Pääkirjoitus |
Anu Seilonen <thoriel@sci.fi> |
Kahdessa vuorokaudessa pakettiauton matkamittariin 1579 kilometriä, tien päällä 17 tuntia, 17 minuuttia ja 43 sekuntia. Mihin ihmeeseen? Yhdistyksen vuosikokoukseen Espooseen täältä susirajalta, jossa jääkarhut loikkivat pihalla ja poroja pitää hätistää parvekkeelta jatkuvasti. Kannattiko? Kyllä! Vapaaehtoinen yhdistystoiminta on siitä jännä juttu, ettei tässä koskaan saataisi mitään aikaan, ellei porukasta löytyisi yhteishenkeä. "Etelän hetelmät" järjestivät mm. kokouspaikan ja sen kunnostuksen kokousta varten, demokoneen, Internet-yhteyden, virvokkeet ja pikkunaposteltavat sekä Amiga-aiheista luettavaa. Pohjoisen iskuryhmämme postitti vuosikokouskutsut, toi SDK-demokoneelle monitorin, näppiksen ja hiiren, toimitti web-kameran ja SDK:n hyvissä ajoin testattavaksi ja asennettavaksi, raahasi paikalle valokuvaustarpeet, jatkojohtoja, varakylmiön, päätoimittajan, sihteerin, kaksi "varaorjaa", esitteitä, AmigActive-vuosikerran, kännykkäkuoret, lisää esitteitä, sinitarraa ynnä muuta, ja matkan varrelta kaapattiin vielä Gentle Eyen Boogie mukaan. Ja hauskaa oli. Oma Amigani näyttää selvästi käyvän viimeisiä tahteja yhtä matkaa tähän numeroon päättyvän levyke-Sakun kanssa. Mitä lähempänä viimeinen numero on, sitä sekopäisemmäksi kone on muuttunut. Tiedän, sieluton konehan se on noin raadollisesti ajatellen, mutta ihmeesti sen viime aikojen tempaukset ovat osuneet juuri lehden julkaisupäivien alle. Tällä hetkellä tilanne on se, että viimeisen levykelehden julkaisu on pakko siirtää maanantaiksi, sillä haluan viimeistellä viimeisen levykelehden asianmukaisesti. Nyt siihen ei ole ollut kunnollista mahdollisuutta, kun aikaa on tuhlaantunut koneen oireiden paranteluun - levykelehden viimeistely kun on sattuneesta syystä tehtävä Amigalla... Osittain samasta syystä tähän lehteen tarkoitettu eurooppalaisten amigistien yhteishaastattelu siirtyy julkaistavaksi seuraavassa numerossa. Kun viimeinen levykelehti maanantaina valmistuu, siirrän samalla Amigani telakalle. En eläkkeelle, vaan perusteelliseen remonttiin. Koneessa on ollut sama käyttöjärjestelmäpohja jo varmaan viiden vuoden ajan, mitä nyt päivitys 3.5:een tuli tehtyä siinä välissä. Laitteistopuolellakin vikaa saattaa olla, onhan kone jo 10 vuotta vanha sotaratsu. Näiden päivien aikana olen joutunut istumaan PC:n ääressä aamusta iltaan, kun Amiga on ollut "sairaslomalla". Totesin, että yhä vain kaipaan Amigan ääreen, ei minusta näin helpolla vielä amigismi lähde... Voisin remontoida hieman itseäni samalla, noin henkisesti ainakin. Saku-urani aikana ei elämä ole siinä sivussa minua mitenkään silkkihansikkain pidellyt, vaan kuhmuja ja kuperkeikkoja on riittänyt. Nyt voisi olla hyvä nollata tilanne kaikin puolin ja lähteä sitten uusin voimin jatkamaan urakkaa. Ainakin sitä kannattaa yrittää. "Three years are long, three times too long - Clannad: By Chance it Was |
[ Etusivu ] [ Sivukartta ]