Tornin osto käytettynä olisi ollut hyvä vaihtoehto, koska olin sellaisen joskus nähnyt myytävän 300 markalla Keltaisessa Pörssissä. Amigan torneja tosin myydään todella harvoin, eli se siitä vaihtoehdosta. Tornin tekeminen itse oli viimeinen vaihtoehto. Tornin mallia miettiessäni mieleen tuli MikroBitissä muutamia vuosia sitten ollut Octekin mainos, jonka kuvassa oli suurinpiirtein samanlainen torni kuin Power Tower.

Kaivoin vanhat Bitit esille ja etsin kyseisen ilmoituksen. Ilmoitus oli Octekin maahantuojan BTMikron. Ilmoituksessa oli myös nettiosoite (www.btmikro.com), jonne surffasin. Selasin verkkokaupan läpi ainakin pariin kertaan, mutta Octekin kloonitornia sieltä ei löytynyt. Selasin takaisin pääsivulle, ja huomasin linkin uusiin sekalaisiin tuotteisiin, joita verkkokauppaan ei ollut vielä lisätty. Kotelot-kohdasta löytyi Octekin midi- ja täystornikotelo. Täyskotelon hinta on 990 mk ja siitä löytyy viisi 5,25" paikkaa, ja kyseinen torni on siis identtinen Power Towerin kanssa. Ostin kuitenkin miditornin, koska mitään mammuttitornia en tarvitse. Miditorni on yhtä 5,25" paikkaa matalampi ja noin 5 cm kapeampi kuin täyskotelo. Tornin hinta oli 490 markkaa. Ei ihan halvimmasta päästä, mutta varmasti laadukas.

Kotelo saapui nopeasti parissa päivässä. Nostettuani kotelon paketista huomasin, että kaikki etupaneelin napit olivat violetteja! Napit voi kyllä maalata, jos halutaan ihan täysin ulkoisesti samanlainen torni kuin Power Tower. Tornin työstäminen vaatii tarvikkeita ja työkaluja. Näitä ei välttämättä joka taloudesta löydy, joten ei sitten lähdetä ostamaan, ellei todella ole kiinnostunut asiasta ja muutenkin omaa tee-se-itse-miehen tai -naisen vikaa.

Tornista irtoavat kaiki muoviosat, joten ne on hyvä ottaa pois ennen tornin työstämistä. Ensimmäisenä vaiheena on kotelon takalevyn suunnittelu. Paras vaihtoehto on sahata koko vanha takalevy pois ja jättää jäljelle vain raamit. Sahaamiseen kannattaa käyttää pistosahaa. Sahaamisessa on hyvä olla kaveri apuna, koska pistosahaa on vaikea hallita yhdellä kädellä. Ja otetaanpa vielä huomioon, että sahataan metallia.

Emolevylle on tehtävä oma levy, joka on sekä uusi takalevy että levy, johon emo tullaan kiinnittämään. Tähän levyyn myös porataan tai sahataan porttien reiät. Porttien reiät saa hyvin piirrettyä käyttäen apuna esim. Infinitiv-kotelon emolevykehikkoa. Mutta sitähän on vaikea käyttää, jollei kehikkoa ole, joten porttien reikien piirtämisessä levyyn voi käyttää vaikkapa pöytämallisen A1200:n koteloa jäljentämällä portit paperiin ja tekemällä siitä kaava. Levy, jossa emo on, saadaan tuettua tornin pohjaan tekemällä kulmakappale, joka kiinnitetään pop-niiteillä tornin pohjaan. Näin levy ei pääse heilumaan sivusuunnassa.

Emolevyn sovittamisen kanssa tulee ongelmia, koska muuntaja on tiellä. Tähän löytyy helppo ratkaisu: käännetään muuntaja pystyyn, ja näin tilaa jää turbolle vielä enemmän kuin Infinitiv-kotelossa, jossa turbon muistit hankasivat (ihan tosi) muuntajan kylkeen. Emolevy ei saa olla suoraan kosketuksessa metalliin, ettei tule oikosulkuja, jotka melkein varmasti hajottavat emolevyn. Siksi sitä voidaan nostaa noin sentin verran pellistä käyttämällä ruuvien välissä vaikkapa muoviputken palasia.

Siirryttäessä tee-se-itse-tekniikalla pöytämallista tornimalliin joudutaan ostamaan näppäimistöinterface, jonka avulla voidaan käyttää esim. PC-koneiden PS/2-näppäimistöjä. Tässä tapauksessa Infinitiv-näppisinterface oli paras ratkaisu, koska sellainen jo minulla oli ja näin ratkaistiin myös virtaongelma. Interfaceja saa esim. Gentle Eyeltä. Levykeaseman osala on kaksi vaihtoehtoa. Voi käyttää koneen vanhaa levykeasemaa, mutta tässä tapauksessa tornin etupaneelista tulee ruma ilman levarin maskia. Sopivan maskin saattaa löytää esim vanhasta lisälevarista. On myös mahdollisuus ostaa Kylwada, jolla Amigassa voi käyttää PC:n levykeasemia ilman lisäsoftaa tai hardware hackia. Kylwadaa myy Gentle Eye. Poraamalla levyyn muutaman ylimääräisen reiän, sai Infinitiv-tornin näppisinterfacen siihen suoraan kiinni. Näin vältetään liimapatentit eikä tarvitse hajottaa mitään.

Yhteenvetona voisi sanoa, että hommaahan tässä on, mutta kustannuksissa päästään kyllä halvemmalla kuin ostamalla tai tilaamalla Amigan oma Power Tower. On myös hyvä muistaa, ettei homma onnistu ilman muutamaa erikoistyökalua, kuten pistosahaa ja ruuvin kierteiden tekotyökaluja. Myös materiaalien hankinta saattaa olla hankalaa. Yleisenä varoituksena on, että näissä hommissa saattaa hajottaa koneensa. Ennen tornin käyttöönottoa kannattaa imuroida se hyvin, ettei metallipöly vedä emoa oikosulkuun.

Tarvikkeet:

• pistosaha ja metalliteriä
• rautasaha ja viiloja
• rälläkkä hiomaterällä
• kierteidentekovälineet
• porakone ja teriä
• pop-niittipyssy ja niittejä
• levy sähkösinkittyä 0,75-millistä peltiä
• ruuveja