| Kirjoittaja | Viesti | ||
     kimmok |
http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=65&equipment=56 Harmi että moinen peliohjain on hankala saada siviiliin.  | ||
| Jakodemus |
| ||
| jpq Käyttäjätunnus: jpq Rekisteröity: 10-2009 |
ps. voi olla ainakin ergonoomisin. | ||
| kimmok Käyttäjätunnus: kimmok Rekisteröity: 10-2009 |
http://www.ntt.ca/lvigs.html Ja mun mielestä se käyttämäni simu oli Javelin vaikka siinä ei taideta puhua Amigasta mitään. http://www.ntt.ca/simhome.html Mutta voihan olla että nuiden väliin mahtuu vielä TOW2 ohjusten tössyttelyä varten tehty speciaalisimu. Lyhyesti: Homma pelasi niin että Amiga ohjasi videoCD soitinta (silloin videoCD oli LP levyn kokoinen) ja piirsi tarvittavaa graffaa siihen päälle. Esim tankin räjähdysen, ohjuksen ajomoottorin lieska/savu -häikäisyn. Amiga tuotti myös autetenttiset taistelukentän äänet stereokuulokkeilla ampujan korviin. Ja Amiga myös seurasi "hotspotteja" maisemassa ja amupujan tähtäystä niiden suhteen. Esim jos ampujalla oli ristikko vaunun kohdalla ohjuksen saapuessa samalle etäisyydelle, Amiga teki osuman animaation siihen päälle jne. Maisemat oli videokuvaa vähäpuisesta maastosta (elettiin 1. persianlahden sodan aikoja) jossa ajeli panssarivaunuja ja miehistönkuljetusvaunuja. Lensi siinä yksi taisteluhelikopterikin, mutta sitä ei oltu "ohjelmoitu" maaliksi. Tuo ohjusampumalaite toimii siten että ampuja tsiigaa maisemaa joko lämpötähtäimen tai päivätähtäimen läpi & pistää ampuen & seuraa maalia niin kauan kunnes ohjus osuu maaliin. (Amigavehje oli tuossa simussa kytketty päivätähtäimeen, mutta pystyi sen kautta matkimaan myös lämpötähtäimen. Oikassa elämässä yritetään aina ampua lämpötähtäimellä, koska sitä ei vihulainen pysty hämäämään niin herkästi) Ja siis ohjuksessa on kaksivaiheinen moottori ja perästä vapautuu noin neljä kilometriä ohutta kuparilankaa jonka kautta menee ohjauskomennot ohjukselle. Tuokin mm. siksi ettei sitä ohjusta vois huijata kun se menee ihmisen ohjaamana ja siksi että ihmisen ohjaama ohjus on halvempi. Ampuja tutustui ensin maastoon (kuten oikeastikin siis) ja huomioi esim. tulilinjalle jäävät puut, jottei puunoksat vie ohjuksen siipiä mennessään. Ja sitten ryhmänjohtaja (joka näki isolta ruudulta koko maiseman) antoi tulikomentoja. Esim "vaunu vasemmalta, 3000", ampuja joka oli opetellut maaston haki vaunun näkyviinsä, vaihtoi tähtäimen tarkemmalle ja otti vaunun jyvälle ja sanoi "maali selvä" jonka jälkeen ryhmänjohtaja saattoi sanoa "saa ampua", lataaja käänsi viritysvivun ylös huutaen "valmis" ja ampuja nosti varmistimen ylös ja ampui kun/jos oli tsäänssi. Ensin kuuluu kova "POFF" jota ei saa hätkähtää eikä luulla suutariksi. Sitten jysähtää (simulaatiossa kaveri tönäisee ampumalaitetta autenttisuuden takaamiseksi), 0,25 sec jysäyksestä käynnistyy matkamoottori joka sokaisee ampujan näkökentän hetkeksi, ampuja koettaa pitää vaunun tähtäimessä ja olla cool vaikka ei näekään mitään. Ensin tulee näkyviin punainen piste, jota ei saa lähteä tähtäimellä seuraamaan, sillä se on ohjuksen peräliekki, sitten tulee maisema ja vaunu takaisin näkyviin. Jos ampuja on kyllin hyvä, hän on osannut arvata vaunun liikkeet häikäisyn aikana ja vaunu on edelleen tähtäimessä about 8 sekunnin lennon jälkeen ohjus räjähtää noin metrin verran vaunun yläpuolella (kaksi räjähdystä, ensimmäinen panos tuhoaa aktiivipanssarin ja toinen panos läpäisee panssarin) vaunu on vainaa. Toivottavasti sillä ei ollu kavereita, muutoin myös ohjusampuja on vainaa lähisekuntien kuluessa. Tuolloin (1991-92) oli kilpaileva saab tietääkseni sellainen että siinä kaksvarisellä näytöllä hoidettiin vastaava homma. Semmoisia kuulemma tilattiin, ei nuita Amigaspeelejä. Meidät koulutettiin semmoisella "jantterilla" jossa pahvivaunu pyöri kepin nokassa ja sitä tähdättiin. Lisäksi ammuskelimme maastossa speden spelit tapaisilla laserisysteemeillä vaunuissa oleviin maaliprismoihin. @JPQ Javelinin aikoihin varmaankin luopuivat Amigasta. Alkoi commodorekin olemaan huonolla hapella. |