaista valikkoa. Vähän aikaa pohdiskelin ja totesin, että kovalevy sileäksi ja kummatkin käyttöjärjestelmät uusiksi. BeOSin olin aikaisemmin vain asentanut. Asensin AROSin ensimmäiselle osiolle, ja toiselle osiolle asentaisin myöhemmin BeOSin. Toimenpiteen jälkeen AROS käynnistyi moitteetta, ja myöhemmin myös BeOS sai paikkansa levyllä. AROS tuntui jo ensi kosketuksella ihan kotoisalta.
Sivun alkuun
Poltin levylle silloisen uusimman "Nightly Build" -version AROSista ja käynnistin koneen sen CD-levyltä. Ajattelin katsoa, mitä Tools-hakemistosta löytyy tästä versiosta. Sieltähän löytyi toimiva HDToolBox ja asennusohjelma. Pienen sähläyksen jälkeen asensin uudemmat ohjelmat ja kernelit sisään samalla tavalla kuin olin asentanut AROS-Maxin. Välissä formatoin Work-osion ja sähläilin muuten vain. Kun asennusohjelma oli asentanut ohjelmat, käynnistin koneen uudelleen ajattelematta sen paremmin. Poistin CD-levyn asemasta ja katselin, kun GRUB latautui. Ruutuun tulostui GRUB-tekstiä toisen perään. Ajattelin että tässä sitä taas ollaan AROSin GRUB-viritysten kanssa. On kuin käyttäisi Linuxia LILO:n kanssa.
Käynnistin koneen CD-levyn avulla ja aloin etsiä vastaavaa scriptiä kuin AROS-Maxissa install_grub. Ei löytynyt vastaavaa. Vakoiltuani AROS-Maxin levyn scriptiä löysin käskyn GRUBin asennukseen: install-i386-pc. Käsky ajetaan komentoriviltä komennolla:
install-i386-pc DEVICE ata.device UNIT 0 KERNEL DH0:boot/aros-pc-i386.gz GRUB DH0:boot/grub
Käskyn ajon jälkeen käynnistin koneen uudelleen, ja samaa GRUB-tekstiä jälleen ruudun täydeltä. Asiasta lannistumatta lähdin tutkimaan AROS-Maxin install_grub-scriptiä tarkemmin ja huomasin, että stage2-tiedostoja on kahta lajia: kovalevylle oma, ja varmaankin CD:lle ja korpulle oma. Kopioin DH0:boot/grub -kansiossa stage2_hdisk stage2:n päälle, ajoin GRUBin asennuksen uudelleen ja kone käynnistyi onnistuneesti GRUB-valikkoon.
Sivun alkuun
Nälkä kasvaa syödessä. Viikon tai kahden päästä asennuksesta halusin jo päästä testaamaan AROSia paremmin toimivalla näytönojaimella. Muistelin että olin nähnyt juuri sopivan vekottimen kesätyöpaikassani kesällä 2004. Kyseessä oli käytetty PCI-väyläinen NVidia GeForce 2. Ei kun kysymään, olisiko se vielä tallella. Tietenkin sain itse penkoa pinot lävitse ja sieltä se löytyi: GeForce 2 MX400. Hinnastakin vielä päästiin sopuun.
Kotiin päästyäni asensin GF2:n Voodoon tilalle ja käynnistin koneen. GRUB-menussa ei ollut enää NVidia-kortille sopivaa valintaa, koska olin kommentoinut sen pois. Käynnistin AROSin VESA-tilalla, muokkasin valikot kuntoon ja käynnistin koneen uudelleen NVidia-valikosta. Nyt kone käynnistyi arviolta 640x480x16-tilaan. Menin säätämään parempia näyttötiloja, ja sieltä aukesi maailma aina 1600x1280-kokoisille ruuduille asti. Valitsin 1024x768x24-näyttötilan, koska vanha monitori ei parempaan pystyisi.
Aiemmin Voodoo4-kortilla 32-bittisessä tilassa olivat esimerkiksi LBreakout2:n värit vääristyneet. Nyt 24-bittisillä väreillä LBreakout toimi hyvin grafiikoidensa puolesta. Muutenkin huomasi, ettei silmiä alkanut särkeä heti. Kyllä kannatti pieni vaiva. Ohessa kuva Linuxin natiivin version näyttötiloista.
Sivun alkuun
Kehityksen alla on ainakin kaksi TCP/IP-pinoa. Näistä toinen, AROSTCP, pohjautuu AmiTCP:hen, toinen johonkin sulautetuille järjestelmille tarkoitettuun pinoon. Jos huhupuheisiin on uskominen, niin jäkimmäinen integroidaan AROSin kerneliin.
Itse testasin AROSTCP:tä. Kirjoittamalla oikeat hakusanat AROS-Execin foorumeille löysin juttua TCP:n asennuksesta. Linkkejä seuraamalla löytyi jokin Wiki-sivu, jossa oli listattuna toimivia piirisarjoja. AROSTCP:llä toimivat tällä hetkellä ainoastaan NE2000-yhteensopivat kortit, esimerkiksi rt8129-piirillä ts. NE2000 ja 3COM:n 3c905. Useita NE2000-kortteja muistaakseni emuloidaan QEMUssa kerralla, jos niin haluaa. Itselläni on käytössäni kaksi 905-sarjan korttia: 3c905c-tx-mx ja joku hieman vanhemman näköinen kortti. AROSTCP löytyy AROS-Maxin Patches-osiosta, ja sieltä voi hakea "ArosMin 040" -nimisestä linkistä valmiiksi käännettyn AROSTCP:n. Nimen takaa paljastuu paketti, jossa on ISO-image. AROSTCP ei ole mukana "Nightly Build" -versioissa, koska se ei käänny jollain BSD:n versiolla, jolla "Nightly Build" -versiot rakennetaan. Linuxissa se kääntyy ongelmitta.
AROSTCP:n asennus on hieman hankalan oloinen, mutta ei todellakaan mahdoton. Onneksemme joku on jaksanut viritellä melkein valmiit asetustiedostot, joita voi sitten hieman muokata tarpeisiinsa sopivaksi. Alla linkkejä, jotka saattavat auttaa verkon asennuksessa. AROSTCP:n mukana tulee ping- ja ftp-ohjelmat, eli ne tärkeimmät. Ties mitä on tulossa, ainakin toivottavasti.
> Epämääräiset ohjeet asennukseen
> x86-AROSissa toimivat piirit ja laitteet
> QEMU
En kuitenkaan sitten saanut 3c905c-tx-tornadoa enkä jotain toista 3COM:n 905-sarjan mallia toimimaan. Aloin tietenkin tutkia ajuria. Localhost, eli koneen sisäinen "verkko", toimi tietenkin. Halusin kuitenkin päästä ftp:llä siirtämään tiedostoja. Ajattelin testata AROSTCP:tä joko emulaattorissa tai Linuxin natiivissa versiossa, tietenkin vain siksi aikaa kunnes hommaisin AROSissa toimivan verkkokortin. AROSin Linux-natiiviin versioon ei kaiketi saa verkkosysteemejä, ainakaan siihen versioon joka minulla on asennettuna. Emulaattorihomma tuntui tuskaiselta tunneleidensa takia, joten jätin homman sikseen ja jään katsomaan, mistä saisi AROSilla toimivan verkkokortin.
Sivun alkuun
|
| Yleissilmäys käyttöliittymään |
|
Yleinen kuva hakemistorakenteesta on hyvin, hyvin AmigaOS. Itse asiassa se on lähes suora kopio siitä. Edellä jo mainitsin, että eroavaisuuksiakin on. Hieman taitaa olla enemmän tavaraa kuin AmigaOS 3.1:ssä. Mahdankohan vähätellä 3.1:tä?
AROSin graafinen käyttöliittymä on nimeltään Wanderer. Wanderer näyttää, tuntuu ja toimii kuten Workbench, mikä on tarkoituskin. Wanderer ei kuitenkaan vielä ole valmis. Hiiren rulla ei toiminut AROS-Maxissa, mutta "Nightly Build":ssa se toimii mainiosti. Ärsyttävyyksiäkin löytyi, kuten että kaikki ikkunat aukeavat aina keskelle ruutua ja vielä saman kokoisina. Sitä sitten joutuu siirtelemään ikkunoita, jos haluaa nähdä mitä edelliset ikkunat sisältävät.
Valikot toimivat hyvin. IControl-asetuksista pääsee säätämään, ovatko valikot pop-up- vai perinteisiä pull-up-tyylisiä. Samaisesta paikasta saa valittua, näyttävätkö ne perinteisiltä Amiga-valikoilta vai ovatko ne kolmiulotteisia. Perinteisistä valkopohjaisista valikoista tulee väkisin mieleen AmigaOS1.x.
 |
|
 |
AROSissa on MUIn korvaajana Zune. MUIlle tehtyjä ohjelmia pystyy siis kääntämään AROSille ja tietenkin päinvastoin. Zunen asetusikkuna on lähetulkoon samanlainen kuin MUI 3.8:n. Osa lisäkomponenteistakin on saatu käännettyä AROSille, MUI-ohjelmien käännössä taitaa kyllä olla pieni varaus.
 |
|
Editor oli huomattavasti monipuolisempi kuin AmigaOS:n vastaava. Editoria voi jopa käyttää ja siitä löytyy karun kuoren alta monipuoliset valikot. Editoreista AROSille löytyy myös VIM, joka taitaa olla joka käyttöjärjestelmän pakkokäännös. Exchange ja muutamat commodities-ohjelmat tulevat myös mukana. Muita tuttuja AmigaOS 3.1:n käyttöjärjestelmän mukana tulleita ohjelmia ovat Multiview, kello, laskin, More ja jopa Installer on saatu mukaan. REXX:kin on AROSissa. En kylläkään ole koskaan oppinut sitä kunnolla hyödyntämään, joten en sitä testannut.
Mukana tulleista muista ohjelmista varmasti Directory Opus ja File Manager ovat mainitsemisen arvoisia. Kaikenlaisia ominaisuuksien esittelyjä löytyy rutkasti, mikä tietenkin on hyvä yleiskuvan saamiseksi. Emulaattoreista mukana tietenkin on UAE, ja taisi AROS-Maxissa olla dosbox:kin.
Pelejä oli yllättävän paljon, varsinkin AROS-Maxissa, jossa on mukana mm. SCUMMVM ja siihen Beneath the Steel Sky. Pelin latausajat olivat jotenkin kummallisen pitkiä. QEMUssa tuntuivat latausajat olevan yleisesti ottaen melkein lyhyempiä, vaikkakin ruudun päivitys oli hitaampaa. AROSissa tuli mukana mm. Doom, Quake ja LBreakout2. Värit LBreakoutissa 32- tai 24-bittisellä paletilla VESA-tiloilla olivat vääristyneet, mutta kaiketi 16-bittisillä väreilä se olisi toiminut moitteetta. GF2:lla värit olivat tosiaan ihan normaalit. Muita pelejä en ole vielä ehtinyt testailla.
Sivun alkuun
AROS tukee AHIa äännellessään. Tuettuina äänikortteina ja piireinä ovat SoundBlaster Live/Audigy/Audigy2 ja i810/nforce2. Ensimmäinen testaus äänillä oli AHIn testipiippaus, joka kaatoi koneen. Linux-natiivissa versiossa testiääni toimi moitteetta. Testikoneessa äänen ulostulona on integroidut i810-äänipiirit. Ääniin liittyviä ohjelmia AROSissa ei kauheasti ole. AMP2:n ikoni keikkuu AROSin "Nightly Build" -versiossa, mutta itse ohjelma on kateissa. AROS-Maxissa on mukana muutamia audio-ohjelmia kuten MadAHI, sox ja aplay, joihin en ehtinyt tutustua.
Sivun alkuun
Taas tuli tehtyä ylimääräistä työtä, mutta siihen on jo tottunut muiden ilmaisten tai vapaiden käyttöjärjestelmien kanssa. Asennus olisi onnistunut suoraan "Nightly Build" -levyltä. Toisaalta AROS-Maxista sai tärkeitä tietoja asennukseen. Tuo kovalevyasennus saa jäädä tulevaisuutta odottelemaan, kunnes AROSilla pääsee nettiin. Siinä voi kyllä testailla, miten nuo ohjelmat oikeasti toimivat.
Jos hommaan ryhtyy, suosittelen suoraan "Nightly Build" -version asennusta. Tästä tekstistä löytyy sen asennukseen kaikki oleellinen. Kannattaa tietenkin tutkia ennen asennnusta, mitä muutoksia on tullut. AROS-Maxin versio 0.2 on yksinkertaisesti liian vanha asennettavaksi. Tietysti on helppo ja hyvä asentaa Linux-versio AROSista. Etuna on esimerkiksi AROSilla tehtyjen tuotosten siirrettävyys Linuxin avulla, koska en löytänyt sopivaa verkkokorttia x86-AROSille.
Viimeisimmän päivityksen yhteydessä alkoivat ohjelmat olla lähtemättä käyntiin. Kaiketi tämä johtui siitä, että AROS-Max ja ARON:n virallinen versio sisältävät samoja ohjelmia, joita on vaikea erottaa toisistaan, kun asentaa kaiken aina yhdessä nipussa. AROS kaipaisi pikkuhiljaa jotain Linuxin HOWTO-dokumenttikokoelman tapaista ohjeistusta. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kattavat Wiki-sivustot, kuten Gentoo ja Ubuntu ovat Linux-puolella tehneet.
Sivun alkuun
En lähde pohtimaan AROSin merkitystä tulevaisuudessa, vaan mitä siihen on kehitteillä ja suunnitteilla. Myös AROSin kernelin rakennetta saatetaan muuttaa ajurien lisenssiongelmien takia. Jos AROSin näytönohjainajurit olisivat erillään kernelistä, niitä voisi portata esimerkiksi Linuxista tai vaikka X:stä. Nykyinen malli ei siihen kaiketi taivu.
Sovelluksista pitäisi olla AWeb tulossa. Toista selainta nimeltään Dillo joku havitteli AROS-Execin foorumeilla. Dillo on GTK:lla tehty kevyt ja nopea WWW-selain. Samalla oli tietenkin juttua GTK:n porttaamisesta tai wrappereista MUIlle. Kaikkea pientä ja vähän suurempaakin on ehkä tulossa. Toivossa on hyvä elää.
Myös kaupallista ohjelmatarjontaa on luvassa. Airsoft Softwair:n Hollywood-multimediasovellusohjelmistosta on tätä kirjoittaessa juuri saatu käännettyä x86-AROS-versio, joka tuottaa natiiveja x86-sovelluksia. AROS-versiosta pitäisi tulevaisuudeessa pystyä tekemään sovelluksia myös muille alustoille kuten MorphOS:lle ja 68k-Amigalle.
Kehitystä siis tapahtuu koko ajan, vaikka AROSin kotisivuilla ei paljoa tapahdu. Kannattaa välillä kuitenkin tehdä tutkimusmatka sinnekin ja vaikka kokeilla "yöllistä käännöstä".
Sivun alkuun
> AROS
> AROS PUBLIC LICENSE
> AROS-Exec
> AROS-Max
> x86 AROS:ssa toimivat piirit ja laitteet
> Epäämääräiset ohjeet AROSTCP:hen
> QEMU
> Windows TAP, ohjeet Windowsin ja QEMUn virittämiseen nettiin
> GRUB
> Dillo-selain
| Testilaitteisto |
| Prosessori |
Celeron 850 MHz |
| Muisti |
192 Mt |
| Näytönohjaimet |
1) i810 (integroitu)
2) Voodoo 4500 (PCI)
3) GeForce MX400 (PCI) |
| Äänikortti |
i810 (integroitu) |
Sivun alkuun
|
|
