AROS muistetaan nimestä Amiga Replacement OS, joka kuvastaa hyvin projektin luonnetta. Yksinkertaistaen AROSin tarkoitus on korvata AmigaOS. Tausta on kuitenkin hieman monimutkaisempi. AROSin suunnittelu aloitettiin aikana, jolloin Commodoren alamäki kiihtyi, ja se on jatkunut läpi myöhempien aikojen omistussotkujen, konkurssien ja takinkääntöjen. Kun muut lähinnä puhuivat, AROSin tekijät koodasivat.
Projekti AROS aloitettiin vuonna 1993 tavoitteena parantaa Amigan asemia tietokonemarkkinoilla. Ajat olivat toiset, mutta tavoite kokolailla tuttu nyky-amigisteillekin: saada Amigaa leviämään laajemmalle. Ja ellei emoyhtiöstä ole siihen, niin tehdään homma sitten itse. AROSin tavoitteena oli korjata AmigaOS:n bugeja ja tuoda käyttöjärjestelmä 90-luvun tasolle. Tekijöinä olivat ahkerat amigistit Internetissä, ja silloin idea kulki nimellä AOS.
Kuten tällaisissa projekteissa yleensä, ensimmäiset kuukaudet käytettiin kinasteluun siitä mihin suuntaan projektia pitäisi viedä. Toinen halusi muistinsuojausta, toinen jotain muuta. Pari vuotta myöhemmin riviäkään koodia ei vielä ollut kirjoitettu, ja pelkkä speksauskin oli vaiheessa. Lopulta, vuoden 1995 talvella, kaveri nimeltä Aaron Digulla tuskastui tilanteeseen ja keräsi yhteen pohjalle tasaantuneet ajatukset siitä mitä AOSin vähintään tulisi olla.
Ryhmä tuli siihen tulokseen, että vähintäänkin pitäisi luoda AmigaOS 3.1 -yhteensopiva käyttöjärjestelmä ja vasta sen jälkeen olisi syytä katsella eteenpäin. AOS vaihtoi nimensä AROSiin ja matkan varrella puhe Amiga Replacement OS:stä on vaihtunut trendikkäämpään Amiga Research OS:ään. AROSin välietappi on edelleen sama: AmigaOS 3.1 -yhtensopiva käyttöjärjestelmä. Kehitystä on silti tapahtunut. 77% AmigaOS-funktioista on valmiina ja vain 15% täysin avoimena.
AROS-tiimi on siis toiminto kerrallaan ohjelmoinut AmigaOS:n ohjelmia ja ohjelmointirajapintoja Commodoren ohjelmointidokumenttien pohjalta uudestaan. Tuloksena on kokolailla AmigaOS:n kanssa yhteensopiva käyttöjärjestelmä, jossa ei ole tippaakaan alkuperäistä koodia ja jonka siten pitäisi olla laillinen etenkin Euroopassa, jossa jenkkilän ohjelmistopatentit eivät päde ja ohjelmistojen välisen yhteensopivuuden tavoittelulle on lain suoja. Amiga Inc. on antanut ymmärtää, että niin kauan kuin AROS pysyy ilmaisena, he eivät murise asiasta. Mukaan on tullut myös joitain toimintoja, joita AmigaOS:ssä ei ole, kuten erikoisen muotoiset ikkunat.
Myös AROSin tavoite on hioutunut tarkemmaksi. Tällä hetkellä tavoite on nelijakoinen:
- mahdollisimman yhteensopiva AmigaOS 3.1:n kanssa
- voidaan portata eri suorittimille, esimerkiksi Intel x86, PowerPC, Alpha, Sparc, HPPA jne.
- binääriyhteensopiva Amigalla ja lähdekoodiyhteensopiva muilla alustoilla
- toimii yksinään suoraan kiintolevyltä, emulaationa toisen käyttöjärjestelmän ikkunassa tai kirjastona, jonka avulla voi tehdä natiivisovelluksia AmigaOS:n ohjelmointimenetelmin
Kirjoitushetkellä AROSin tekijöiden lista oli 178 nimeä pitkä. Tiimi käyttää kehitystyöhön Internetiä, esimerkiksi Source Forgea. Kuka tahansa on tervetullut ottamaan projektiin osaa ja AROSin lähdekoodi on saatavilla Mozillan lisenssiä muistuttavalla avoimen lähdekoodin APL-lisenssillä. AROSin lähdekoodia voi käyttää lisenssiehtojen mukaisesti myös omissa projekteissaan, ja kuten ylhäällä mainitsinkin, muutamat tahot ovat näin jo tehneet.