Tätä kirjoittaessani Seikkailu 2001 ottaa viimeisiä askeleitaan yhdessä Suomen markan kanssa. Pian on uusi vuosi ja uusi valuutta, mutta ennen viimeisten markkojen tuhlaamista ehtii vielä luoda katsauksen taaksepäin. Ei nimittäin mitään niin uutta, ettei jotain tuttua ja turvallistakin: ikioma sammakkomme porskuttaa vanhaan malliin, eikä uutta Amigaa ole vieläkään ilmestynyt. Hyvät ystävät, olemme elämän peruskysymysten äärellä.

En tiedä ketä on uskominen, sillä joku viisas on joskus väittänyt, ettei mikään ole varmaa paitsi muutos - toisaalta Anssi Kelakin on tehnyt hitin toisesta totuudesta: kaikki säilyy ennallaan. Amigan tapauksessa olisin taipuvaisempi veisaamaan suomipoppia, mutta jätän sen suosiolla laulajille. Itse päätyisin todennäköisesti vain suohon. Palataan sen sijaan hetkeksi syyskuun alkuun. Vuoden tauon jälkeen yhdistys kokosi jälleen maamme Amiga-vaikuttajat yhteen. Oli Saku 2001.

Toisaalla tässä numerossa kerrotaan tarkemmin, mitä siellä tapahtui, ja Sakun kotisivuilta löytyy kaikkea mahdollista multimediaa aiheesta, joten keskityn nyt pelkkiin fiiliksiin. Saku 2001 oli kovempi juttu kuin päältä voisi kuvitella. Ensinnäkin se oli paluu vuoden tauon jälkeen, ja paluu johon harva - edes minä - jaksoi oikein uskoa Saku 99:n jälkeen. Toisaalta se oli uuden tiimin taidonnäyte. Vaikka vanhoja partoja oli auttamassa, oli vetovastuu silti uudella polvella tekijöitä.

Nämä ihmiset eivät pääasiassa olleet tekemässä Saku 97:aa, 98:aa ja 99:ssäkin heitä oli vain muutama pienissä rooleissa. Silti Saku 2001 oli aivan yhtä onnistunut tempaus kuin aikaisemmat, teknisesti erittäin puhdas suoritus. Paljon jäi parantamisen varaa ja ulkomaiset peruutukset olivat pettymys kaikille, mutta silti hatunnoston arvoinen suoritus. Kiitos teille Terho, Anu, Jarmo, Paula, Risto, Sami ja kumppanit. Ensi kerralla me vanhat voimme toivottavasti jäädä kokonaan "kotiin". :-)

Saku 99:n jälkeen tunnelma oli hieman vaimea. Ilmassa oli tiettyä lopun alkua kaikesta jaetusta krääsästä huolimatta, ja omat jälkifiilikseni kiteytyivät aika hyvin silloisessa Sakun pääkirjoituksessani, jossa päällimmäisenä oli harmi yleisön suurista odotuksista. Pumppu oli kasvanut mittoihin, joista alkoi olla vaikea parantaa, vanhoilla ei ollut enää puhtia ja toisaalta Amiga-markkinat näyttivät toivon hetkeksi taas noustua viimeinkin kuihtuvan pois.

Aivan kuten ESCOMin (1995) ja Gatewayn (1997) astuttua puikkoihin, homma lähti kuitenkin yllättäen rullaamaan uudella tempolla vuoden 2000 alusta, kun uusi Amiga Inc. istui rattiin. Suomen Amiga-käyttäjät ry:lle löytyi kuin löytyikin uusia vetäjiä vuoden pakastevirkahallituksen jälkeen, ja sieltähän se vuoden 2001 tapahtuma sitten ponnisti uudistetulla innolla. Tällä kertaa jälkitunnelmat ovat realistisen optimistiset.

Ei siksi, että minulla olisi hirveästi uskoa nykyiseen Amigan emoyhtiöön, vaan lähinnä siksi, että yhdistys on onnistunut siirtämään tietotaitoaan eteenpäin ja tekemään Saku-tapahtumista enemmän kuin vain yhden hallituksen suorituksen. Näillä eväillä epäilemättä pystymme siihen toistekin, jos vain markkinat antavat myöten. Saku 2001 oli myös entistä enemmän tiimisuoritus ja, Amigasta riippumatta, mieletön jaettu kokemus. Kaverit sitä parasta antia olivat joka tapauksessa.

Olen siis Saku 2001:n osalta erittäin tyytyväinen, toivottavasti myös te viihdyitte. On ilmeistä, että tälläkin kertaa vedettiin tekijöiltä hetkeksi puhti pois ja yhdistyksen talous lähtee taas hakemaan vauhtia nollasta, mutta siitä sopii olla ihan hyvällä mielellä. Suomen Amiga-käyttäjät ry. ja Saku elelevät epäilemättä melko lailla hiljaiseloa alkavan vuoden alkupuoliskolla, mutta en ihmettelisi lainkaan, jos pienen sapatin jälkeen alkaisi taas tapahtua. Kiitos kaikille!

Se optimismista. Realismin nimessä on kuitenkin todettava, että Saku-tapahtumat sellaisena kuin me ne tunnemme ovat ainakin toistaiseksi tulleet tiensä päähän. Siinä missä vielä Saku 98:aan oli helppo houkutella viisi kotimaista näytteilleasettajaa ja Amigan emoyhtiön edustaja, oli vuonna 2001 näytteilleasettajien määrä tippunut kahteen kotimaiseen ja yhteen ulkomaiseen vieraaseen. Suurin osa tapahtuman sisällöstä oli tuotettava itse, mikä teki tapahtumasta todella työlään - rajattomasti omien esittelypisteiden määrä ei voi kasvaa, kun uusia tekijöitäkään ei kasva puissa, päinvastoin. Asiaa ei helpota lainkaan vanhentuva ja rikkoutuva Amiga-laitekanta.

Kotimaisistakin yrityksistä ainoastaan Gentle Eye Ky jatkaa enää aktiivista Amiga-toimintaa, joten vuonna 2002 tarjolla olisi kenties enää yksi suomalainen firma ja ne ulkomaiset vieraat, joita paikalle onnistuttaisiin haalimaan. Ulkomailta kysyntää on tietysti maineemme kasvettua yhä enemmän, olisihan Saku 2001:ssä teoriassa voinut olla jopa neljä ulkomaista yritystä (itse asiassa olihan siellä Cloanton edustajan lisäksi AmigaPLUS-lehden toimittaja Saksasta, koska hän sattui olemaan juuri Suomessa), mutta ulkomaalaiset vieraat ovat osoittautuneet hyvin epävarmoiksi.

Ikävä kyllä myös kävijämäärät olivat selvästi laskeneet kahden vuoden takaisesta. Kun vielä vuosina 1998 ja 1999 tapahtuma tuntui houkuttelevan sellaiset 500 kiinnostunutta, nyt vieraita oli paikalla noin 300. Tämä oli edelleen rohkaiseva osanotto ja ehdottomasti vaivan arvoinen, mutta mikäli suurta yleisöä ei saada kiinnostumaan, on suunta näemmä vain alaspäin. Markkinointiin oli tällä kertaa vieläpä satsattu eniten tapahtuman historiassa. Tämä pakottaa myös rahoitusmielessä miettimään kuviota uudelleen - juuri nyt on sangen epäselvää, olisiko ensi vuonna tai vielä sitä seuraavanakaan mahdollista vuokrata edes puolia 2001:n tiloista, ellei tulonhankintaa tehosteta.

Hyviä ideoita otetaankin ilomielin vastaan lehden palauteosoitteiden kautta. On palloteltu ajatuksia mm. tuote-esittelytilaisuudesta seuraavan sukupolven Amigan viimein ilmestyessä (tällaista harkittiin jo Amiga MCC:lle vuonna 1999), jaettua tapahtumaa vaikka Linux-asian kanssa sekä tietysti erilaisia pienimuotoisempia tapahtumia. Yksi tällainen olisi ollut Amiga-legendan RJ Micalin tapaaminen vuoden 2001 lopulla, mutta valitettavasti keskusteluista huolimatta emme saaneet asiaa RJ:n kiireiseen kalenteriin. Kenties myöhemmin. Oulussa taas tempaistiin syyskuussa vuosikokous, jonka laajuista ei ole nähty sitten vuoden 1998, joten häppeninkiä kyllä riittää. Oulusta on syytä riemuita muutenkin; oli erittäin ilahduttavaa laajentaa tapahtumatoimintaa pohjoiseen.

On myös ilmeistä, että itse kullakin elämäntilanteet vaihtelevat ja nykyiset sekä entiset tekijät ehtivät panostaa Suomen Amiga-käyttäjät ry:hyn vaihtelevin määrin. Esimerkiksi itse epäilemättä pidän yhteyttä kuvioihin vielä pitkään, mutta pääasiassa olen keskittynyt yhdistyksen hallituksesta kaksi vuotta sitten lähettyäni siirtämään tietotaitoani eteenpäin sekä viestimällä että käytännön työllä. Tämä tehtävä alkaa hiljalleen olla täytetty, joten roolini vähenee entisestään. Tarvitaan jatkuvasti uusia ihmisiä viemään yhteistä kerhoa eteenpäin.

Paljon on siis ilmassa kysymysmerkkejä ja paineita muutokselle, mutta sopii silti olla asioista hyvällä mielellä. Saku on melkoinen yhteistyön osoitus, josta sopii kaikkien meidän olla ylpeitä. We made this, ja sillee. Hauskaa pidetään varmasti jatkossakin, vaikka aikaa, paikkaa ja sen muotoa en uskallakaan lähteä ennustelemaan. Jos juuri sinä uskallat, annapa kuulua itsestäsi. Sinua tarvitaan.

Erinomaista uutta vuotta! Ja vielä kerran - kiitos.

Janne Sirén

PS. Oheiseen valokuvaan liittyy pieni pähkinä. Kuinka monta euroa kuvassa on ja mitä tekemistä niillä on Amigan kanssa? Yksi vastaus löytyy täältä.