Tein tuossa sellaisen havainnon, että jos Tony Halme aikoo kirjoittaa treenikirjan, niin uskaltaa kai sitä itsekin alkaa kirjoittaa artikkeleita Saku-lehteen. Ehkäpä pitemmällä tähtäimellä jonkinlaisen Amiga-käyttäjän käsikirjan, mutta aika näyttää, saanko niin paljon aikaiseksi. Alkuverryttelyksi tässä on tarinaa ja niksejä AmigaOS 3.9:n asennuksen tiimoilta.

Minulla on kotikäytössä pääkoneena Amiga (jo 15 vuotta) ja toissijaisina pelleilykoneina PC:t, joista yksi toimittaa vaimon opiskelukoneen virkaa. Pitkät työpäivät, PC-koneiden ylläpitohommat kotona yms. ajanhukka on aihettanut sen, ettei Amigalla ole paljoa tullut puuhailtua. Amigan tarjoamat mahdollisuudet ovat kuitenkin se syy, joka sai minut aikanaan kiinnostumaan tietotekniikasta. Amigan emoyhtiö ajautui konkurssiin ja käyttäjäkunta jäi heitteille, ja näin ollen Amiga ei ole ollut minulle varteenotettava vaihtoehto työelämässä.

Nyt alkoi kuitenkin taas tehdä mieli mielekästä, mukavaa tietotekniikkaharrastusta. "Uudelleen alusta" -ilmaisu on paikallaan siksi, että monet Amigan käytön hienoudet ja niksit ovat unohtuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja olen suorastaan tipahtanut kehityksen kelkasta. Joudun alkamaan alusta, Amigan perusteista. Samaisesta syystä ajattelin myös aloittaa Amigan ohjelmiston asentelun ihan alkutekijöistä, puhtaalta pöydältä, uudelta tyhjältä kovalevyltä, aivan kuin aikanaan 80-luvulla.

Minulle Amiga on ollut esimerkki siitä, miten tietokoneen ja tietotekniikan tulisi toimia; palvella käyttäjää nöyrästi ja ripeästi, loogisesti ja luotettavasti. En ole vielä nähnyt mitään toista tietokonelaitetta, joka tuntuisi yhtä miellyttävältä käyttää kuin Amiga. Kun päivät työpaikalla menevät Windowsia odotellessa, on miellyttävää päästä kotona käyttämään Amigaa ja palauttaa mieleen, mitä tietotekniikka parhaimmillaan voi olla.

Amigani on Amiga 4000D, 50 MHz:n 68060-keskussuorittimella, 40 megatavun keskusmuistilla, 20 gigatavun kovalevyllä, kirjoittavalla ja lukevalla CD-asemalla sekä lisänäytönohjaimella varustettuna. Koneessa on paljon muutakin, mutta ne ovat vähemmän olennaisia tässä yhteydessä. Kone on lisäksi on rakennettu omatekoiseen torniin.

OS 3.9:n minimivaatimuksena on CD-asema, kovalevyasema, 68020 tai parempi prosessori, 3.1 kickstart ROM sekä vähintään kuusi megaa keskusmuistia. Suosittelen kuitenkin, että jos Amiga-harrastuksen aikoo ottaa tosissaan, kannattaa keskussuoritin olla vähintään 50 MHz:n 68030, keskusmuistia vähintään 32 megaa, kovalevytilaa vähintään gigatavu, lisänäytönohjain sekä välttämätön CD-asema (myös CD-RW-asema käy).

Yleensäkin varmuuskopiointi on erittäin suositeltavaa, ei ainoastaan koneen päivittämisen yhteydessä. Tällä kertaa päätin kokeilla Aminetista löytyvää ABackup-ohjelmaa. Se tuntui toimivan luotettavasti ja oli kohtalaisen helppo käyttää. Pakkailin kovalevyn sisältöä, kunnes huomasin, että aivan yhtä hyvin minä saatoin polttaa tiedostot osioilta sellaisenaan CD:lle MakeCD-ohjelmalla. Nooh, tulipahan testattua, se ABackup. ABackupin tyylinen ohjelma on tarpeen etenkin jos varmuuskopion joutuu tekemään levykkeille tai siirtämään vaikkapa verkon yli PC:llä rompulle poltettavaksi. (Olen mm. havainnut Windowsin kaatuvan sen yrittäessä automaattisesti avata joitain Amigan tiedostoja, ja siksi tiedostot on turvallisempaa siirtää pakettina.).

Mielestäni mahdollisesti PC:lle siirrettyjä Amigan tiedostoja ei kannata missään tapauksessa varmuuskopioida levykkeelle Windowsin kovalevyn varmuuskopiointiohjelmalla, vaikkakin Aminetista löytyy työkalut, joilla moisten levykkeiden sisältö voidaan palauttaa takaisin Amigalla. Amigan varmuuskopiointiohjelmat ovat nimittäin levykkeille kirjoitettaessa ylivertaisen hyviä. Lisäksi on muistettava se, että levykkeet ovat erittäin vikaherkkiä.

Käyttöjärjestelmäosiosta tein spesiaalivirityksen, joka ei huutele muiden osioiden perään ja käynnistää mahdollisimman vähän vanhoja patcheja ja apuohjelmia. Tällöin sen ehkä jonain päivänä voisi saada kohtalaisen kivuttomasti buuttaamaan heti varmuuskopiosta palauttamisen jälkeen tai jopa rompulta, oli koneen muu osiointi mikä tahansa. Jos polttelee tiedostoistaan varmuuskopion CD-RW-levylle, on huomioitava, ettei niitä levyjä välttämättä pysty lukemaan muilla kuin uudehkoilla "multiread"-CD-asemilla tai CD-RW-asemilla.

Koska aloitin alusta tyhjältä osiolta, saatoin vapaasti valita, minkä tiedostojärjestelmän otin käyttöön. Amigan vanha FFS on nykymittapuun mukaan hidas ja aiheuttaa koneen kaatuessa toisinaan validointioperaation, joka hidastaa seuraavaa koneen käynnistystä (vähän kuten scandisk PC:llä, sillä erolla että Amiga validoi moniajossa). Merkittävimpinä vaihtoehtoina ovat kaupallinen Professional Filing System 3 (PFS3) tai Smart File System (SFS).

Valitsin SFS:n, koska se on ilmainen, nopea ja kokeiluni perusteella luotettava. Pitää olla tarkkana, että valitsee SFS:stä sellaisen version, joka ei ole kovin buginen (esimerkiksi marraskuussa 2001 tarjolla ollut uusin paketti on kuulemma buginen). SFS osaa tehokkaasti ajoittaa levyjen luku- ja kirjoitustapahtumia siten että moniajo nopeutuu. Lisäksi SFS mm. hallitsee FFS:ää tehokkaamman levypuskureiden käytön (cache), sekunnin murto-osassa tapahtuvan levyn validoinnin ja osaa jopa kaatumisen jälkeen kirjoittaa puskuriin jääneen datan levylle.

Tiedostojärjestelmän päivittäminen onnistuu WorkBenchin omalla HDToolbox-ohjelmalla tai HDInstTool-ohjelmalla, jonka voi ladata Aminetistä (88 kt). Päivitys kannattaa tehdä tyhjälle kovalevylle, ennen kuin aloittaa OS3.9 asennuksen, ettei vahingossa tietoja menisi hukkaan. Tarkemmat ohjeet löytyy SFS:n levityspaketeista. Päivitys onnistui mutkattomasti, tarkempi selostus SFS:stä pitänee kirjoittaa joku toinen kerta.

Kovalevy yleensä kannattaa osioida, jos se on esimerkiksi 20 Gt:n kokoinen, niin kuin minulla. Amigalla eri osioille voi antaa osionnimet, ei mitään C, D, E... hirvityksiä (jos ei halua), vaan nimiksi voi laittaa jotain järkevää, esimerkiksi PELI, DATA jne. OS 3.9 osaa käsitellä minkäkokoisia osioita tahansa, mutta jotkin vanhat ohjelmat eivät välttämättä ymmärrä yli 4 Gt:n osiota, ja joillekin ikivanhoille peleille saattaa 2 Gt olla yläraja. Osioiden koko kannattaa miettiä sen mukaan, mihin tarkoitukseen kunkin osion aikoo käyttää.

Varausyksikön koko kannattaa Amigassa pitää pienenä, itselläni se on 1 kilotavu. Eri kokoisilla varausyksiköillä en ole havainnut merkittävää nopeutumista tai hidastumista (isompi varausyksikkö voi olla nopeampi, mutta 4 kt suurempaa ei kannattane koskaan käyttää), joten tärkeimmäksi varausyksikön valinnan kriteeriksi jäänee se, minkäkokoisia tiedostoja levylle aikoo tallentaa (pienille tiedostoille pieni varausyksikkö). Varausyksikön kokoa kasvatettaessa on huomioitava, että bufferien vaatima muistintarve kasvaa samassa suhteessa. SFS tarvitsee paljon buffereita toimiakseen nopeasti, suosittelen vähintään 512 bufferia (512 * 1 kt varausyksikkö = 512 kt) yleisimmin käytetyille osioille, mieluummin 1000 tai jopa enemmän. 256 on ehdoton minimi.

Ennen kuin uskaltaa heittää menemään vanhan käynnistysosion, on syytä tehdä käynnistyslevyke. Käynnistyslevyke tarvitaan, koska Amigan boot ROM ei sisällä CD-ROM-aseman eikä näytönohjaimien ajureita (paitsi emolevyllä olevien OCS-, ECS- tai AGA-piirien tuen). Formatoin käynnistyslevykettä varten puolenkymmentä käytettyä levykettä, kunnes viimein sain kaksi niistä toimimaan. Ensimmäinen käynnistyslevykkeen tekemisyritys epäonnistui. Kokeiluvaiheessa ruutu jäi mustaksi, ja vasen Amiga + M -näppäimien painaminen paljasti virheilmoituksen, joka kertoi näytönohjainajurin kaatuneen. Ilmeisesti CyberGraphX3-ajuri ei toimi OS 3.9:n kanssa. Buuttasin uudestaan vanhalla kovalevyllä ja muutin näyttötilaksi AGA NTSC 640x200 -resoluution 32 värillä, sillä olen todennut sen toimivan parhaiten monitorista riippumatta. (Myöhemmin totesin, että vielä isompi värimäärä voisi olla parempi, koska silloin OS 3.9:n taustakuva ei häiritse niin paljoa ikonitekstien lukemista.)

Tallensin asetukset ja tein uuden käynnistyslevykkeen, joka tällä kertaa toimi täydellisesti. Myöhemmin huomasin, että se toimi vain sen vuoksi, että levykkeelle oli tullut vika, jonka takia CVision3D (CGX3-ajuri lisänäytönohjaimelle, CyberVision 64/3D:lle) ei ollut latautunut ollenkaan! Kokeilin tehdä vielä uuden käynnistyslevyn, jolta varmistin, että kaikki tiedostot toimivat kopioimalla ne RAM-levylle ja siirsin CVision3D-ikonin pois levykkeen devs/monitors-hakemistosta. (Sen saa näkyviin avaamalla levykkeen ikkunan ja valitsemalla ylävalikosta Window -> Show -> All files.) Temppu näytti toimivan.

Myös CD-ROM-asema toimi, kun koneen käynnisti käynnistyslevykkeellä, mutta CD-RW-aseman ajuri/dosdriver pitäisi varmaan kopioida manuaalisesti. En todennäköisesti tarvitse sitä, koska myös uuden CD-ROM-asemani pitäisi pystyä lukemaan CD-RW-levyjä. Jos kuitenkin haluaa saada kaikki asemat toimimaan, niiden ikonit voinee itse raahata (siirtää hiirellä) käynnistyslevykkeen devs/dosdrivers-hakemistoon sekä lisäksi mahdollisen ajuritiedoston L-hakemistoon. CGX4-ajuri pitää asentaa aikanaan tulevalle uudelle osiolle OS 3.9:n päälle, jotta voin käyttää jälleen näytönohjainta.

Tässä välissä ajattelin poistaa vanhan 3 gigatavun kovalevyn. Vanhan käynnistysosion 3-gigaisella kovalevyllä olin muuttanut kuten jo aiemmin kuvailin (käynnistyslevykettä ja varmuuskopiota varten) eli sellaiseksi, ettei siellä ei enää ole linkkejä muihin osioihin (etenkään startup-sequencessa tai user-startupissa), jotta hätätilanteessa sen pitäisi buutata kohtalaisen varmasti. Kopioin koko osion sisällön talteen pienelle piilotetulle osiolle uudelle kovalevylle. Kokeilin uutta "hätätilanteen" osiota ja se toimi, kunhan oli tarkkana boottivalikon kanssa, että boottaus ohjautuu oikealle osiolle. Nyt minulla pitäisi olla kaksi tapaa käynnistää kone, jos uusi käyttöjärjestelmäosio sattuu menemään rikki tms.

Kun kone kerran sattui olemaan auki, asensin 50x-CD-ROM-aseman vanhan 4x-aseman tilalle ja vaihdoin yhden 8 Mt:n simmin 32 Mt:n simmiin, jolloin Fast-muistin määrä kasvoi 72 megaan. (Myöhemmin jatkoin 128 megaan, upeasti toimii ja nyt voi jo alkaa surutta käyttää levycachea yms.) Jostain syystä OS 3.5:n HDToolBox luulee uuden 50x-romputtimen olevan kovalevy, yrittää hakea siltä osiotietoja ja menee jumiin moisessa yrityksessä. Pitänee selvittää joku toinen kerta miten tuon saa toimimaan.

Kuten edellisistä kappaleista huomaa, näin todella paljon vaivaa sen varmistamiseksi, ettei tietoja joudu hukkaan ja että hätätilanteessa saan koneeni elvytettyä takaisin toimintakuntoon. Varsinainen käyttöjärjestelmän asennus onnistui paljon helpommin kuin esimerkiksi OS 3.5:n aikana, lähinnä siksi, että 3.5 oli vain päivitys, kun taas 3.9 on täydellinen käyttispaketti.

Pettymyksenä huomasin, että myöskään OS 3.9:n HDToolBox ei ymmärtänyt uutta CD-asemaa, vaan jouduin tekemään viime silauksen osion nimen asettamiseksi buuttaamalla vanhalla kovalevyllä ilman CD-asemaa. Jostain syystä myös CDPlayer menee useimmiten jumiin yrittäessäni soittaa sen avulla musiikki-CD:tä. Muilta osin OS 3.9 vaikuttaa hyvältä, asiat toimivat niin kuin pitääkin.

Saadakseni vauhtia näytönkäsittelyyn halusin mahdollisimman nopeasti asentaa näytönohjainajurin uudestaan. Operaatio oli sen verran monimutkainen, että kirjoitan siitä jutun myöhemmin, samoin juttua OS 3.9:n mukana tulevien internet-ohjelmien asennuksesta...

Saldona voin sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt OS 3.9:stä. Mukana on kaikenlaisia mukavia uudistuksia, ja ensikokemuksen perusteella käyttöjärjestelmä on myös erittäin vakaa. Usean päivän virittelyn jälkeen olen saanut koneen jumittumaan vain kerran asetettuani uuden VinCED-shellin parametrit väärin. Uudestaan alusta aloittaminen on osoittautunut kovemmaksi hommaksi kuin mihin osasin varautua, uudelleen opittavaa on ihan tolkuttomasti ja kaikenlaisia kirjastoja joutunen haalimaan pitkin mualimaa, ennen kuin kaikki on viritettynä huippukuntoon. Mielekästä ja hauskaa homma kuitenkin on, kuten ennen vanhaan... Kone tottelee eikä Winduile.

JATKUU joskus... ehkäpä jo seuraavassa Sakussa.

Linkkejä:
Amiga Inc.:n OS 3.9 -sivusto
Gentle Eye Ky, suomalainen Amiga-jälleenmyyjä, OS3.9, CGX4.
ABackup-varmuuskopiointiohjelma (Aminet, 314 kt)
SFS-tiedostojärjestelmä, vanhalta sivustolta löytyy vanhempia versioita.
Aminetissä on myös SFS-työkaluja sekä asennuspaketteja.