Kun tämä kohtalaisen tuoreelta vaikuttanut avaruusräiskintä näkyi olevan myytävänä halpapelinä, niin mitenpä olisinkaan voinut vastustaa kiusausta. CD-R-kiekon heittäminen romppuasemaan sai kuitenkin aikaan varsin kirjavan sarjan ilmeitä pelaajan kasvoille.

Heti alussa kävi selväksi, että pelin kimppuun pääsee vasta keksittyään, miten sen saa käynnistymään ilman rompulla olevaa, hiukan lyhytnäköisesti suunniteltua käynnistysohjelmaa. Peli nimittäin haluaa ehdottoman välttämättä tehdä koneesi muistiin oman pienen RAD-levykkeensä ja sitten resetoida koneen, jotta se boottaa RAD:ltä. Moinen temppu vain ei toimi lainkaan turbokorteilla, joiden Fast-muistiin ei voi tehdä resetin kestävää ja boottikelpoista RAD-asemaa. Auts!

Kaiken huipuksi peli tekee RAD-asemalle Startup-Sequenceen käskyrivin "mount cd0:". Se ei tietenkään toimi, jos koneen CD-asema on kytketty ohjaimeen, joka ei asennu Autoconfigin avulla systeemiin, vaan vaatii oman ajuriohjelmansa ajamisen ensin. Hetken aikaa pelin tiedostoja pähkäiltyäni sain kuitenkin selville, että koko ongelman voi kiertää tekemällä pelille itse oman pienen skriptin, jolla se käynnistyy ilman resetointia tai muita temppuja:

cpu nocache ;(tarvitaan 060:lle)
assign Starfighter: hd3:Star
cd Starfighter:starfighter/
executeable

Skripti olettaa, että peli on asennettu kiintolevylle osiolle hd3:, hakemistoon Star. Vaihda niiden tilalle hakemiston oikea nimi ja sijainti omalla koneellasi. Huomaa, että pelin sisältävän hakemiston on jostain kumman syystä oltava levyn juuressa, tai käynnistys päättyy virheilmoitukseen "executeable failed: 'file not found'". Lisävaatimus pelin toimimiselle on, ettei koneen käynnistysosio saa olla kirjoitussuojattuna. Pelin saa toki halutessaan toimimaan myös suoraan rompultakin, silloin pitää vain yo. skriptistä jättää assign-käskyrivi pois.

Ainakin omassa koneessani kokeiltaessa 1,7 megaa vapaata Chip-muistia riittää pelille mainiosti, vaikka RAD-käynnistys on laitettu peliin vain jotta se saisi koko 2 megan Chipin käyttöönsä. Kuten Chip-vaatimuksesta jo voikin arvata, peli toimii ainoastaan PAL/NTSC-näyttötilassa, eikä ModePro tehoa siihen.

Asennus tapahtuu guide-ohjetiedoston mukaan käynnistämällä rompulta ohjelma "Install to HDD", mutta oikeasti sen nimi onkin "full_install". Lisäyllätyksenä se ei teekään pelille omaa alihakemistoa kuten luvataan, vaan kopioi vain rompun sisällön sellaisenaan suoraan valittuun kohdehakemistoon. Pelin mukana toimitettavalla patch-levykkeellä on kyllä korjattu guide, mutta asennus on jo tehtynä siinä vaiheessa kun patch-levykkeen sisältöä ollaan kopioimassa pelihakemistoon vanhojen tiedostojen päälle.

Peli vaatii takakannen mukaan vähintään 20 megaa kiintolevytilaa, mutta se lienee käytännössä varattu tilannetallennuksia varten. Ilman tilannetallennuksia rompulta pelattaessa peli sijoittaa alle kilotavun verran tavaraa s-hakemistoon. Täysasennus puolestaan verottaa kiintolevyä noin 150 megaa. Periaatteessa pelin voisi siis ehkä saada toimimaan rompulta vaikka jopa kiintolevyttömällä koneella, kunhan muistia on riittävästi, käynnistyskorpulla on CD-ajurit ja muutama kilo vapaata tilaa, eikä pelitilannetta yritetä tallentaa.

Vaikkei tämän 1998 valmistuneen eepoksen avulla odottanutkaan pääsevänsä vastaavan ajankohdan yleisen laatutason mukaiseen pelimaailmaan, ei lievältä pettymyksen tunteelta voi silti välttyä. Onneksi sitä ei ole yritettykään tuoda vaativille pelimarkkinoille täysihintaisena tuotteena, vaan ostaja saa suurin piirtein shareware-laatua shareware-hinnalla.

Aluksensa ohjaamoon istahtavaa pilottia odottaa C64-tasoiselta näyttävä pinnoittamaton polygonigrafiikka muutamalla värillä. Piiloviivojen/polygonien poisto ei oikein aina toimi kunnolla, ja joissakin tilanteissa alusten läpikin voi lentää. Aluksen laseraseiden säteet ovat vain punaiset, ruman sahalaitaiset viivat, joista jää pätkiä hetkeksi näkyviin ruudulle aluksen kääntyessä. Ilmeisesti piirtorutiinien suunnittelu on jäänyt siltäkin osin puolitiehen. Sekoilut saattoivat tietysti osittain johtua myös koneeni "liian modernista" (hih) prosessorista.

Peli latailee lisää dataa levyltä pelaamisen aikanakin, joten asemasta ja ohjaimesta riippuen saattaa toiminnassa esiintyä nykimisiä tai jopa suoranaisia sekunnin tai parin pysähtelyjä, ja vieläpä melko yhtenään. Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että muistia oli käytettävissä 32 megaa, jonka luulisi riittävän moiselle tekeleelle ilman välilatailujen tarvetta. Pikavilkaisu pelimoottorin "executeable"-tiedostoon paljastaa Amosin palvelleen pelin kehitysympäristönä. (Onkos jopa tuohon tiedostonimeenkin saatu mahtumaan kirjoitusvirhe, vai kuvittelenko vain? :-)

Pelin 3D-rendatut välianimaatiot ovat erillisinä iff-kuvasarjoina omissa alihakemistoissaan. Kuvissa on 64 väriä (extra halfbrite -tila) tarkkuudella 320 x 224 pistettä, joten niitä on helppo katsella esim. Deluxe Paintilla. Sen avulla ne muuten on levyllä olevaan muotoon tallennettukin, ainakin päätellen yhden kuvan mukaan eksyneestä ikonitiedostosta, jossa kuvan oletustyökaluna on DpaintIV. Animaatioiden värien käyttö ja 3D-objektien muotoilu voisivat olla parempiakin, mutta ikävin kokonaisuutta pilaava asia on, että isojen alusten pinnoitteeksi on valittu suorastaan koomiset tekstuurit. Alukset näyttävät lähinnä ruskeilta pahvilaatikoilta, joihin on piirretty mustalla tussilla verkkomaisia pintakuvioita. A500:n ECS-grafiikka pystyisi kyllä parempaankin, kuten joidenkin muiden pelien introanimaatiot todistavat.

Äänimaailmaa koristamaan on valittu sinänsä ihan siedettävät musiikit, mutta ne käyttävät heikkolaatuisia sampleja, jotka ovat jotenkin ohuita, melkein kuin ne olisi äänitetty puhelimen luurista. Sama linja jatkuu itse pelin äänisampleissa, jotka eivät oikein vakuuta, vaikka asiansa ajavatkin.

Peliä ohjataan joystickilla tai nuolinäppäimillä, tosin alkuvalikoissa jostain ihmeen syystä vain joystickilla. Alussa vastaan tulevassa aluksen valinta- ja varusteluruudussa ei pahemmin ole toimintojen ohjeita näkyvillä. Ensin valitaan alus ohjainta sivusuunnassa kääntelemällä, sitten ostetaan alukseen aseistusta ja tehoa, ja lopuksi yritetään naputella epätoivoisesti alaspäin, jotta saataisiin sattumanvaraisesti ilmestyvä "fly" -mahdollisuus tulemaan ruutuun ja päästäisiin jatkamaan itse peliin. Seuraavaksi päästään huonosti piirrettyyn "briefing"-käskynjakoon, jota ei voi nopeuttaa tai keskeyttää, vaan sama animaatio on katseltava joka kerta uudestaan läpi. Tehtävän ohjeet myös puhutaan, jos nyt äänestä sattuu saamaan selvän (ja osaa englantia). Lisäpuhetta peliin tuovat vihollisten insult-huhuilut radiolla.

Pelimoottori pyöriskelee aivan liian nopeasti testikoneen 68060:lla. Oma alus saa jatkuvia osumia ja vihollinen pörrää ympärillä kuin ampiainen tutkassa, joten siihen on mahdoton tähdätä, saati sitten osua edes vahingossa. Pelin testaaminen ja harjoittelu olivat mahdollisia vain huiputuksen (God-moodin) avulla. Isoihin aluksiin toki osuu helpommin, ne eivät juuri liiku. Peliä voi helpottaa lisäämällä käynnistysskriptiin rivin "cpu nocache", mutta oikeastaan toimintanopeuden kalibrointi kuuluisi pelimoottorin tehtäviin eikä käyttäjän huoleksi.

Tutkasta puheenollen, se on pelkkä ruudun laitaan grafiikan päälle sijoitettu ympyrän muotoinen alue, jossa oma alus ja vihollinen näkyvät pisteinä. Jep... Kaksiulotteinen tutka, kolmiulotteista avaruustaistelua varten! Olisivat nyt edes vaivautuneet tekemään Elite-tyylisen tutkan, jossa viistoasentoon piirretyllä 2D-pinnalla pisteinä näkyvien alusten paikat ylä/alasuunnassa esitetään käyttämällä pystyviivoja, joiden pituus kertoo kohteiden poikkeaman kyseisestä tasosta.

Kokonaisuutena Starfighterin keskeneräinen toteutus laimentaa peli-iloa siinä määrin, ettei sitä taida tulla kovinkaan usein maaniteltua käynnistymään. Ei sillä, etteikö A500-tasoisille peleille voisi yhä olla kysyntää tai etteikö tästä jonkin verran hupiakin voisi saada, sillä ainakin periaatteessa pelin pitäisi olla laaja ja sisältää paljon puuhastelua. Jos mielenkiinto olisi riittänyt tarkempaan tutustumiseen pelin sisältöön, olisi juonesta ja lukuisista tehtävistä voinut ehkä löytyä jonkin verran imua. Starfighterin tekemiseen on selvästikin käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa, joten harmittaa ettei työtä jaksettu viedä ihan loppuun asti. Tasokkaammalla loppuhionnalla kuorrutettuna peli olisi voinut olla melko hyväkin.