Surullista katseltavaa
hakemistoon

29.12.1997 - Kirjoitin edellisen Sakun pääkirjoituksessa varsin postiiviseen sävyyn Amiga-käyttäjien yhteishengestä. Ilmeisesti osuin jokseenkin oikeaan, ainakin myönteisestä palautteesta päätellen.

Varoittelin kuitenkin ohimennen myös yhteisöämme repivistä ristiriidoista. Yksi tällainen ristiriita lisää on noussut pinnalle ClickBOOMin käännettyä parin vuoden takaisen megahitin MYST Amigalle. Kun uutinen MYSTin porttaamisesta aikoinaan tavoitti amigistimassat, se toivotettiin suurella mielenkiinnolla ja innostuksella vastaan. Kun peli sitten vihdoinkin julkaistiin, osa mielenkiinnosta tuntui karisevan pelin ollessa kalliimpi kuin muiden koneiden budjettihinnoilla myytävä MYST.

Eräskin amigisti ehdotti uutisryhmissä, että kaikkien kannattaa ostaa Macintoshin MYST ja pelata sitä ShapeShifterillä, sillä näin säästää selvää rahaa. Näinkö me palkitsemme ClickBOOMin, joka on vihdoinkin tuomassa meille sitä mitä haluamme: suosittuja highend-mainstream-julkaisuja? Tottakai Macintoshin MYST on halvempi, julkaistiinhan peli Macintoshille jo aikaa sitten. Amigalle MYST on kuitenkin uusi peli, joka lisäksi joutuu kohtaamaan pienet markkinat ja lisenssimaksut pelin alkuperäisille tekijöille.

Seuraavana ClickBOOMin julkaisulistalla on Quake. Alkuvuodesta pääsemme toivottavasti nauttimaan Amigallakin kaikista niistä Quaken lisäherkuista, joita verkot ovat täynnä. Tosin ehtipä joku jo valittamaan, että PC:lle Quaken enginen saa ilmaiseksi verkosta, miksi meidän amigistien pitää siitä maksaa uuden pelin hinta. Ensinnäkään Quake ei ole ilmainen peli PC:lläkään, toisekseen Quaken Amiga-versiolla on samat paineet kuin MYSTillä: lisenssimaksut, pieni pelitalo ja pienet markkinat.

Lyhyellä tähtäimellä saatamme siis joutua maksamaan enemmän peleistämme Amigalle kuin PC:lle. Pitkällä tähtäimellä tuemme kuitenkin kehitystä, joka toivottavasti pitää Amigan seuranamme vielä vuosia. Kumpaan sinä haluat sijoitaa rahasi?

Itse vastasin kysymykseen tilaamalla Amigan MYSTin jo pari viikkoa sitten.

Terveisin,

Janne Sirén