Etusivu

Tervehdys, Sakun lukijat!

Katselin monen muun tavoin olympialaisten aikaan MTV3-kanavalla pyörinyttä Bond-leffaputkea. Oli sangen ilahduttavaa nähdä kymmenien vuosien elokuvakehitys kiteytettynä parin viikon telkkarisarjaksi. Vaikka Bondeista Moore ja Brosnan ovat tyyliltään ehkä eniten mieleeni, yksi erityisesti ajatuksia herättänyt yksityiskohta oli Sean Conneryn pätkittäinen ura Bondina.

Tämä legendaarinen alkuperäis-Bondhan kieltäytyi jatkamasta elokuvan Elät vain kahdesti jälkeen. Välissä ristiriitaisia arvioita saanut Lazemby hurjasteli yhden pätkän verran, kunnes Connery palasi kuvioihin vielä kerran, takuulla viimeisen kerran elokuvaan Timantit ovat ikuisia. Kun sitten 80-luvun alussa pistettiin varjo-Bondia kasaan, niin kukas muu kuin Sean Connery palasi rooliinsa 13 vuoden tauon jälkeen elokuvassa, jonka englanninkielinen nimi kuvastaa tilanteen ironiaa suomennostaan paremmin: Never Say Never Again eli suunnilleen "älä koskaan enää sano ei koskaan".

Maailmasta löytyisi varmasti parempiakin esimerkkejä tästä omituisesta kiertokulusta, mutta tuo ajankohtaisena kiinnitti jälleen kerran huomioni myös tähän eriskummalliseen juoksupyörään, jota Amigaksi kutsutaan.

Vuoden 1993 jälkeen on Amigan pelastajaksi uumoiltu milloin Commodoren AAA:ta, Escomin Walkeria, Power Amigaa, VIScorpin härveleitä, BoXeRia, Gatewayn MCC:tä jne. Commodoren konkurssin jälkeen ostin PC:n ja sanoin itselleni että se siitä. Jokin kuitenkin houkutteli mukanaan ja sai uskomaan kun Escom osti Amigan. Laajentelin Amigaa ja pysyin mukana kuvioissa. Kun Escom meni konkurssiin, se oli taas - se siitä. Suomen Amiga-käyttäjät ry:kin otti näihin aikoihin pahasti takkiinsa.

Kun Gateway osti Amigan, näytti oikeasti hetken aikaa hyvältä ja Jim Collasin myötä vieläkin paremmalta. Itse asiassa asiat näyttivät niin hyvältä että varovaisemmaksi muuttuneesta asenteestani huolimatta taisin jopa uskoa että jotain hyvää tästäkin seuraa. Kun sitten Collas lähti ja suunnitelmat Amigan suhteen heitettiin romukoppaan, jäi käteen OS 3.5 ja viimeinkin olin hiljalleen valmis allekirjoittamaan monelta suunnalta tulleet kommentit: "Amiga on sitten viimeinkin kuollut lopullisesti".

Samalla varmistuin päätöksestäni vetäytyä Suomen Amiga-käyttäjät ry:n toiminnasta. Tuo päätös oli tehty ennen viime syksyn dramaattisia tapahtumia, mutta tunne "ei enää koskaan" sai niistä roimasti lisäpuhtia.

Vaan eikös se pyörä lähtenyt pyörimään taas vuosituhannenvaihteen jälkeen. Joukko entisiä Gatewayn työntekijöitä osti Amigan ja alkoivat pystyttämään pääomasijoittajien rahoilla uutta Amiga-firmaa. Sekavasta alusta huolimatta uusin luku Amigan historiassa on salakavalasti onnistunut jälleen kerran ujuttautumaan jollain tasolla ihon alle ja alkanut kutittamaan. Seuraavan sukupolven kehitysympäristö Amiga Software Development Kit on jo julkaistu ja uutta konetta lupaillaan alkuvuodeksi... Josko "se" nyt tapahtuisi?

Ja mitä yhdistystoimintaan tulee, hallituksesta olen onnistunut pysymään poissa itselleni tekemäni lupauksen mukaisesti - eikä vähiten siksi että uudesta hallituksesta löytyy niin osaavia ja ahkeria ihmisiä. Mutta tässä sitä kuitenkin sorvataan juttuja Sakuun, avustetaan tapahtumien järjestämisessä (puuhastelin mm. pikkujoulujen ja vuosikokouksen eteen melkein yhtä paljon kuin aktiiviaikoinanikin) ja tehdään kaikkea sitä mistä niin kovasti yritin päästä eroon, mielestäni urakkani tehneenä...

Never say never again?

Nyt kun samalla seisomme yhdistyksemme historiallisen median, levyke-Sakun lopun kynnyksellä (lue muistokirjoitukset toisaalla lehdessä), noin viisi vuotta asiasta tehdyn periaatepäätöksen jälkeen :-), lienee vain oikein hakea perspektiiviä edellä kuvailemaani kiertokulkuun mm. aikaisempien Saku-numeroiden sivuilta. Mitä kaikkea sitä onkaan tullut sanottua...

Sakussa #9, marraskuussa 1994, julkaistiin aikaisemmin AmigaGuide-Sakussa julkaistu, orkesteroimani Amiga-käyttäjien keskustelu eräässä silloisessa monilinjaisessa Amiga-purkissa. Käytin kesäkuisessa keskustelussa AAA:n puolesta mm. seuraavan puheenvuoron, uskon herättyä ajatukselle, että uusi rahoittaja pelastaa Commodoren.

"Eikö kohtuullisen hyvät äänet ja grafiikat riitä kotikoneelle kun kaiken päällä leijuu erinomainen käyttöjärjestelmä? AAA voi hyvinkin tarjota grafiikkaominaisuudet ja nopeutta joilla toteuttaa DOOM, uudet äänipiirit ovat varmasti hyvät ja käyttöjärjestelmä entistä parempi. Kyllä näillä eväillä voidaan vielä kotikoneiden sarallakin rynnistää. Mutta se suuri mutta onkin, saadaanko AAA-piirisiä Amigoita koskaan julkaistua."

Laskettakoon osa nuoren iän piikkiin, mutta uudelleen herännyt usko tuntui siirtävän vuoria, kuten vielä voimakkaammin saattoi havaita Commodoren konkurssia käsitelleessä AmigaGuide-Sakun numerossa neljä, toukokuussa 1994, kerroin että Commodore ei olekaan täysin konkurssissa:

"Filippiineillä sijaitseva tehdas on ollut kohta kuukauden suljettuna, mutta tuotannon lupaillaan jatkuvan pian, kunhan yrityksen uudelleen-organisointi on valmis. Commodore Germany on vahvistanut tiedon Aasialaisen yrityksen tarjoamasta rahoituksesta tai mahdollisesti oikeuksien ostamisesta Amigaan. Kyseisen yrityksen nimi on neuvottelujen ajan salainen, mutta arvauksia on varsin runsaasti esitelty Samsungin suuntaan."

Tammikuussa 1995 Saku #10 toi mukanaan huhumyllystä kantautunutta saalista koskien Commodoren myyntiä. Äänekkäitä pelureita olivat tuolloin CEI ja Commodore UK.

"Commodoren myynti on edelleen kesken. Viimeisimpien tietojen mukaan Creative Equipment International (CEI) on iskenyt pöytään suurimman tarjouksen ja muut odottelevat konkurssipesän vastausta. Tarjous joko hyväksytään, jolloin CEI saa täydet oikeudet Amigaan ja puoli vuotta kestänyt kilpajuoksu on ohi, tai muille annetaan vielä kerran mahdollisuus pistää paremmaksi. Commodore UK väittää tilannetta hieman toiseksi, joten mikään ei ole vielä aivan varmaa. Molemmat osapuolet, CEI ja Commodore UK, ovat luvanneet jatkaa Amigan valmistusta ja jatkokehittelyä oikeudet saatuaan."

Sakussa #11, maaliskuussa 1995, oli tilannetta seurailtu jo vuoden verran ja kirjoittamisen sävykin alkoi olla hieman piikikkäämpi. Aloitin uutisointini aiheesta seuraavin sanoin:

"Commodore, muistatteko? Ehkä joskus hamassa menneisyydessä olet kuullut tämän nimen. Niin, sehän oli myynnissä vajaa vuosi sitten? Kyllä, se oli ja on edelleen."

Vain kaksi kuukautta myöhemmin Amiga-maailma ei ollut enää entisensä, sillä vuoden kestänyt jahkailu Commodoren myynnin suhteen oli yllättäen päättynyt saksalaisen Escomin ostettua Commodoren. Eihän kukaan Escomista ollut kuullut täällä päin, mutta pian tämä saksalainen PC-valmistaja alkoi tuntua pelastavalta enkeliltä. Sakussa #12 olin vielä suhteellisen varovaisissa tunnelmissa:

"Escom omistaa nyt lähes kaiken siitä, mitä Commodoresta on jäljellä, mutta esimerkiksi Filippiineillä sijaitseva tehdas ei kuulunut kauppaan. Escom kertoi yhteistyöstään kiinalaisten valmistajien kanssa (Tienjin Family-Used Multimedia) saadakseen uusia Amigoita kauppoihin parin kuukauden kuluessa (lehdistötiedote kertoi malleista A600, A1200 ja A4000). On odotettavissa, että Escom silti ostaa Filippiinien tehtaan varastoineen. Escom on myös palkannut useita entisiä Commodoren insinöörejä, ja suunnitelmissa on ensilausuntojen mukaan PowerPC-prosessorilla varustettu Amiga, mutta mitään teknisiä yksityiskohtia ei ole vielä lyöty lukkoon."

Escomin suunnitelmia seurattiin silmä tarkkana seuraavissa Saku-lehden numeroissa ja kehaistiinpa yrityksen poikkeavan aikaisemmista Commodoren myynnin aikaisista suupalteista sillä, että he keskittyivät tekoihin enemmän kuin sanoihin. Sakussa #13 käytin seuraavanlaisen puheenvuoron ja usko rahan voimaan oli melkoinen:

"Escom ei ollut tarjonnut edeltävinä kuukausina suuria lupauksia, mutta kun tosipaikka tuli eteen, vain he tuntuivat olevan tosissaan. Escom oli edustettuna huutokaupassa yhdentoista henkilön voimin: mukana olivat yrityksen pääomistaja, muutama muu tärkeä johtaja, useita lakimiehiä ja Escomin kiinalaisen yhteistyökumppanin edustajia. Lienee aivan selvää, että niin Commodore UK:n johto kuin myös CEI:n Alex Amor halusivat Amigan itselleen, mutta puheistaan huolimatta heillä ei ollut siihen varaa. Escom käytti lähes yhtä paljon rahaa pelkästään alkuvuoden mainoskampanjaansa Englannissa kuin Amigan ostamiseen. Mainoskampanjallaan Escom siivitti tietä ostamiensa Rumbelows-liikkeiden tilalle avaamilleen tietokoneliikkeille."

Saku #15 julkaistiin marraskuussa 1995 muutaman päivän myöhässä, jotta mukaan saataisiin Escomin prosessorijulkistus seuraavan sukupolven Amigalle:

"Viivytimme tätä Sakun numeroa muutamalla päivällä saadaksemme tiedon Amiga Technologiesin Kaliforniassa Video Toaster Expo -tapahtumassa julkistamista tulevaisuudensuunnitelmista Amigalle. Tärkein uutinen on ehdottomasti se, että Amiga Technologies valitsi Amigan RISC-prosessoriksi PowerPC:n (PPC 604)."

Myös Back for the future -iskulause ilmestyi ensimmäisen kerran näihin aikoihin ja mainittiin ko. Sakussa. Luovuin seuraavan numeron myötä Sakun päätoimittajuudesta ja keskityin ylioppilaskirjoituksiin ja kirjoittamaan MikroBittiin, sinnekin pääasiassa Amigasta. Escom julkisti Amiga Surfer -paketin ja vielä hieman pölynimuria muistuttaneen prototyypin Amiga Walkerista, mutta sitten saksalaisfirma alkoikin horjua. Heinäkuussa 1996, kirjoitin Saku-lehden numeroon 19 uudesta ostajakandidaatista VIScorpista sangen optimistiseen sävyyn:

"Mikä parasta, Amiga todellakin on Viscorpin markkinat - ei pieni päämarkkinoiden kanssa kilpailuasemassa oleva "hairahdus" kuten Escomin tapauksessa.

"Me arvostamme Amigaa." - Viscorp kesäkuussa 1996"

Mutta sitten Escom meni konkurssiin ja Viscorp-kaupat myttyyn, kun yritykseltä loppuivat rahat. Keväällä 1997 Gateway 2000 kuitenkin tuli ja osti Amigan, ja usko alkoi pätkittäin palautua. Näpertelin kasaan yhdistyksen uudet kotisivut keväällä 1997 ja kirjoitin 10.4. ensimmäisessä Viimeinen sana -kolumnissa seuraavaa:

"Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet. Amiga näyttää saavan pian uuden omistajan, Sakun organisaatioita on uudistettu ja oikeastaan vain lisää kirjoittajia kaivattaisiin, eikä kiintolevyrikko ole lannistanut toivettamme kunnollisesta WWW-palvelusta. Taas kerran uudessa osoitteessa yritämme uudelleen."

Onnistuneen ja rohkaisevan Saku 97 -tapahtuman jälkeen palasin väliaikaisesti Saku-lehden päätoimittajan rooliin ja aloitin 26. marraskuuta 1997 julkaistun Saku #23:n pohdiskelemalla pääkirjoituksessa mikä saa pysymään Amigan kelkassa:

"Loppujen lopuksi kaikkein parasta Amigassa on mielestäni kuitenkin sen ympärillä pyörivät ihmiset. Ihminen on sittenkin siinä määrin laumaeläin, että hän hakeutuu mielellään kaltaistensa joukkoon. Mutta eikö sitten olisi loogisempaa ostaa se yleisin kone ja tuntea kuuluvansa siihen suureen joukkoon? Ehkä, mutta minä en ainakaan vielä yli kolmen vuoden PC:n omistuksen jälkeen ole tuntenut minkäänlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta."

Myös uskoa PC-valmistaja Gatewayn suunnitelmiin tuntui riittävän, vaikka vain vähän aikaa sitten oli Viscorpin parhaaksi puoleksi arvioitu yrityksen PC-taustan puute:

"Gateway 2000 on lupautunut maksamaan Amigan laskuja varsin avokätisesti. "Gateway on pankkimme", kuten Amiga Internationalin presidentti Petro Tyschtschenko asian ilmaisi. Rahoitus sisältää myös miljoonaluokan mainostusbudjetin. Amigan kehittelyosastolla puolestaan väännetään parhaillaan kolmen vuoden kehityssuunnitelmaa, jolla Amigan teknologia saadaan ajan tasalle ja ohi kilpailijoista. Computer '97:ssa tarkkoja tietoja tämän suunnitelman sisällöstä ei kuitenkaan herunut, sillä kaikki asiasta tietävät henkilöt oli vannotettu pitämään suunsa kiinni."

Saku-lehti täytti kesällä 1998 kunnialliset viisi vuotta. Pohdiskelin lehden pääkirjoituksessa tuon asianhaaran lisäksi myös uskoa Gatewayn tarjoamaan parempaan tulevaisuuteen. Sävy oli varovaisen optimistinen:

"Gatewayn ansioluettelo on pätevä, ja sen suunnitelmat Amigalle ovat lupaavia. Commodoren, Escomin ja Viscorpin virheet eivät ole Gatewayn virheitä, eikä sitä voi niistä syyttää. Gateway ei ehkä heti ymmärtänyt Amiga-kulttuuria, mutta kukaan tuskin voi kiistää sen halua oppia ja ottaa oppia. Gateway on varmasti tehnyt omia virheitään ja tulee niitä tekemään jatkossakin, mutta sydän näyttäisi olevan paikallaan ja päässä järkeä. Mikään tässä maailmassa ei ole varmaa; ei suunnitelmien onnistuminen, mutta ei niiden epäonnistuminenkaan."

Kotisivuilla, toistaiseksi viimeisessä Viimeinen sana -kolumnissa, kehotin 2.8.1998 odottamaan vielä kerran:

"Amiga-maailmassa tapahtuu nyt monessa mielessä enemmän kuin aikoihin. Amiga on Amiga Inc.:n kunnianhimoisten suunnitelmien valossa saanut paljon aikaisempaa enemmän mainstream-julkisuutta ja tulevaisuudessa häämöttää selvä päämäärä. Samalla kun kehitysosasto keskittyy luomaan seuraavan polven laitteita, markkinointijaos rakentaa uusia levityskanavia ja lisensoi olemassa olevaa teknologiaa kolmansille osapuolille. Puhumattakaan siitä mitä nämä kolmannet osapuolet tekevät. Joten, ei tässä tarvitse ainakaan valitella mielenkiintoisen jonotusmusiikin puutetta. Kun olemme odottaneet vuoroamme jo näin kauan, jaksamme kyllä yrittää vielä kerran."

Sakussa #27, tammikuussa 1999, oli Gateway jo päässyt niin pitkälle, että käyttöjärjestelmäyhteystyökumppanin nimi oli julkistettu:

"Käyttöjärjestelmän kehittelystä tulee vastaamaan Amigan kanssa yhteistyössä QNX (ks. www.qnx.com), jonka vastuualueena ovat järjestelmän sydän, kerneli, ja käyttöliittymämoottorin peruselementit. QNX on 80-luvun alussa perustettu, nimenomaan käyttöjärjestelmäteknologiaan keskittynyt yritys, jossa työskentelee paljon nykyisiä ja entisiä amigisteja ja jonka molemmat perustajajäsenet hankkivat aikoinaan ensimmäisiksi kotikoneikseen Amigat. QNX:n teknologian luotettavuudesta kertoo jotain se, että NASA käyttää sitä avaruussukkuloidensa tietokonejärjestelmissä."

Eihän "kukaan" QNX:stäkään oikein ollut kuullut, mutta ei ollut vaikea vakuuttua valinnan loistavuudesta. Aivan sokea sitä ei kuitenkaan vuosien odottelun jälkeen onneksi ollut, vaan samaisen artikkelin lopussa maalailin varjoja seinille:

"Kun halu uskoa Amigan suunnitelmiin on suuri, on myös helppo nähdä asioita positiivisesti. Tai jos ei ole kiire mihinkään. Mutta täysin sujuvasti eivät Amigan askeleet silti ole edenneet, se on kaikkien myönnettävä. Suunnitelmien jatkuva muuttuminen ei ole omiaan luomaan uskottavuutta, vaikka muutokset voivatkin olla ymmärrettäviä ja ehkä tulevaisuuden kannalta jopa kannattavia. Amigan tytäryhtiöiden yhteistyössä on ollut havaittavissa myös lievää hakuammuntaa, eikä tiedotustoiminta ole aina ollut kovin ammattimaista. Yritysten kotisivutkin tarvitsisivat selvästi tasokkaampaa ja yhtenäisempää ilmettä."

Kesäkuussa 1999 QNX oli jo vaihtunut Linuxiin ja olin Janne Pikkaraisen kanssa hurraamassa Jim Collasille Lontoon World of Amiga -messuilta. Saku #29:ssä julkaistiin aiheesta artikkeli lokakuussa 1999:

"Istuimme eturiviin Amiga Formatin päätoimittajan Ben Vostin seurueen viereen. Tilaisuuden aluksi Petro Tyschtschenko toivotti kaikki tervetulleiksi ja näytti aluksi Annexin musiikilla vauhditetun musiikkivideon, jossa alussa Boing-pallo levitoi viheriöivän nurmikon yllä ja Commodoren logo hallitsee kuvaa. Sitten taivas repeää ja tilalle tulee synkkyys, jossa vuorollaan Escom ja Gateway vilahtelevat ja yrittävät väläytellä valoa himmenneeseen palloon. Sitten Gateway siirtyy taustalle, Amiga-logo räjähtää etualalle, nurmikko kasvaa taas ja kirkastunut Boing-pallo alkaa pyöriä. Symboliikka oli selvä."

Valitettavasti samaisessa numerossa kerrottiin myös Jim Collasin eronneen ja Amigan tulevaisuus näytti jälleen kerran hieman arveluttavammalta. Petro Tyschtschenkon puhelinpuhe Saku 99:n valoi kuitenkin uskoa, ja kirjoitin samaisessa Saku-lehden numerossa artikkelissa "Amiga kuoli taas, kauan eläköön Amiga" mm. seuraavaa:

"Nähtäväksi jää, millainen on tarkalleen Amigan teknologiapanos ja mikä on sen yhteistyökumppaneiden kuten Sunin merkitys, mutta Amigaa ei kannata ainakaan tyhmien nettipäätteiden tai Java-applettien visioimisesta moittia. Suunnitelma on paljon, paljon kiehtovampi, ja juuri siitä syystä onkin niin sääli, että se on saanut kärsiä huonosta julkisuustyöstä, Gatewayn oikuttelusta ja paikoin huonokäytöksisestä ja valikoivasti kuulevasta Amiga-yhteisöstä. Toivon vain, ettei se ole kärsinyt liikaa - onneksi Amiga ei ole ainoa yhtiö, jolla on vastaavia suunnitelmia."

Pian kävi kuitenkin ilmeiseksi ettei Gateway enää ollut kiinnostunut Amigasta. AmigaOS 3.5 toi välissä pientä lohtua, mutta tunnelmat olivat aikalailla maissa. Vuosituhannen vaihteessa Amigan tavaramerkit ja muu omaisuus patentteja lukuunottamatta vaihtoivat kuitenkin jälleen kerran omistajaa, ja Amiga-yhteisö heräsi seuraamaan saippuaoopperan uusinta lukua. Skeptisyydestä yli pääseminen vaati vähän aikaa, mutta Sakussa #33 heinäkuussa 2000 olin taas jo melkein messissä:

"Uuden Amiga Inc.:n eduksi täytyy kuitenkin todeta, että he ovat ehtineet puolivuotisen olemassaolonsa aikana tehdä jotain, josta Gateway ehti vain esittää lukuisia lupauksia, nimittäin julkistaa uuden Amiga OE:n kehitysympäristön. Toki tämä Amiga SDK perustuu paljolti Taon Intentiin, mutta se on alku innokkaille koodaajille, jotka haluavat päästä kokeilemaan siipiään uudessa Amiga-ympäristössä (jota kutsutaan myös nimellä Amie). SDK:sta puuttuvat vielä esimerkiksi ääni- ja 3D-kirjastot, mutta niitä lupaillaan syksymmällä.""Tätä järjestelmää voidaan ajaa olemassa olevilla laitteilla, mutta sitä varten tullaan mahdollisesti kehittämään myös uusia tietokoneita, kuten mainittu AmigaOne. Mikäli Tao ja Amiga onnistuvat valloittamaan maailman, ehkäpä katselemme Boing-demoa seuraavan sukupolven kännyköissäkin. En pidättele hengitystäni, mutta toivotan heille onnea!"

Tosin muistelin samaisessa artikkelissa myös historian oppeja:

"Henkilökohtaisesti harkitsin hetken aikaa AmigaOnesta kirjoittamatta jättämistä. Olen nimittäin pienen "journalistiurani" aikana kirjoittanut lukuisia artikkeleita uusista Amigoista ja Amiga-klooneista, mm. Walkerista, Power Amigasta, BoXeRista, A5000/6000:sta (ne saksalaiset kloonimikrot), Phase 5:n A\Boxista ja PreBoxista, VIScorpin set-top-boxista, Gatewayn developer-koneesta, MCC:stä, WonderTV:stä, QuickPakin klooneista jne., eikä näistä ainuttakaan ole julkaistu. AmigaOne saa rikkoa melkoisen kirouksen selvitäkseen. :-)"

Ja mieleeni tuli myös taannoinen Viimeinen sana -kolumni yhdistyksen kotisivuilla ja monet muut kirjoitukset, kun tarkastelin seuraavaa kommenttiani. Ihan kuin olisin sanonut tämän kaiken joskus aikaisemminkin, toisin hieman eri sanoin ja nimin - itse asiassa olenkin:

"Kokonaisuutena Amigan esitys on ollut aika sekava, ja sekalaiselta tuntuu sakkikin. Paljon olisi työtä esimerkiksi PR:n ammattimaisuudessa, mutta Bill McEwenillä on kyllä pointtiakin hänen sanoessaan, että tällä kertaa he haluavat tehdä ensin fiksun tuotteen ja vasta sitten palkata ihmisiä myymään sitä. Toisaalta on ollut rohkaisevaa nähdä Amigan nimeä esimerkiksi useissa Taon Amigaan liittymättömissä lehdistötiedotteissa tai devicetop.comin etusivulla."

Äkkiseltään on vaikea arvostaa sitä historiallista arkistoa, joka Saku-lehtien kirjastossa on. Pikainenkin läpileikkaus kuitenkin antaa ainutlaatuisen kuvakulman niin suomalaisen kuin kansainvälisenkin Amiga-kehityksen (tai sen puutteen) 90-luvun loppupuoliskon historiaan. Hämmentävää on myös huomata, kuinka paljon samoja mantroja on toistettu ja kuinka monta kertaa usko parempaan tulevaisuuteen on uusittu, vaikka oljenkorsiin tarttuen. Nyt osaan asialle jo naureskella, kävi Amigalle sitten miten tahansa, mutta toisaalta en voi olla harmittelematta sitä miten paljon aikaa, rahaa ja intohimoa on haaskattu niin Amigan parissa työskennelleiden kuin sitä odottaneidenkin osalta. Se on todella sääli.

Vastaus kysymykseen, miksi olemme roikkuneet mukana on tietysti hyvin henkilökohtainen. Meillä jokaisella on varmasti omat syymme, mutta omani esitin jo vuonna 1997 edellä lainatussa Saku #23:n pääkirjoituksessa, ja toistin saman mm. 19.10.1999 julkaistussa yhdistyksen "toiminta jatkuu" -tiedotteessa:

"Suomen Amiga-käyttäjät ry. on kerännyt vuosien saatossa yhteisen harrastuksen ympärille satoja, kenties tuhansia tietokoneharrastajia. Yhdistys on luonut yhteyksiä ja ystävyyksiä, jotka loppujen lopuksi painavat toiminnan jatkumisessa paljon enemmän kuin Amigan tilanne maailmalla."

Enemmän tai vähemmän yllättäen kirjoitin jotain samanlaista tässä lehdessä julkaistun vuosikokousartikkelin loppuun. Kaikesta säätämisestä huolimatta tämä on ollut hauskaa puuhastelua mielenkiintoisten ihmisten seurassa. Näinharrastuspohjalta on helppo hymyillä. Hieman ikävämmältä tuntuu ajatella kaikkia niitä jotka ovat pistäneet työnsä ja uransa peliin Amigan eteen.