Etusivu

Hyvää uutta vuotta amigistit! Vuosituhat on viimein vaihtunut useimpien laskutapojen mukaan. Tällä kertaa vuoden vaihtuessa jätettiin taakse muutakin kuin laskutapakriitikkojen vanha vuosituhat. Commodoren konkurssin tuhkista vuonna 1995 maineeseen noussut Amiga-kansan feeniks, Petro, jättää Amigan sparraamisen nuorempien käsiin.

Amiga Deutschlandin (ex-Amiga International, ex-Amiga Technologies) johtaja Petro Tyschtschenko ilmoitti viime vuoden lopulla jäävänsä Amigalta eläkkeelle. Petro kertoi lyhyessä tiedotteessa Saksan toimistojen sulkevan vuoden vaihteessa ovensa Escomilta perittyjen Classic Amiga -varastojen viimein huvettua. Petro itse jatkaa alasajoa vielä maaliskuulle, mutta virallisesti Saksan toimistot suljettiin vuoden vaihteessa. Merkittävä kappale Commodoren jälkeisessä Amiga-historiassa on tullut päätökseen.

Tiedote ei varsinaisesti yllättänyt, mutta pysäytti silti hetkiseksi. Olin pistänyt merkille Bill McEwenin johtaman Amiga Inc.:n uuden PR-politiikan (jonka mukaan McEwen on yksin yrityksen puhemies) käytännössä sulkeneen Petron entisestä roolistaan käyttäjäryhmien ahkerana tukijana. Petroa nähtiin enää kaksilla messuilla Yhdysvalloissa McEwenin seurana sekä Intiassa, jossa hän teki bisnestä Classic Amigoilla. Poissa olivat vierailut käyttäjäryhmätapaamisissa ja pikkutapahtumissa.

McEwen ei itse ehdi joka paikkaan, joten käytännössä tämä merkitsi sitä, että Amiga on kuluneen vuoden aikana osallistunut vähemmän ja USA-keskeisemmin Amiga-yhteisön toimintaan. Sivusin aihetta sähköpostinvaihdossa McEwenin kanssa taannoin ja tiedän, että hän kyllä jollain tasolla tiedostaa tilanteen - ehkäpä Petron jättämä aukko paikataan ajan myötä, ainakin McEwenin Australian vierailu oli askel oikeaan suuntaan (nähtäväksi jää, ehtiikö Bill joskus Suomeen). Tilanne oli kuitenkin jo kauan ennen Petron ilmoitusta se, että hänet oli ajettu viime vuosien roolistaan Amigan maskottina kai lähinnä tyhjentämään Amigan varastoja.

Tässä valossa, ja kun vielä huomioidaan Petron osakkuus Intiasta ohjelmistotyövoimaa välittävässä yrityksessä, on sangen todennäköistä, ettei kysymys ollut pelkästään eläkkeelle jäämisestä. Sinänsä ymmärrän hyvin McEwenin tarpeen keskittää yrityksen julkisuuskuvaa (tosin nykyisellään se vaatisi kyllä paljon lisätyötä), mutta on sääli, ettei Petron potentiaalia eräänlaisena cheerleaderina osattu enempää hyödyntää. Kun uusi Amiga keskittyi rakentamaan bisnestään rapakon takana, Petro taisi jäädä ulkopuoliseksi.

On todellakin sääli, ettei uusi Amiga ymmärtänyt Petron potentiaalia. Olen kuullut loputtomasti heittoja Petron heikosta tekniikan ymmärryksestä, vihjailuja huonoista ratkaisusta liikejohtajana - ja uskon että useimmissa niistä on jotain perää. En jaksa uskoa, että Petron oikea paikka koskaan olisi ollut johtamassa Amigan globaalia strategiaa ja vetämässä käyttöjärjestelmän kehitysprojektia. Sen sijaan viime vuosien aikana hän ehti osoittaa rautaisen kykynsä välittää, nostaa tunnelmia ja tukea - meitä.

Petro oli ja tulee varmasti pitkään olemaan yksi merkittävimmistä hahmoista Amigan historiassa. Ei pelkästään siksi, että hän auttoi nostamaan Amiga-yrityksen Commodoren konkurssista ja piti sitä edelleen pystyssä läpi Escomin konkurssin ja Gatewayn päättämättömyyden, vaan siksi, että hän onnistui ennennäkemättömällä tavalla iskemään kiinni siihen kultasuoneen, jota on Commodoren konkurssin jälkeen kenties useimmiten siteerattu yhdeksi Amigan syvimmistä olemuksista - meihin.

Yhteisö, käyttäjät, millä nimellä meihin sitten halutaankin viitata, ei tietenkään ole se merkittävin syy, josta Amiga muistetaan. Totta kai se Amiga-juttu alunperin oli nimenomaan loistava teknologia. Parhaat pelit, parhaat ohjelmat, paras käyttöjärjestelmä. Yhteisössä kyse on enemmänkin Commodoren jälkeisestä ilmiöstä, jossa vaille emoyhtiön turvaa ja suuntaa jäänyt Amiga on joutunut tukeutumaan sekalaiseen käyttäjäjoukkoon, joka on vaikean paikan tullen onnistunut hämmästyttävällä tavalla pitämään yhtä.

Ja kun uudesta teknologiasta kinasteltiin muualla, Petro otti yhteisön työmaakseen ja teki kerrassaan loistavaa ruohonjuuritason työtä. Voimme olla monta mieltä kaikista niistä markkinakikoista, joita Petro hyödynsi - AmiCola ei varsinaisesti ollut hyvää, Boing-bokserit lähinnä naurattivat ja Annexin musiikistakin oltiin monta mieltä - mutta silti kuvat Petrosta jakamassa Amiga-mainoskrääsää luoja tietää minkä maalaisten Amiga-käyttäjien keskellä pitivät mielialaa yllä, kun Amigan tulevaisuus oli kyseenalainen.

Ja ehtihän se Petro koskettaa meidän suomalaistenkin elämää. En ole koskaan tainnut tarpeeksi kiittää Broadline Oy:n Seppo Virtasta käyttäjäryhmämme ensiesittelystä (ilmeisesti faksitse) Petrolle keväällä 1997. Kiitos, Seppo. Sen seurauksena Petro lähetti meille tervehdyksen ja ehdotti vierailua, joka sitten toteutui vuotta myöhemmin Saku 98:n merkeissä. Saku 98:n kokoisen tapahtuman järjestäminen oli muutenkin askel tuntemattomaan, mutta Amigan johtohahmon vierailu Saksasta lisäsi muutaman ämpärillisen perhosia vatsaan.

Petro teki kuitenkin itse vierailustaan meille helpon. Mies oli hyvin käytännönläheinen, mielellään yksi porukasta, ja koko homma sujui kuin omalla painollaan. Vierailun ensimmäisenä iltana illastimme Janne Pikkaraisen ja Petro Tyschtschenkon kanssa Sokos Hotel Vantaan ravintolassa (sieltä myös yllä oleva kuva), ja siitä illasta jäi monta hauskaa muistoa. Oli epätodellista kuunnella Petron juttuja VIScorpista, ESCOMista ja kaikista niistä Amiga-historian vaiheista, joita olimme seuranneet webin ja lehtien otsikoista.

Kaikki varmasti muistamme lämpimästi Petron vierailun Saku 98 -tapahtumassa. Petro oli pienentyneessä Amiga-yhteisössä maailmanluokan hahmo, jonka lähes kaikki tunsivat nimeltä
ja jonka saapumista Suomeen eivät jotkut edes uskoneet, ennen kuin näkivät miehen Heurekan käytävillä. Vähän vaikeahan sitä oli itsekään uskoa, sillä Suomessa ei oikein ollut totuttu siihen, että Amigan emoyhtiö kiinnittäisi meihin erityistä huomiota.

Puolitoista vuotta myöhemmin, Saku 99:ssä, Petro ei päässyt Jim Collasin eron vuoksi Suomeen saakka, mutta Saku 99 muistetaan erityisesti niistä lukuisista Amiga-lahjoista, joita hän meille lähetti. UPS toimitti Amigalta Suomeen kolme isoa pahvilaatikollista ja pari pienempää pakettia Amiga-tavaraa - kaikki jaettavaksi Suomen Amiga-käyttäjille. Eivätkä tapahtumavieraiden hymyt valehtele. Petro Tyschtschenko myös soitti tapahtumaan ja selvästi liikuttuneena pahoitteli poisjäämistään.

Ennen Saku 98:aa kaikki tämä olisi ihmetyttänyt minua suuresti, mutta jälkiviisaasti ja etenkin huomattuani, millaisen aukon Amiga-yhteisöön Petron hiljaisuus uuden Amiga-johdon myötä on jättänyt, en enää ihmettele lainkaan. Jos olisin tiennyt, mikä Petro on miehiään ennen Saku 98 -kutsun lähettämistä, en koskaan olisi edes epäillyt sitä, vastaako hän siihen myöntävästi. Petro yksinkertaisesti otti "elämäntehtäväkseen" pitää huolta siitä, että Amiga-yhteisö pysyy vetreänä. Ja Petrolle me täällä Suomessa olimme konkreettisesti osa tuota yhteisöä, emme vain joku marginaalipoppoo pohjoisessa.

Moni on sittemmin todennut, mukaan lukien Amigan nykyjohto, kuinka tärkeä Amiga-yhteisö on ollut Amigan taistelulle olemassaolostaan. Se tulee myös näyttelemään ratkaisevaa osaa Amigan yrityksessä palata markkinoille. Mutta, lainatakseni erästä toista kuuluisaa herraa, "there is a difference between knowing the path, and walking the path." Petro todellakin käveli tuota polkua tavalla, jota emme välttämättä tule enää näkemään. Ja vaikka kuinka olen iloinen siitä, että Amiga tekee nyt paluuyritystä teknisin meriitein, jään kaipaamaan sitä jotain, mitä Petro toi harrastukseemme.

Petro kertoi jo Saku 98:aa edeltäneellä illallisella etsivänsä työlleen jatkajaa. Hän teki pitkän päivätyön Amigalla, joten hänen päätöksensä jäädä eläkkeelle ei yllättänyt. Toisaalta se, liittyykö tuohon päätökseen enemmän kuin mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää, on melko lailla toisarvoista. Itse en kyllä yllättyisi lainkaan, vaikka näkisimme Petron vielä jossain roolissa liike-elämässä, mutta niin tai näin, Petro lähtee jättäen jälkeensä uuden alun. Hän oli Commodoren jälkeen mukana yrittämässä useaa sellaista, ja suunnitelmien mennessä mönkään jatkoi sitä minkä osasi parhaiten, roikkui mukana ja raahasi meitä muita perässään.

Siitä ja monesta hauskasta muistosta Petro ansaitsee kiitoksemme. Nyt on muiden vuoro onnistua tai epäonnistua. Ettei kiitos jäisi pelkäksi maininnaksi Saku-lehden sivuilla, lähetimme loppuvuodesta Petrolle kirjeen. Keräsimme kirjeeseen Suomen Amiga-käyttäjät ry:n entisten ja nykyisten aktiivijäsenien allekirjoituksia ja onnentoivotuksia sekä viestejä Amiga-käyttäjiltä kaikkialta Suomesta. Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte tähän lähtiäistervehdykseen.