Huvittavat vanhat tietokonemainokset

Kirjoittaja Viesti   Markus Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 13.55:    Tuolla Pelikonepeijoonien sivuilla http://pkp.cjb.net/ on kyllä hyviä skannauksia vanhoista tietokonelehdistä. Ei voi olla nauramatta. :D Sinclair Spectrum+:n mainoksesta: "Kun mä liityin tietokonejengiin halusin tietenkin HYVÄN kotimikron. ... Nyt mä olen niinkun pomo. ... Speculla mä otan tietokoneet hallintaan, tosta vaan. Mistäs sen tietää mimmoinen pomo minusta vielä tulee." Olin itse ala-asteikäinen, kun noita Spectrumin pomo-mainoksia oli MB:ssä, ja ne huvittivat jo silloin. Salora Fellowin mainoksesta: "Tästä alkaa tulevaisuus. Jokaiselle koululaiselle ja jokaiseen kotiin!" C64:ää mainostettiin myös ammattimikrona, muuten vaikuttaa siltä, että noita 80-luvun kotimikroja markkinoitiin lapsille. Siis jopa ala-asteikäisille lapsille! Ei ihme, että PC:t saivat alusta asti "aikuisten koneen leiman" ja siten jalansijaa yrityksissä. No, ehkä vähän liioittelen. Amigasta sanotaan yhdessä Toptronicsin mainoksessa "paljon enemmän kuin TV-peli", missä Amigaa verrataan Sega Megadriveen, Nintendoon ja Super Nesiin. Ikävää vain, että kun Amiga laitetaan tuollaiseen seuraan, niin pelikoneen mielikuva siitä kyllä väkisinkin syntyy, vaikka otsikko muuta sanoisikin.   JPQ Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 14.54:    Markus: amigan hyötykäyttöä tosiaan aivan liian vähän mainostettu. Ja voiko amigalla pelattakin en ole tiennytkään ?... PS. Toivotaan AmigaOnea ja Pegasosta mainostetaan hyötykoneina rinnastettuna Maciin ja SGihin. PC:hen ei tarvitse koska sehän pelikone.   miksuh Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 14.59:    No siihen aikaan kuten nytkin ne kotitietokoneista kiinnostuneet oli lähinnä nuoria. Monet vanhemmat ihmisethän on aina arastellut ja suorastaan pelännyt tietokoneita. Varsinkin sillon kun kotikoneet oli jotain niin uutta, niin väkisin ne oli monesti suunnattu vähemmän ennakkoluulosille nuorille. Muutenkin jokaisen alkuaikojen kotitietokoneen myyntivalttina oli enemmän tai vähemmän pelit, kun ei oikein tiedetty että mitä tietokoneella oikein voisi kotona tehdä. Ja nuoret ja lapset jos ketkä pelaa pelejä.   miksuh Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 15.09:    Niin siis monesti 80-luvulla ns. ammattilaiset hiukan ylenkatso Amigaa ja Ataria esim. PC oli tietty yleisyyden lisäksi jotenkin vakavamman olonen. Siis silleen, että monet piti aluksi turhana hömpötyksenä sellaisia asioita kuin moniajavat ikkunat, piipperiä paremmat äänet ja miljoona erilaista näytötilaa. Tiedän monia joille PC:n piipperi, karu ja kaunistelematon grafiikka ja jonkunlainen eron teko koneisiin joilla pelattiin paljon, anto jotenkin perverssisti kuvan tehokkaasta työkoneesta, jolla ei edes ollu tarkotus muuta kun tehdä työtä ilman jotain turhia kaunistus hömpötyksiä.   Markus Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 16.35:    Tuossa Spectrum+:n mainoksessa on mielestäni korkeintaan 12-vuotias poika "pomona". Tuollaisten mainosten jälkeen yli 13-vuotiaat, jotka haluavat olla - ja osaa luulee olevansa - aikuisia, eivät mahdollisesti kehtaa hankkia moista konetta. Jos oikein muistan, niin Sinclair QL:stä oli MB:ssä jonkinalinen "iso pomo"-mainos. Saatan muistaa väärinkin. Jostain syystä yläasteaikoinani tietokoneharrastajia pidettin yleisesti lapsellisina harrasteensa vuoksi. Ilmeisesti kuviteltiin, että harrastus on vain pelaamista, ja pelit miellettiin lapsellisiksi automaattisesti jostain syystä. Lisäksi mahdollisesti henkilöt jotka tuolloin eivät ohjelmoinnista tienneet kuin nimen, ja joiden käsitys tietokoneista muutenkin oli hyvin rajoittunut, pitivät ohjelmointiakin jonkinlaisena lapsellisena harrasteena. Kenties ajateltiin, että 13-vuotiaan ohjelmointiharrastus on hyödytöntä wanna-be-programmer -unelmointia. Tosiasiassahan koodaus on älyä vaativaa työtä ja kenties kypsin harraste, mitä tuon ikäisellä voi olla. Sukulaiseni luulevat vieläkin, että tietokoneharrastukseni on pelkkää pelaamista. Ala-asteaikoinani sain kuulla "mitä Markus muka ohjelmoi"-tyylisiä puheita. Muistan, kun 80-luvun lopulla kehuin Amigan moniajo-ominaisuuksia, niin sain kuulla, että "enhän minä kuitenkaan käytä kerrallaan kuin yhtä ohjelmaa". Off-topiccina todettakoon muuten, että vuoden 1985 laajan matematiikan ylioppilaskokeen (syksy) 8b (valittava a tai b) tehtävänä oli muuttaa luku 653 binääriluvuksi. Jotenkin hämmentävää, kun 12-vuotiaana aluksi ilman sprite-editoria tuli suunniteltua ruutupaperille kuvioita, ja muuteltua niitä basicin data-lauseiksi ja tuo muunnos 10-järjestelmän luvusta binäärijärjestelmään luonnistui myös.   miksuh Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 16.51:    Joo ton "enhän kuitenkaan käytä kun yhtäohjelma kerrallaan" tuli monesti kuultua. Ihmiset ei oikee tajunnu moniajon merkitystä sillon vielä.   JPQ Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 18.18:    miksuh: mullakin opet luuli että minä pelaan Commodore64:sella vaikka lähinnä ohjelmoin ja sitä paitsi Commodore64 jos tarkkoja ollaan opetti minut lukemaan. Edellinen lukemis komentti ei sitten ole vitsi. Eipä kaikki moniajoa vieläkään tajua eikä amigan ja pc:een eroa eli sitä miksi minä olen amigisti enkä pc mies.   Markus Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 18.21:    Osoitteessa http://www.lemon64.com/ on myös vanhoja C64-mainoksia, suomenkielisiäkin. "Tarjous voi sisältää jopa tulevan työpaikkasi." Oikeastaan ihan asiallisia, liioittelevia tosin. Mites sitä Vic20:tä mainostettiin TV:ssä? Joku Rooman rakentamis -iskulause siitä oli... Tuolta Lemon64:n museosta löytyi kuva Commodore-nimisestä savukeaskista. Siis onko tämä meidän Commodoremme muka valmistanut savukkeita??? Ei kai nyt sentään? :-O   Jon Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 22.24:    Eikös muuten Mikrobitissa kirjoitellut kuusnepajuttuja muuan Siilasmaan Risto, joka sittemmin on tainnut tehdä vähän rahaakin IT-bisneksillä (mikäli on sama henkilö).   Markus Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 22.59:    Kyllä tuo Risto Siilasmaa tutulta kuulostaa. Kyllähän tosiaan lehtijuttujen muodossa ihmiset ovat työllistäneet itseään C64:ään liitten. Ja onhan niitä kirjojakin, ainakin Jyrki Kasvin "Huvia ja Hyötyä 64". Ja kyllähän Jukka Tapaninmäki oli täyspäiväinen 64-peliohjelmija. Ja Stavros Fasoulastakaan ei voi unohtaa. Pasi Hytönen teki sen Uuno Turhapuro -pelin ja sitten oli se "maalimainos"-peli ja tais olla vielä jotain muita Amersoftin tuotoksia. Tuolla Lemon64:n museossa on lisäksi mahtipontinen "Vapauttaja"-mainos. "Aikamme Vapauttaja, Commodore 64 maksaa nyt vain 2995 markkaa."   JPQ Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 23.04:    Aikamme vapauttaja on nykyään kait Pegasos tai AmigaOne uskonnosta riippuen. Vaikuttaa vaan että toinen porukka on harhaoppinut...   Jon Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 23.48:    Hah, minä olen varmaan kerettiläinen kun en kuusnepaa koskaan omistanut. Ei silti..pelit ja äänet oli hienoja mutta näppis ja basic hirveitä. Amstradissa oli ihan ok Basic. Ja CP/M:n kautta pystyi käyttämään myös Logoa   JPQ Torstaina, 27. helmikuuta, 2003 - klo 23.55:    Jon: näppis oli minusta nepassa mainio enään en pidä. PS. Kerettiläisiä ei ollut tuolloin...   Jupp3 Perjantaina, 28. helmikuuta, 2003 - klo 11.39:    Jon: Eipä sillä Basicin "hyvyydellä" suurtakaan merkitystä ole; Kaikkihan koodasivat kuitenkin Assemblerilla   Jon Perjantaina, 28. helmikuuta, 2003 - klo 13.45:    Ei välttämättä jokainen 8-vuotias   JPQ Perjantaina, 28. helmikuuta, 2003 - klo 14.18:    Ei välttämättä jokainen muutenkaan jos ikä tekijäkin unohdetaan. PS. Esimerkiksi minä en. Minä en assembleria pysty oppimaan sen tiedän.   miksuh Perjantaina, 28. helmikuuta, 2003 - klo 18.06:    Itse koodasin lähinnä Basicila, mutta C-16:n Basicilla, joka on paljon parempi jo kun C-64:n Samaa pötkökoodiahan se on, mutta oli sentään kunnion grafiikka ja äänikäskyt, eikä vaan jotain pokeja   JPQ Perjantaina, 28. helmikuuta, 2003 - klo 21.05:    miksuh: Ja olihan C-16:sessa enempi värejäkin.